aksaa ja näytelmiä

Meidän kevään ja kesän agitreenit pystyy laskemaan yhden käden sormilla, joten kun pari viikkoa sitten osallistuttiin JAUn seuramestaruuskisoihin, niin me tosiaankin mentiin vaan pitämään hauskaa ilman minkäänlaisia tulostavoitteita! Ja hienosti onnistuttiin! Hauskaa oli vaikka tulosta ei tullutkaan :) Tosin en ole ihan varma olisiko lopputulema ollut yhtään sen kummempi, vaikka oltaisiin treenattukin, mutta haluaisin kyllä uskoa niin ;)

Tässä video Tipin radasta. KLIK.

YouTube herjaa jotain suojatusta tilasta, eikä videota pysty katsomaan, toivottavasti muiden koneilla toimii? Ja jos ei toimi, niin...no ei ole suuri menetys :D

Ihan järkyn huonoa ohjausta, tiedän! Ja toi radan unohtaminen, toivottavasti se johtuu vaan treenaamattomuudesta/rutiinin puutteesta? Hiukka huolestuttavaa jos muisti alkaisi pätkiä jo tän ikäisenä ;) Nyt kun on helteistä päästy, eikä tartte enää pelätä lämpöhalvausta, niin täytyy yrittää ryhdistäytyä treenaamaan. Loppuvuodesta olisi kiva ottaa vielä jokunen startti, mutta se vaatii kyllä ensin vähän treeniä alle!

Kisoissa oli myös veteraani-luokka, koirille jotka ovat jo lopettaneet kilpailu-uransa virallisella tasolla, joten Sanikin pääsi kisailemaan. Rata oli ihan super-helppo ja hypytkin liki maan tasalla. Vähän nauratti, että tajuaako Sani niitä edes hypyiksi, no tajusi se. Yhä edelleenkään Sania ei voi yhtään viedä radan reunalle ennen omaa vuoroa, katsojien korvat ei vaan kestä. Koitin ottaa syliinkin selälleen, ettei pysty haukkumaan, mutta sitten Sani vaan itkee, kiljuu ja ulvoo. Jotenkin liikuttavaa, miten paljon neiti edelleen tätä lajia rakastaa! Yksi virhe tuli, mutta voi Sanin onnea kun pääsi radalle :')

Tässä Sanin rata. KLIK

Tästäkin YouTube herjaa, outoa?

Sani pääsi muutamaan kuvaankin, ihanaa! Kuvaaja Mikko Harjola.

 

Kisojen jälkeen palkittiin vielä seuran arvokisamenestyjät ja herkuteltiin kakun ja muiden herkkujen kera. Olipas ihanan leppoisa ja rento tunnelma, meillä on kyllä mahtavan mukava seura ja seurakaverit! Kaikinpuolin kiva sunnuntai-aamupäivä :) 

Viime viikonloppuna jatkettiin koiratouhujen parissa, kun tehtiin Saniaisen kanssa retki Heinolan näyttelyyn. Se oli vähän sellainen "eläkeläisten retki" kun matkaseuraksi saatiin myöskin veteraani-luokassa kisaava Otto ja omistajansa Mari. Tulosten osalta meillä meni hienosti, Sanille vet ERI ja nätti arvostelu. Mutta muuten Sani oli sitä mieltä, että tää näyttelytouhu on muuten aika perseestä! Ei oo eka kerta kun näin käy. Pöydällä olot sujui hyvin, samoin pönötykset, mutta ne liikkeet... Sani ei sentäs kieltäydy liikkumasta, mutta paljon haluttomampi/innottomampi se ei enää voisi olla. Kaikki se ilo ja energia, josta neiti saa kiitosta esim. tokokehissä, katoaa täysin! Kaiken harrastamisen pointti ja ydin, ainakin mulle, on siinä, että se on hauskaa, myös koirasta!! Illasta näyttelyn jälkeen käytiin metsälenkillä kavereiden kanssa. Katselin Sania, joka viiletti riemuissaan ja onnellisena pitkin metsää, se teki mutkin onnelliseksi! Siinä onnellista koiraani katsellessa päätin, että Sanin näyttelyt taisi olla tässä! Harrastamisessa sen pitää mennä niin, että jos ei halua, niin ei oo pakko :) Mari otti muutaman kuvan kehästä, josta iso kiitos!! Kuvat siis ottanut Mari Saukko.

Kaikki hamput löytyy :)

Näin me mennään! Sanille voisi piirtää puhekuplan ja siihen tekstin "evvk" ;)
Häntäkin on hienosti, kun on niin hemmetin tylsää!

Se on söpö silloinkin, kun sitä veetuttaa ;)

"Excellent temperament" kirjoitutti tuomari ja onhan se!

Mutta näkisipä tuomarisetä Sanin tokokehässä, siellä se vasta ihana onkin :)

 

Arvostelu on jossain hyvässä tallessa (=hukassa). Lisään sen kun se löytyy...

 

Kaikesta huolimatta reissu oli kiva, olihan meillä ihan parasta reissu- ja kehänlaita seuraa!! Komea Otto putsasi pöydän ollen ROP-veteraani, onnea!!! Ja Sanikin putsasi kehänlaidan kun joku oli pudottanut/jättänyt meidän häkin viereen kasan kanafileitä ;) Sanin päivän kohokohta veikkaisin! Kiitos mukavasta näyttelyreissusta Mari ja Otto! Tässä vielä meidän ihanaiset

 

Blondi ja herrasmies!

 

TOKOn rotumestaruus ja erikoisnäyttely

Se taisi olla se kesän viimeinen helle-lauantai kun suunnattiin Tampereelle erkkariin ja shelttien tokomestiksiin. Olin ilmonnut kaikki kolme kisailemaan; Sanin ja Tipin tokoon ja Saanan erkkariin. Tipi pääsi ekana "estradille", kun päivä aloitettiin alokas-luokalla. Tuomarina kaikissa luokissa oli Marja Ala-Nikkola.

Vallan pätevää oli Piipasen meno. Paikkis oli ehkä Tipin hienoin kisapaikallaanolo ikinä, keskittynyt, mutta rauhallinen. Treenit on tuottaneet tulosta! Kummallinen uusi "ilmiö" oli, että jokaiseen seuraamisen aloitukseen (myös jäävissä) tarvitsi toisen käskyn, kun meinasi jäädä pönöttämään paikalleen. Liekö treenitty liiankin tehokkaasti tota paikkista? Perusasennot seuraamisen yhteydessä oli myös hieman hukassa, mutta muuten kiva kontakti ja ihana tekemisen meininki. Vähän piti toki haukkua, joka sitten laski kokonaisvaikutuksen pisteitä.

 

Seuraamista...

Kuva Sirpa Saari

Omistaja on niin vakava, mutta onneksi Piipasta naurattaa!

Kuva Sirpa Saari

 

Pipan pisteet osa-alueittain:

Luoksepäästävyys 10

Paikallaanolo 10 

Seuraaminen kytkettynä 8,5

Seuraaminen taluttimetta 8 

Maahanmeno 9

Luoksetulo 10

Seisominen 9

Hyppy 7,5

Kokonaisvaikutus 8

Tulos: ALO 1, 178p, sij 3/8

 

Ja kolmas ykköstuloshan tarkoittaa, että Piipa on sitten jatkossa TK1 Piipa :D

Ja nyt on tulokset kasassa myös toko-ykkösruusukettakin varten. Jihuu!

 

Avoimen luokan jälkeen oli Sanin huki. Tässä vaiheessa näyttelyväki oli jo saapunut suurimmaksi osaksi paikalle ja oli ensimmäinen kerta kun Sani otti vähän häiriötä yleisöstä. Yleensä Sanille häiriötä on tuottaneet vain kehässä olevat ylimääräiset merkit. Nyt parissa liikkeessä tarvitsi kaksoiskäskyn kun jäi kuuntelemaan kehän ulkopuolisia riekkumisia ja haukkumisia...Shelttikaverit on vissiin vähän liian ihania! ;) Meidän lähtönumero oli 1, joka on mulle se ehdottomasti epämieluisin. Mun on tosi vaikeaa keskittyä koiran virittämiseen, kun se pitää tehdä vahdilla ja kiireessä.. No jonkun on aina oltava eka. Sanilla nollautui 2 liikettä, muuten ihan ok menoa, joskaan ei kyllä parasta Sania. Ruutu oli vaikea (epätasainen maa, pitkä nurmi ja keltaiset ruutumerkit) ja arvasin jo etukäteen ettei tule onnistumaan. Sani kyllä yritti ihan tosi kovasti, mutta ei vaan hahmottanut ruutua. Ruutujen vaikeusaste vaihtelee kyllä ihan hurjasti eri kokeiden välillä. Liikkeestä istuminen meni taas seisomiseksi. Tuomari sanoi että liikun liian nopeasti(Sanin piti kuulemma liki laukata) jolloin koira ei ehdi reagoida käskyyn. Olisiko tässä syy, miksi ollaan nyt useammassa kokeessa nollattu juuri tämä liike(jännitänkö ja siksi alan hilputtaa kovempaa?)? Treeneissä kun ongelmaa ei ole!

 

 Näin se metalli noudetaan.
Kuva Sirpa Saari

 

Sanin pisteet oli seuraavanlaiset

 

Paikallaanolo 10

Seuraaminen 8

Istuminen 0

Luoksetulo 7

Ruutu 0

Hyppynouto 10

Metalli 9,5

Tunnari 7

Kauko-ohjaus 8

Kokonaisvaikutus 9

Tulos VOI 3, 208p ja sij 1/3

Sirpalle iso kiitos kuvista!! Typsyt on niin onnellisen näköisiä hommissaan :)

 

Saanan olin ilmoittanut mukaan humputtelemaan..Kun nuoriso pääsi, niin täytyihän muorinkin päästä! Tuomarina nartuilla toimi kasvattajatuomari Jane Hill. Saanalle tulokseksi EH ja varsin suloinen arvostelu:

 

"Good outline. Lovely condition. Refined head. Ears are prick. Would prefer to be smaller. Lovely mover."

VET EH

 

Mielestäni näin aikaisemmin muutaman kehäkuvan, jonka Saaren Sirpa oli Saanasta ottanut, mutta nyt en enää löytänyt niitä. Joten tässä kuva kehä-prinsessta "kehän laidalta" :)

Murunen

 

Ja kuten kuvasta näkyy, pystyillä korvilla mentiin kehään! Päätin jo ilmotessa, etten edes yritä tehdä niille mitään, enkä tehnyt! Mietin kyllä, että mahdanko saada pahoja katseita, kun tuon pystykorvaisen kehään, mutta eipä asia tuntunut ketään ihmetyttävän. Vetsku-narttujen voittajan omistaja tuli jopa kehän jälkeen ihastelemaan Saanaa, kehui miten hienossa kunnossa Saana on ja kuinka kauniisti se liikkuu. Nämä kommentit lämmitti kovasti mun mieltä! Taitaa sheltti-ihmiset olla yhtä mukavia kuin koiransakin :)

 

Oli tosi ihanaa nähdä taas paljon tuttuja, se on sitä näyttelyiden parasta antia :) Mikaelalle ja pojille kiitos ihan parhaasta matka-, kisa- ja kehänlaita seurasta! Tässä vielä kuva meidän hunnilaumasta :)

 

 

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana!! :)

 

Muutakin kertomisen arvoista ollaan touhuttu, mutta jatkan seuraavaan postaukseen, koska YouTube ei suostu yhteistyöhön tällä hetkellä :/