lauantai 17. marraskuuta 2012

tokoa kuvin:)

Tunnelmia reilun parin kuukauden takaisesta TOKOkokeesta Paimiosta:) Kuvat on ottanut Sanna Parviainen. Kiitokset kuvaajalle! Nää kuvat oli tosi ihana yllätys:)

Yli esteiden!
 
Nuusk, nuusk...
 

Oiskohan se tää...?
 
Pieni noutajakoira
 
 
Vietin tämän päivän ruokintakoulutuksessa Helsingissä, vähän erilainen työpäivä siis:) Tosi mielenkiintoisia luentoja, varsinkin nutrigenomiikka aihealueena on ihan huisan mielenkiintoinen. Kellon soidessa seiskan aikaan, teki niin mieli jättää koko koulutus väliin, mutta kyl vaan kannatti mennä, tosi antoisa päivä! Mun opiskeluista huolimatta typsyilläkin oli kiva päivä,kun pääsivät mun äidin, Reetan ja maustepoikien kanssa metsälenkille rilluttamaan. Siellä oli kuulemma hippulat vinkuneet ja Piipa oli (taas) ollut ihan mahdoton keppibongari:D Kiitokset lenkittäjille!!:)
 
Huomenna olisi kisat Sanin kanssa, ei tokoa, eikä näyttelyitä, ei aksaakaan, vaan...no kerron sitten huomenna;)
 

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

sitä ja tätä

Tovi taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä, joten paljon ois asiaa:)

Viime sunnuntai hurahti mielenkiintoisen aiheen parissa, sillä aamuisen hiki-rääkki Alhonniittu lenkin jälkeen suuntasin Tuomarinkartanoon opiskelemaan sheltin rakennetta:) Kurssin piti Marita, järkkäsi Marja ja osallistumassa oli n.15 innokasta oppijaa:) Mukaan piti ottaa oma koira arvioitavaksi. Päädyin ottamaan Tipiin, koska sillä on kaikista eniten näyttelyarvostelut olleet laidasta laitaan, välillä suorastaan ihmeellisiä. Nyt oli sitten tilaisuus päästä asiaatuntevaan syyniin oikein ajan kanssa arvoitavaksi:) Ja täytyy sanoa, että jotain oon tainnut tässä vuosien varrella asiasta oppia, koska kovasti Tipi sai sen näköisen arvion millaisena olen sitä itse pitänyt:) Heikkoudet oli juuri ne, jotka tiesin ennestään ja samoin vahvuudet, tosin muutamassa asiassa Piipanen oli jopa parempi mitä olin ajatellut:) Marita totesi mulle vielä kurssin jälkeen, että Tipi on kovasti kehittynyt edukseen siitä kun hän on sen viimeksi nähnyt, siinä on kuulemma todella paljon hyvää:) Hih, eli voinee sanoa, että, neiti on ihan kelpo rotunsa edustaja(jopa ilman niitä ruusunpunaisia lasejakin:) Viisi tuntia vierähti ihan siivillä, kun aihe oli niin mielenkiintoinen ja kyllä vaan kovasti opin taas uutta, kovin oli antoisa kurssi!! Kiitokset Maritalle kurssin vetämisestä ja Marjalle organisoinnista ja tarjoiluista! Toivottavasti tällaisia saadaan tulevaisuudessa lisääkin:)


Viikko sitten lauantaina käytiin Tipin kanssa ottamassa pari starttia agilitykisoissa Riihimäellä. Tällä kertaa kotiintuomisina kahden hyllyn verran kisakokemusta;) Virheet oli taas oikein mun tyyppi-mokia: hyvin epäselvää-vähän-sinne-päin-ohjaamista... paljon huitomista... radan ja ohjauksen unohtamista...huoh, opinkohan mä koskaan oikeesti ohjaamaan? Tipin kun on vähän vaikee olla hieno yksinään;) No mutta, jos ei taidolla, niin ehkä joskus tuurilla:) Kiva oli nähdä tuttuja, vanhoja ja uusia:) Ja kiitos lämppä-/ja jäähkäseurasta Fanny, Kati ja karvakorvat sekä Iiris ja pojat! Katotaan jos yhdet aksakisat ehdittäisiin vielä tälle vuodelle ottaa ja sit uusi vuosi ja uudet kujeet;)


Seuraavana päivänä vaihdettiin laji TOKOon ja osallistuttiin Tipin kanssa ESS-tokokurssille, jonka vetivät Riitta ja Pekka Korri. Aloitettiin seuraamisella. Piipa teki hommia ihan käsittämättömän hienosti (kuka on treenannut mun koiran kanssa salaa? ;)), ottaen huomioon, että se ei ole juurikaan treeninyt häiriössä ja yleensäkin meidän vähäisen treenimäärän. Pekan mielestä Tipin seuraaminen on ihan kisavalmis jo!! Kehui Tipin vahvaa tekemisentahtoa ja seuraamisen voimakkuutta. Voi kyllä kannustavat kouluttajat on sitten mahtavia motivaation luojia;) Mulle sen sijaan tuli noottia, että katson seuratessa liikaa koiraa...en niin pahasti, että vielä alokkaassa tuskin pisteitä menee, mutta asia johon mun pitää kiinnittää huomiota!

Liikkeestä seisomiseen saatiin aivan superhyvä vinkki!! Itse pysähtyminenhän onnistuu hyvin, mutta kun palaan koiran luo, niin Tipi tulee aina vastaan tai vähintään steppaa paikallaan. Tähän asti ollaan treenattu palkkaamalla mun pienestäkin liikkumisesta koiran luo, mutta edistyminen oli tooosi hidasta/olematonta...Pekka sitten ehdotti etupalkkaa ja tadaa, heti eka kerrasta Piipa jämähti paikalleen ja mä pystyin liikkumaan missä vaan sen sivulla/takana..vasta vapaa-käskyllä sinkaisi palkalle! Voihan vau:D Vähän kyllä hävettää etten itse ole aikaisemmin tajunnut koittaa tätä..nolo;)

Sit otettiin vähän liikkeiden ketjutusta eli palkkaamattomuutta. Nyt ekalla kerralla vaan kaksi liikettä putkeen, no problem. Vire ja into pysyi hienosti. Mä en oo oikein koskaan enkä kenenkään koirani kanssa treenannut palkkaamattomuutta...ehkä tätäkin nyt täytyy ottaa treenilistalle:)

Lopuksi treenattiin koko ryhmä ruutua ja noutoa. Ruudussa vein Piipalle pari kertaa palkan valmiiksi ja kolmannella kerralla näyttöruutuna ja lopuksi vielä kerran palkalla. Ihan yhtä lujaa singahti ruutuun kaikilla kerroilla:) Loppuun vielä ruudun loppua eli koira ruutuun makaamaan ja sieltä kutsutaan mukaan seuraamaan, tämäkin onnistui hyvin, no problemo:)

Noudossa otettiin ensin vauhtinoutoa, joka olikin meille ihan tuttua:) Tän jälkeen vielä keskustelua kapulan pureksimisesta. Koirat kuulemma pureksii kapulaa koska a) pitävät sitä leluna tai b) ne odottaa niin kovasti kapulan jälkeistä palkkaa. Tipillä varmaan molemmat syyt;) Pekka kertoi ihan uuden(ainakin mulle uuden) vinkin pidon treenaamiseen. Laitetaan kapula koiran suuhun samalla silitellen ja kehuen, sitten kapula pois ja kaikki toiminta ohjaajan puolelta loppuu. Hetken päästä taas kapula koiran suuhun kehujen ja silitysten kera ja taas kun kapula on otettu pois, mitään ei tapahdu. Ja näin jatketaan. Nameja ei siis anneta missään vaiheessa. Näin palkkio tulee itse pitämisestä, ei pois antamisesta. Niin loogista! Kuulemma tällä tavalla treenaten koirat rupee nopeasti oikein odottamaan kapulan saamista suuhun, kun silloin tapahtuu ja saa vielä kehuja ja silityksiäkin:) Ei ehditty kokeilla tätä Tipin kanssa treeneissä, mutta koklasin kotona. Niin hyvältä kun se kuulostikin teoriassa, niin eipä vaan kotona onnistu, kun en saa Tipiä olemaan sekunttiakaan pureksimatta kapulaa, jotta pääsisin yhtään kehumaan:( Saanalla ja Sanilla tää toimi kyllä hyvin! Onneksi noutaminen ei oo vielä alokasluokassa;) Loppuun vielä onnistunut parin minuutin paikallaolo lyhyellä matkalla ja palkaten aina välillä liikkeen aikana. Hieno Piipe! Olipa huisan kiva kurssi ja aina sitä vaan oppii uutta:) Nyt innolla treenaten!


Parisen viikkoa sitten käytiin moikkaamassa Patriciaa fyssarikäynnin merkeissä. Saana oli muuten ok, mutta hieman liian laiha, joten neiti joutui(pääsi) lihotuskuurille:) Saana on hyvin tyytyväinen;) Sanilla oli jumia vähän siellä ja täällä. Patricia sanoi, että oikein klassiset tokokoiran jumit, kaikki saatiin kuitenkin hyvin auki:) Pitää taas kerran muistuttaa itseään, että treenien päätteeksi pitää tehdä vähän vastakkaisen puolen treeniä myös. Mun pitää nyt ottaa tää samanlaiseksi itsestäänselvyydeksi kuin agitreenien jälkeinen jäähdyttely! Tipilläkin oli jumeja jonnin verran ja lisäksi neidin tarvii saada enemmän syviä lihaksia etuosaan. Tipi sai kotiläksyksi kaksi jumppaliikettä. Toinen on vuoronperään etutassuilla vilkutus takapään ollessa korokkeen päällä. Toinen on paksun/painavan peiton kaivaminen. Näitä ollaan nyt treenailtu joka toinen päivä, toivottavasti seuraavalla kerralla Piipasen syvät lihakset on loistavassa kunnossa:)

Sanihan muuten harrastaa tätä kaivamista ihan itsekseen:) Neiti ottaa möhkön(iso karvapallolelu), vie sen mun sänkyyn, tiputtaa lattialle ja yrittää peiton reunaa kaivamalla saada sen nousemaan...hetken kaivettuaan se hakee möhkön taas sänkyyn vain tiputtaakseen sen toisesta kohtaa maahan ja sama kaava jatkuu.  Lopettaa kun kiellän, mutta kun silmä välttää, niin sama homma jatkuu. Tän jälkeen mun sänky on aina ihan tyystin myllätty, niin ärsyttävä tapa! Tosin ehkä mun pitää jatkossa ajatella, että Sani vaan omatoimi jumppaa ja pitää itse huolen syvistä lihaksistaan, säästäen multa vaivan;)


Tulipas pitkä päivitys ja vähän tylsä kun ei oo yhtään kuvia laittaa värittämään tekstiä. Ei oo pystynyt nyt yhtään kuvailemaan, kun kaikki päivän valoisa aika menee töissä ja vapaapäivä on osunut aina sille viikon sateisimmalle ja harmaimmalle päivälle...Niinkuin tänäänkin. Eilen katselin työpaikan ikkunasta, että onpas ulkona ihana auringonpaiste ja tänään ei oo sitten pilkahdustakaan auringosta näkynyt koko päivänä:/ Ihana tää Suomen syksy! Loppuun nyt kuitenkin yksi kuva, kun kamera oli mukana meidän lenkkireissulla Nummelassa. Toikin päivä oli oikeesti ihan harmaa ja luntakin sateli. Kristiina sai kuvankäsittelyllä hieman kirkastettua kuvan värejä, kiitokset Kristiinalle!

Kuvassa Magnus, Mila, Ada ja mun typsyt:)
 
Viikonloppuna meillä onkin taas jännää tiedossa, mutta siitä lisää myöhemmin;) Heissan!