Terkut lomalta! Aurinkoa, uintia, rentoutumista ja aikataulutonta elämää, siitä on meidän loma tehty! Vähän ollaan treenattu ja episteltykin. Ja lenkkeilty ja nähty kavereita! Ja tehty ihan just sitä mitä milloinkin huvittaa! Niin parhautta! Onneksi tätä riemua on vielä reilu kaksi viikkoa jäljellä :)
Viime viikolla tokoiltiin Mikaelan ja T-poikien kanssa ja vitsit miten hyvät vinkit sain ruudun treenaukseen. Nyt Sanin ruutu näyttää tältä.
Sanin ruutu
Huipuinta on, miten hyvin Sani nyt kuuntelee käskyjä ruudussa. Tää kun ollut vähän ongelma meille. Olen tosi positiivisella fiiliksellä, että tällä saataisiin meidän ruudun "solmut" aukeemaan :)
Tipin kanssa en jaksa jauhaa alokkaan juttuja, joten sekin on saanut treenata ruutua, samalla metodilla. Reilu viikon treenailun jälkeen Tipin ruutu on tässä kuosissa
Tipin ruutu
Se on kyllä nopsa tyttö omaksumaan asioita, sanoisin! Liikuttavinta oli, kun menin opastamaan videokameran käytössä, niin neiti oli sillä välin pinkaissut ruutuun. Kun nostin katseen, niin siellä se seistä tönötti, jotta joko sitä palkkaa kohta alkaa tulla..Voi liikutus, miten suloista :)
Alettiin myös jo vähän työstää luoksetulon pysäytystä. Toistaiseksi vaan kohteen kiertämisen kautta, jottei meidän alo-luoksetulo sotkeennu. Muutamien treenien jälkeen päästiin tähän vaiheeseen:
Piipan luoksetulon pysäytys
Mua vähän hirvittää, että kuinka paljon tuollainen täydestä vauhdista äkkipysäys rasittaa / jumiuttaa etu-osaa? Varmaan yhtä paljon kuin 2on2off-agilityssa, sekin ahdistaa mua välillä melkoisesti...Joten ei olla nyt toistaiseksi enää otettu tuota. Kunhan saadaan alo alta pois, niin kokeillaan miten homma toimii varsinaisen luoksetulon yhteydessä. Ja toivottavasti saan sen verran ennakointia aikaan, että luoksetulon vauhti hieman hidastuisi!!
Vaikka Saana ei juurikaan enää tokoile (muutakuin toisinaan mielenvirkistykseksi), niin muorillakin on omat projektinsa. Mä en vaan pysty treenaamaan ainoastaan noiden nuorempien kanssa, joten Saanakin pääsee aina hömppäämään jotain. Tässä viimeisin valmiiksi saatu temppu :)
Saanan treenivideo
Piipanen on myöskin päässyt pariin kertaan aksaamaan. Ja koska meillä kuulemma on ainakin yksi lukija, joka tykkää näitä treenikuulumisia lukea, niin laitetaan niistäkin sananen ;)
Pari viikkoa sitten oltiin taas Jennan yksärillä Kajsan ja Tuiman, sekä Marin ja Kirpan kera. Rata oli varsin hauska. Se sisälsi leijeröintiä ja tää kuulkaa sujuu meiltä nykyään kuin vettä vaan, nyt kun Piipasen fokus on sinne eteenpäin eikä muhun. Sit vähän irtoamista, tässäkin suurimmaksi osaksi nou problemo, syystä kts edellinen kohta! Käännöksiä, näissä vähän vaikeutta, joten Jenna totesi, että näissä kohdissa palkan on tultava multa (musta ei saa tulla merkityksetön). Ja sitten aika liuta persjättöjä. Ääh ja plääh oli mun eka ajatus, se on vaan niin mun inhokkiohjaus nro 1. Ongelma ei ole mun jaloissa, ehdin kyllä, ainakin yleensä! Ongelma on mun pään sisällä, pelkään liikaa yhteentörmäystä, jonka seurauksena en liiku! Oikein kunnon oravanpyörä! Koska tää olisi kuitenkin hyvä ohjaus osata, niin eikun työstämään. Täytyy sanoa, että nyt kun Piipanen irtoaa, niin persjätötkin on helpottuneet. Nyt ehdin ihan eri tavalla, kun koiran voi jättää suorittamaan ja siirtyä itse jo aikaisemmin ottamaan etumatkaa. Persjätötkin sitten itseasiassa sujui ihan hyvin. Mä uskalsin ja ehdin ja ne ei tunteneet edes pahoille (ainakaan kovin). Jopa sellaiset kolmella peräkkäisellä esteellä tehdyt (tosin rehellisyyden nimissä saattaa olla, että se vika jäi onnistumatta, nyt en enää muista?!) , mutta väliäkö hällä, kun suurin osa kuitenkin! Ja tuo uusi sinkoilija Piipanen on kyllä niin hauska ohjattava. Kiitos Jennalle jälleen ihanista treeneistä ja treenikamuille seurasta!
Torstaina käväistiin epiksissä. Olin ajatellut ettei kisata ennen kuin olen saanut sisään ajettua tän uuden palkkaustavan. Tää päätös piti siihen asti, kunnes Mari kysyi, että lähdettäisiinkö? Mua ei hirveesti tartte innostaa, yllytyshullu mikä yllytyshullu :D Mutta ihan kiva, että mentiin. Oli hauska ilta! Eka rata oli möllihyppäri. Mietin hetken, josko laittaisin kupin odottamaan jonnekin maaliin läheisyyteen? En sitten kuitenkaan arvannut, ettei Piipa vaan karkaisi sinne ennen aikojaan... Vielä ei uusi systeemi näkynyt kisaradalla ja siihen päälle multa ihan överi-huonoa ohjaamista, niin johan oli onnetonta menoa! Sain vähän läksytystä(erittäin ansaitusti), että miksi lakkaan ohjaamasta!! Niimpä, ihan kuin olisin joskus ennenkin kuullut tästä huitomisesta ;) Kisaavien radalle lähdettiin ihan eri asenteella ja menokin oli aika erinäköistä. Radan unohdin varmaan 3 kertaa ja Piipa pysähtyi kontakteista vain keinulla, mutta yhdellä kiellolla maaliin ja hyvällä mielellä! Tosi agilityharrastajista se olisi varmaan ollut aika huono rata, mutta meidän menoksi ihan jees!! :) Kiitos Marille ja Kirpalle kivasta seurasta!! Ja onnea hienosta nollasta!! :)
Nyt täytyy siirtyä nukkumaan! Huomenna typsyt pääsee uikkailemaan vallan Heinolaan saakka ;)
lauantai 19. heinäkuuta 2014
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Vauhti viikonloppu!
Lauantaina suunnattiin Sanin ja Tipin kanssa Espooseen. Tokokokeeseen. Pitäähän sitä lomallakin vähän duunia tehdä :D Niin helteinen kun koko viime viikko olikin, niin lauantaille osui pilvinen ja tuulinen sää. Oli suorastaan kylmä (helteiden jälkeen ei tullut mieleen ottaa pitkähihaista mukaan), mutta tää oli ehdottomasti parempi tokoilu sää kuin se paahtava helle. Tuomarina oli Riikka Pulliainen ja liikejärjestys sekoitettu. Myös alokas-luokassa, joka oli hauskaa! Tuomarit voisi harrastaa tätä useamminkin!
Ensin päästiin kehään Sanin kanssa ja alku oli tosi lupaava :) Paikallaanolosta ja tunnarista kympit. Siitähän ei sitten päässyt kuin alaspäin.. Kaukot meni ihan plörinäksi. Sani nousi ekan vaihdon vasta tokalla käskyllä (hyvin epätyypillinen moka Sanilta, joka yleensä yrittää ennemminkin vähän liian paljon kuin liian vähän). Sit niitä tyypillisempiä juttuja, ennakointia, käskyjen sekoittumista...Tuomari sanoi, että Sani taisi omasta mielestään tietää paremmin missä järkässä liikkeet menee ;) Metallinoudossa lähti vasta tokalla käskyllä. Eka käsky meni Sanilta jotenkin ihan ohi? Seuraaminen oli hieno ja alkaa olla paikallaanolon lisäksi meidän ainut pomminvarma liike nykyään. Tätä ei ehkä olisi kannattanut sanoa ääneen...!:D Luoksetulossa valui seisomisessa ja maahanmenoon tartti kaksi käskyä. Hyppynoudossa annoin lisäkäskyn, kun meinasi taas!!! tulla ohi? En tajuu mikä juttu tää on, kun treeneissä onnistuu aina! Liikkeestä istumisessa teki tosi hienon liikkeestä seisomisen. Ja hieno ruutu, paitsi vasta kolmannelle käskyllä maahan eli nollaksihan se meni. Kokonaisvaikutuksesta kuitenkin 10 :)
Tässä vielä pisteet:
Paikkamakuu 10
Tunnari 10
Kauko-käskyt 6
Metallinouto 8
Seuraaminen 9,5
Luoksetulo 6
Hyppynouto 8
Istuminen 0
Ruutu 0
Kokonaisvaikutus 10
VOI 3, 208p
Sanin koevideo
Pieni timantti-tyttö!
Kuva Kirsi Tuominen
Sitten oli Piipan vuoro päästä estradille. Mun suuret suunnitelmat treenata paikallaanoloa joka ilta ennen koetta ei sitten ihan toteutuneet...Ne jokuset toistot mitä tehtiin, niin kotona kuin treeneissä, onnistui kuitenkin joka kerta! Se ei vaan riittänyt. Pipa nousi vikaksi puoleksi minuutiksi istumaan, joten pisteitä paikkiksesta vaatimattomat 5. Loput liikkeet suoritettiin tosiaan vaihdetussa järjestyksessä.
Ekana tosi hieno hihnassa seuraaminen. Eihän se vielä Sanin tasoa ole, mutta jo ihan erilaista kuin viime kokeessa. Käännöksistä (täyskäännöstä lukuunottamatta) saatiin tuomarilta vallan erikoismaininta :) Luoksetulosta kymppi ja tuomarin kehut erittäin suorasta perusasennosta. Hypylle meno oli taas aika tahtojen taistelua, kun meinaa karata...ja vähän teki mieli hypätä takaisinkin, mutta tyytyi vaan läpsyttämään hyppyä tassulla. Liikkeestä maahanmeno oli niin hieno, että tehtiin se uudestaan myös liikkeestä seisomisen kohdalla ;) Hihnatta seuraamisessa käännökset tällä kertaa vähän leviää ja lopun perusasento jää taas suorittamatta. Kokonaisvaikutuksesta Tipillekin 10 :) Tää tuomari selvästikin tykkää iloisista pienistä shelteistä!
ja ne pisteet
Luoksepäästävyys 10
Paikallaanolo 5
Hihnassa seuraaminen 9,5
Luoksetulo 10
Hyppy 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Liikkeestä seisominen 0
Hihnatta seuraaminen 8,5
Kokonaisvaikutus 10
ALO 2, 156p
ja Tipin koevideo
Neljä pistettä jäätiin ykköstuloksesta, mutta kokonaisuutena tää koe oli musta parempi kuin kumpikaan noista joissa saatiin ykköstulos! Ja nyt päästään shelttimestaruuksissa kisaamaan vielä alokas-luokkaan, se on ihan tosi jees juttu :)
Mun viisas ja kaunis pieni sininen!
Sunnuntaista nautittiin vähän toisenlaisten touhujen merkeissä, kun saatiin kutsu Reetan mökille. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä meidän ihana sunnuntaipäivä kuvin.
Rantavahti
Hymyilyttää, kun aurinko paistaa ja elämä on ihanaa!
Kaloja näkyvissä?
Sisko ja sen veli
Koko lauma! Kyllä, Kanelikin on kuvassa ;)
Hönöset
Keppisankari ja muori Mahtava :)
Isäntäväki!
Tilli on avoimien ovien mies! Lukko haukuttiin mennen tullen :D
Nyt päästiin asiaan! tuumaa Tipi
Lentävä sininen!
ja taas mennään!
Tipi osaa myös vesihiihtää :D
Jos osaisin, niin photoshoppaisin neidille sukset :D
Puuhapäivän jälkeen maistuu päikkärit!
Ensin päästiin kehään Sanin kanssa ja alku oli tosi lupaava :) Paikallaanolosta ja tunnarista kympit. Siitähän ei sitten päässyt kuin alaspäin.. Kaukot meni ihan plörinäksi. Sani nousi ekan vaihdon vasta tokalla käskyllä (hyvin epätyypillinen moka Sanilta, joka yleensä yrittää ennemminkin vähän liian paljon kuin liian vähän). Sit niitä tyypillisempiä juttuja, ennakointia, käskyjen sekoittumista...Tuomari sanoi, että Sani taisi omasta mielestään tietää paremmin missä järkässä liikkeet menee ;) Metallinoudossa lähti vasta tokalla käskyllä. Eka käsky meni Sanilta jotenkin ihan ohi? Seuraaminen oli hieno ja alkaa olla paikallaanolon lisäksi meidän ainut pomminvarma liike nykyään. Tätä ei ehkä olisi kannattanut sanoa ääneen...!:D Luoksetulossa valui seisomisessa ja maahanmenoon tartti kaksi käskyä. Hyppynoudossa annoin lisäkäskyn, kun meinasi taas!!! tulla ohi? En tajuu mikä juttu tää on, kun treeneissä onnistuu aina! Liikkeestä istumisessa teki tosi hienon liikkeestä seisomisen. Ja hieno ruutu, paitsi vasta kolmannelle käskyllä maahan eli nollaksihan se meni. Kokonaisvaikutuksesta kuitenkin 10 :)
Tässä vielä pisteet:
Paikkamakuu 10
Tunnari 10
Kauko-käskyt 6
Metallinouto 8
Seuraaminen 9,5
Luoksetulo 6
Hyppynouto 8
Istuminen 0
Ruutu 0
Kokonaisvaikutus 10
VOI 3, 208p
Sanin koevideo
Kuva Kirsi Tuominen
Sitten oli Piipan vuoro päästä estradille. Mun suuret suunnitelmat treenata paikallaanoloa joka ilta ennen koetta ei sitten ihan toteutuneet...Ne jokuset toistot mitä tehtiin, niin kotona kuin treeneissä, onnistui kuitenkin joka kerta! Se ei vaan riittänyt. Pipa nousi vikaksi puoleksi minuutiksi istumaan, joten pisteitä paikkiksesta vaatimattomat 5. Loput liikkeet suoritettiin tosiaan vaihdetussa järjestyksessä.
Ekana tosi hieno hihnassa seuraaminen. Eihän se vielä Sanin tasoa ole, mutta jo ihan erilaista kuin viime kokeessa. Käännöksistä (täyskäännöstä lukuunottamatta) saatiin tuomarilta vallan erikoismaininta :) Luoksetulosta kymppi ja tuomarin kehut erittäin suorasta perusasennosta. Hypylle meno oli taas aika tahtojen taistelua, kun meinaa karata...ja vähän teki mieli hypätä takaisinkin, mutta tyytyi vaan läpsyttämään hyppyä tassulla. Liikkeestä maahanmeno oli niin hieno, että tehtiin se uudestaan myös liikkeestä seisomisen kohdalla ;) Hihnatta seuraamisessa käännökset tällä kertaa vähän leviää ja lopun perusasento jää taas suorittamatta. Kokonaisvaikutuksesta Tipillekin 10 :) Tää tuomari selvästikin tykkää iloisista pienistä shelteistä!
ja ne pisteet
Luoksepäästävyys 10
Paikallaanolo 5
Hihnassa seuraaminen 9,5
Luoksetulo 10
Hyppy 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Liikkeestä seisominen 0
Hihnatta seuraaminen 8,5
Kokonaisvaikutus 10
ALO 2, 156p
ja Tipin koevideo
Neljä pistettä jäätiin ykköstuloksesta, mutta kokonaisuutena tää koe oli musta parempi kuin kumpikaan noista joissa saatiin ykköstulos! Ja nyt päästään shelttimestaruuksissa kisaamaan vielä alokas-luokkaan, se on ihan tosi jees juttu :)
Kuva Eija Tienhaara
Sunnuntaista nautittiin vähän toisenlaisten touhujen merkeissä, kun saatiin kutsu Reetan mökille. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä meidän ihana sunnuntaipäivä kuvin.
Hymytyttö!
Sani ei innostunut loikkimaan, vaan vaati päästä prinsessakyydillä veteen. Sanista rauhallinen lipuminen ees ja taas on kaikista ihaninta :)
Kiitos vielä kutsusta Reetta!! Oli ihan huisan ihana päivä :)
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Se on loma nyt! ja kesä :)
Nyt se alkoi, se niin odotettu ja kaivattu kesäloma!! Ja tulihan se kesäkin sieltä! Kaikkien niiden sateisten ja kylmien ilmojen jälkeen, nää lämpimät ja aurinkoiset päivät on jotain niin ihanaa! Ekaa kesälomapäivää vieteltiin tänään näissä merkeissä
On se vähän hönö :)
Aina valmiina!!
Löydettiin tällainen hyvänmielen kivi!
Kyllä kelpaa näillä keleillä harrastaa tätä "lajia" :)
"Joku" oli aika happy kun pääsi uikkaamaan :D
Tältä näyttää onni!
Joululahjaksi saadut uimalelutkin päästiin "koeajamaan". Kalalla oli monta ottajaa :D
Tytöt uikkailee
Saanakin uskaltautui vilvoittelemaan!
Todelliset prinsessat menee(lipuu) veteen tyylikkään hienostuneesti!
ja sit on nää raikuli-rinsessat... :D
Rantavahti piti tarkasti vahtia!
Uinnin jälkeen oli vilpoista rallattaa!
Kala saa kyytiä :D
Onnelliset!
Torstaina käytiin taas Jennan aksa-opissa ja jatkettiin meidän uuden palkkausmenetelmän kanssa. Kovasti oli Piipanen tehnyt ajatustyötä tässä välissä ja sisäistänyt juttuja, koska mulla oli aivan erilainen koira ohjattavana kuin vielä hetki sitten! Nyt neiti ei enää tullutkaan kiltisti mun mitä-sattuu-ohjauksiin, vaan napsi esteitä sieltä täältä matkan varrelta. Jenna totesi, että nyt kun Tipi on fokusoituneempi eteenpäin ja katsoo enemmän esteitä kuin mua, niin se myös helpommin lukee mun epämääräiset huitaisut tai väärän rintamasuunnan ym. ohjaukseksi, vaikka esteet olisikin siellä kauempana jossain. Toisin sanoen Piipasta on tullut sinkoilija ja Jennan sanoin, se on nyt kuin Neon :D Ettei jää epäselväksi, niin tarkoitti siis tapaa liikkua radalla, muuten ei toki voi mitenkään rinnastaa Neoniin, vaikka kuulostihan se ihan kivalle, että verrataan tuollaiseen huippu lahjakkuuteen!! :)
Jenna sanoi, että nyt alkuun Tipin ohjaaminen on hankalaa, koska mun pitää opetella ihan uudenlainen ohjaustyyli, mutta toisaalta neidin meno on myös niin vau! Ja siltä se tuntuikin. Vaikeaa, mutta toisaalta kun löydetään yhteinen sävel, niin uskon, että loppu viimein ohjaaminen tulee helpommaksi mitä se on ollut. Kun Piipa suorittaa itsenäisemmin, niin mullekin jää enemmän aikaa :) Nyt alkuun radalla tuli myös tilanteita, joissa Piipa unohtui tuijottamaan namikuppia (esim käännöksissä tai kontakteille), mutta se kuulemma kuuluu asiaan ja sitä pitää vaan treenata. Vähän niin kuin pennun kanssa lähtisi liikenteeseen :) Vauhdistaan Pipa sai Jennalta kovasti kehuja. Neidin vauhtikapasiteetti on kuulemma valtaisa, mutta niin kauan kun neiti on kiinni mussa, niin tuo kapasiteetti ei vaan pääse kunnolla esille! Tällä uudella tyylillä saadaan sekin paremmin hyödynnettyä. Olen samaa mieltä, että Tipin iso vahvuus tosiaankin on huisan nopeat jalat ja jos saadaan tää etu kunnolla mukaan radalle, niin olisihan se vallan kiva :) Olin suunnitellut kisoja heinäkuun lopulle, mutta ne me unohdetaan nyt. Haluan ensin kunnolla sisään ajaa tämän uuden palkkaus- ja ohjaussysteemin ja mietitään vasta sen jälkeen kisaamista. Agirotuun olin jo ilmonnut open classiin, mutta jätettiin sekin välistä (kävin kyllä kaveria kannustamassa joten vähän pääsin kisatunnelmaan kuitenkin!). Tehdään nyt kerrankin asiat rauhassa, huolella ja ajatuksella. Meillä riittää nyt molemmilla opeteltavaa, mutta ai miten kivaa tää on!!
Jatkamme lomailua näissä fiiliksissä!! :)
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Kärpäsiä ilmassa
agility sellaisia :) Meijän agilityharrastus on jo jonkin aikaa ollut tosiaankin vaan harrastelua. Treeneissä ollaan kyllä käyty ja aina on ollut kivaa, mutta en ole jaksanut panostaa lajiin noin muuten oikeastaan ollenkaan. Eikä harrastelussa mitään vikaa siis, ihan yhtä hienoa se on kuin tavoitteellisempikin touhuaminen, mutta jos kisata haluaa, niin sitten tarttis kyllä vähän panostaakin! Ei se kehittyminen ilmaiseksi tule! No muutama viikko sitten ajeltiin Mikaelan kanssa katsomaan agilityn sm-kisoja ja huomasin, että pitkästä aikaa tuli oikein kaiho radalle ja treenaamaan! Sit yhdet tosi onnistuneet Jennan treenit ja viikonloppuna kun katsoin livestreamilta karsintoja, niin huomasin merkkaavani ylös ratapätkiä, joita voitaisiin mennä treenimään itseksemme. Eilen selasin kisakalenteria...Kesäkö nämäkin kärpäset toi, en tiedä, mutta olen pitkästä aikaa niin innoissani ja täynnä treeni-intoa ettei mitään rajaa :)
Hulivili viipottaa!
Tiistaina käytiin tosiaan liitelemässä Jennan opissa aivan kertakaikkisen onnistuneet treenit! Kokeiltiin ihan uutta juttua ja se olikin aika success :D Tipin agilitypalkkana on periaatteessa aina ollut pallo (alkuvaiheen esteopetusta lukuunottamatta), nyt kokeiltiin namilla. Namit oli siis kupissa ja kuppi tuli aina Jennalta. Ja nyt vedettiin kyllä niin oikeasta narusta, koska Tipi eteneminen muuttui liki kerrasta. Jenna totesi, ettei ole ikinä nähnyt Tipiä niin fokusoituneena eteenpäin ja esteisiin. Kuppi ei siis ollut houkutteena, mutta kun palkka ei tullutkaan multa, niin Tipin koko liikkuminen ja eteneminen muuttui ihan toisen näköiseksi! Jennan sanoin "miksei me olla kokeiltu tätä aikaisemmin!". Ja kun Pipasen fokus oli enemmän eteenpäin kuin muhun, niin se näkyi tosi selkeästi paitsi vauhdissa niin varsinkin irtoamisessa. Kahden putken leijeröinnissä Jenna totesi hauskasti, että putkien välissä ei oikeastaan ehtinyt nähdä kuin hännänpään, niin lujaa Tipi viiletti mennä :D Kuulemma meidän kannattaa nyt ottaa pidempi namikuppikuuri, jollei sitten kokonaan vaihdeta palkkausta tähän ja en voi kuin olla samaa mieltä. Ero etenemisessä oli ihan huima ja se miten nopeasti Tipin omaksui tän uuden tyylin, kertonee, että se sopii ja toimii!! Leijeröinti pätkien jälkeen jätettiin radan muut pyörittelyt väliin, koska Jenna halusi vahvistaa irtoamista ja etenemistä tällä uudella systeemillä. Otettiin keppejä ja puomia, molempia niin, että jäin lopulta ihan esteen alkuun käskyttämään ja Piipa joutui itsenäisesti suorittamaan koko esteen. Hienoja onnistumisia näilläkin. Puomilla Piipa juoksi niin lujaa, että kuulemma joka kerta näytti ettei se pysähdy ja silti, joka kerta, pysähtyi! Se on niin kultainen! Hauskaa, että koira on 5-vuotias ja pystytään edelleen saamaan näin suurta edistymistä aikaan yksien treenien aikana. Ihanat, onnistumisen täyteiset treenit!! Hymyilytti vielä illallakin ja oikeastaan vieläkin kun muistelen :)
Meidän juhannuksen lenkkiseurue
Tällä viikolla typsyt kävi Patricia-fyssarilla tsekkauksessa ja nyt on taas rennon letkeät neidit :) Saatiin taas muutama uusi jumppaliike (temppu) treenattavaksi. Tipillä on kuulemma valtaisat vatsalihakset (sen siitä saa kun treenaa kaiken maailman tasapainotemppuja), mutta selkään pitää saada vähän paremmat. Sani taas sai takapäätä vahvistavia temppuja opeteltavaksi. Saana saa jatkaa samaan malliin. Täytyy kyllä sillekin keksiä joku uusi temppu työn alle, nyt kun kohteen kiertäminen peruuttamalla vihdoinkin onnistuu :)
Tokossakin ollaan saatu edistymistä aikaan, täytyy niistä kirjoitella ihan oma postaus :)
Rantavillit!
Parhaat ystävät: pikku-leijona ja ulvova susihukkanen :)
Loppuun vielä pakko kertoa mun maailman parhaasta hankinnasta! Ainakin Saana on taatusti tätä mieltä! Ja se on siis koirafööni, sellainen joka on paljon tehokkaampi kuin hiustenkuivaaja :D En edes muista mistä ajatus lähti, mutta monen monta kuukautta mun piti asiaa sulatella ennen ostopäätöksen tekemistä, kun "se on niin kallis ja mä pesen koirani 1-2 kertaa vuodessa ja ja...". Sitten luin yhtä keskustelua sterkattujen narttujen turkin hoidosta ja siellä neuvottiin, että paras hoito on pesu mahdollisimman usein, joten...;) Piti kokeilla heti ekana iltana Saanan kanssa ja voi luoja miten mahtava laite! Puhallus on niin tehokas, että irtokarvat vaan pöllyää itsekseen (tai pienellä kampa-avustuksella) irti. Siis ne jotka sterkka-nartuilla tarrautuu sinne muuhun pohjavillaan, takuttavat, eivätkä millään meinaa lähteä irti!! Koiraföönin kanssa ne tosiaan irtosi kuin itsestään, eikä turkin selvittäminen sattunut koiraan yhtään! Saana oikeasti makoili unessa (en ole varma oliko silmät kiinni) lähes koko föönauksen ajan. Ihan parasta!! Vanhuskoiria jos ketä, pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä ja nyt ekaa kertaa tuntui, että tää turkinhoito hetkikin oli vain ja pelkästään miellyttävä kokemus. Ainut mikä harmittaa on se, että ostin laitteen vasta nyt! Jos vaan olisin tiennyt...
Pesun ja föönauksen lopputulema. Tää on otettu pari päivää pesun jälkeen, joten housu- ja häntäkarvat kaipaisi taas jo vähän harjaa. Muuten turkki onkin kuvassa ja on yhä edelleen tosi ihanan tuntuinen :)
Kuva Eija Tienhaara
Tiistaina käytiin tosiaan liitelemässä Jennan opissa aivan kertakaikkisen onnistuneet treenit! Kokeiltiin ihan uutta juttua ja se olikin aika success :D Tipin agilitypalkkana on periaatteessa aina ollut pallo (alkuvaiheen esteopetusta lukuunottamatta), nyt kokeiltiin namilla. Namit oli siis kupissa ja kuppi tuli aina Jennalta. Ja nyt vedettiin kyllä niin oikeasta narusta, koska Tipi eteneminen muuttui liki kerrasta. Jenna totesi, ettei ole ikinä nähnyt Tipiä niin fokusoituneena eteenpäin ja esteisiin. Kuppi ei siis ollut houkutteena, mutta kun palkka ei tullutkaan multa, niin Tipin koko liikkuminen ja eteneminen muuttui ihan toisen näköiseksi! Jennan sanoin "miksei me olla kokeiltu tätä aikaisemmin!". Ja kun Pipasen fokus oli enemmän eteenpäin kuin muhun, niin se näkyi tosi selkeästi paitsi vauhdissa niin varsinkin irtoamisessa. Kahden putken leijeröinnissä Jenna totesi hauskasti, että putkien välissä ei oikeastaan ehtinyt nähdä kuin hännänpään, niin lujaa Tipi viiletti mennä :D Kuulemma meidän kannattaa nyt ottaa pidempi namikuppikuuri, jollei sitten kokonaan vaihdeta palkkausta tähän ja en voi kuin olla samaa mieltä. Ero etenemisessä oli ihan huima ja se miten nopeasti Tipin omaksui tän uuden tyylin, kertonee, että se sopii ja toimii!! Leijeröinti pätkien jälkeen jätettiin radan muut pyörittelyt väliin, koska Jenna halusi vahvistaa irtoamista ja etenemistä tällä uudella systeemillä. Otettiin keppejä ja puomia, molempia niin, että jäin lopulta ihan esteen alkuun käskyttämään ja Piipa joutui itsenäisesti suorittamaan koko esteen. Hienoja onnistumisia näilläkin. Puomilla Piipa juoksi niin lujaa, että kuulemma joka kerta näytti ettei se pysähdy ja silti, joka kerta, pysähtyi! Se on niin kultainen! Hauskaa, että koira on 5-vuotias ja pystytään edelleen saamaan näin suurta edistymistä aikaan yksien treenien aikana. Ihanat, onnistumisen täyteiset treenit!! Hymyilytti vielä illallakin ja oikeastaan vieläkin kun muistelen :)
Tällä viikolla typsyt kävi Patricia-fyssarilla tsekkauksessa ja nyt on taas rennon letkeät neidit :) Saatiin taas muutama uusi jumppaliike (temppu) treenattavaksi. Tipillä on kuulemma valtaisat vatsalihakset (sen siitä saa kun treenaa kaiken maailman tasapainotemppuja), mutta selkään pitää saada vähän paremmat. Sani taas sai takapäätä vahvistavia temppuja opeteltavaksi. Saana saa jatkaa samaan malliin. Täytyy kyllä sillekin keksiä joku uusi temppu työn alle, nyt kun kohteen kiertäminen peruuttamalla vihdoinkin onnistuu :)
Tokossakin ollaan saatu edistymistä aikaan, täytyy niistä kirjoitella ihan oma postaus :)
Loppuun vielä pakko kertoa mun maailman parhaasta hankinnasta! Ainakin Saana on taatusti tätä mieltä! Ja se on siis koirafööni, sellainen joka on paljon tehokkaampi kuin hiustenkuivaaja :D En edes muista mistä ajatus lähti, mutta monen monta kuukautta mun piti asiaa sulatella ennen ostopäätöksen tekemistä, kun "se on niin kallis ja mä pesen koirani 1-2 kertaa vuodessa ja ja...". Sitten luin yhtä keskustelua sterkattujen narttujen turkin hoidosta ja siellä neuvottiin, että paras hoito on pesu mahdollisimman usein, joten...;) Piti kokeilla heti ekana iltana Saanan kanssa ja voi luoja miten mahtava laite! Puhallus on niin tehokas, että irtokarvat vaan pöllyää itsekseen (tai pienellä kampa-avustuksella) irti. Siis ne jotka sterkka-nartuilla tarrautuu sinne muuhun pohjavillaan, takuttavat, eivätkä millään meinaa lähteä irti!! Koiraföönin kanssa ne tosiaan irtosi kuin itsestään, eikä turkin selvittäminen sattunut koiraan yhtään! Saana oikeasti makoili unessa (en ole varma oliko silmät kiinni) lähes koko föönauksen ajan. Ihan parasta!! Vanhuskoiria jos ketä, pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä ja nyt ekaa kertaa tuntui, että tää turkinhoito hetkikin oli vain ja pelkästään miellyttävä kokemus. Ainut mikä harmittaa on se, että ostin laitteen vasta nyt! Jos vaan olisin tiennyt...
Kuva Eija Tienhaara
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
