...koska junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan :D
Viikko sitten katkaistiin 4 kk kisatauko ja käytiin aksaamassa treenien sijaan vaihteeksi kisoissa :) Tauko ei ollut mitenkään suunniteltu ja tarkoituksellinen, mulla vaan tuppaa kisaaminen aina toisiaan unohtumaan...Onneksi on kavereita, jotka muistuttaa harrastuksen tästäkin puolesta ;) 3 rataa, tuomarina kaikilla Martti Salonen ja paikkana Riman halli. Kisa- ja lenkkikavereina Marilla ja Mikaela :) Hauskoja ratoja. Jokaisesta löytyi ne haastavat kohdat, joissa pääsi oikeasti vähän pähkäämään ohjauskuvioiden kanssa. Ihan hyvä, että kakkosten radoistakin löytyy haastetta, ei ole hyppy kolmosiin sitten liian iso :)
Eka radalla kävi se perinteinen; kun vaikeat kohdat oli suoritettu kunnialla, jätin lopun helpossa kohdassa ohjaamatta ja Tipi juoksi hypystä ohi...Oikein aloittelijan moka, multa siis :D Tältä radalta 5 ja 2.sija (sekä hienot palkinnot!). Ilmainen startti, raatolelu Piipalle ja ohjaajalle suklaata :)
Toka radalla ihan hetkellinen ohjauksen herpaantuminen, joka kostautui pari estettä myöhemmin Pipan hypätessä hypyn väärinpäin. Sen jälkeen olinkin jo niin myöhässä suunnitelmistani, että Piipanen juoksi vielä A:n ohi, jota en korjannut... "Tuplahylly" siis tältä radalta, mutta muu rata oli kyllä kelpo menoa :)
Vika rata oli hyppäri ja ehottomasti meidän päivän paras rata, vaikka hyllyksi menikin! Nelos hypyn jälkeen piti kääntyä putkeen, mutta Tipi jatkoikin suoraan edessä olleille kepeille ja kävi suorittamassa just sen kriittisen yhden välin, jotta homma meni hyllylle :D Sen jälkeen tehtiinkin puhdasta rataa tokavikalle esteelle asti, jossa ohjaus taas unohtui..tuskin olisin ollut noin huolimaton jos olisi ollut nolla alla..vai oisinko? :)
Oikein kivat vuoden aloituskisat!! Olin iloisesti yllättynyt, että ei mennyt tuon enempää säätämiseksi!Kisarutiini puuttuu ja se näkyy noina herpaantumisina, mutta hyvällä fiiliksellä jatketaan kisailua tulevana viikonloppuna :)
"It doesn't matter how good you are.
It matters if you have the passion."
kuva Eija Tienhaara
Tokorintamalla ollaan oltu aikas ahkeria ja treenailtu useita kertoja viikossa :) Sanin ruutu on kyllä yks ikuisuus ongelma! Positiivista kuitenkin, että nyt ehkä tiedostan miksi tää liike on meille niin epävarma..siksi koska mä koko ajan yritän oikoa mutkia suoriksi ja löytää sen oikotien onneen. Olen hypännyt tietyt opetusvaiheet kokonaan ohi ja tässä sitä ollaan! Nyt me palataan ihan alkeisiin eli koiran lähetystä namikupille ruutuun. Se kuppi saa nyt olla siellä alkuun ihan koko ajan, aika näyttää tehdäänkö tää kuuriluontoisena vai jääkö pysyväksi jutuksi? Saanan opetin tällä tyylillä aikanaan ja Saana rakastaa ruutua :) Miksei siis voisi toimia Sanillakin? Muuten Saniaisen tokoilut on sujuneet hyvin! Itseasiassa niin hyvin, että kouluttaja kysyi viime treenien päätteeksi, että onko meillä yhtään liikettä joka olisi meille vaikea? :) ja juu, ruutua ei otettu niissä treeneissä ;)
Piipasen paikkis on taas pikkaisen edistynyt. Viime treeneissä otettiin jo minuutin paikallaanolo kisamatkalta ja ilman välipalkkaa!! Ei mitään ongelmaa, edelleen tosi rauhallinen ja varma :) Suurin ongelma taidan olla nyt minä joka en uskalla vaatia ja vaikeuttaa tarpeeksi...siksi me junnataan! Muut alo-liikkeet ois aika lailla kasassa ja vaan viilausta vailla :)
Viime viikonloppu vierähtikin sitten Gerald O'Shean näyttelykoulutuksessa. Tosi mielenkiintoinen kurssi, eikä todellakaan ihan perinteinen näyttelykoulutus :) En olisi ikinä arvannut miten hauskaa näyttelykoulutuksessa voi olla, koiratkin oli ihan täpönä ja petras vaan loppua kohden!! Paljon tuli asiaa, niin paljon, etten kaikkea tainnut ehtiä edes omaksua. Paljon tuli myös kotiläksyjä, joita olisi tarkoitus nyt itsekseen treenailla! Niin kiva kurssi, että kovasti tekisi mieli mennä jatkokurssille. Ja mähän en siis edes ole mikään varsinainen näyttelyihminen näillä pari kertaa vuodessa näyttelykäynneilläni ;) Kiitos loistoseurasta Marilla ja Ada!! :)
Kivaa kurssiviikonloppua varjosti kuitenkin ikävä välikohtaus lauantaina, kun toinen koira tikkasi Sanille muutaman hampaanjäljen kuonoon :( Tilanne kävi niin äkkiä ja yllättäen etten edes ihan tarkalleen tiedä mitä tapahtui? Koiria oli tosi paljon ja tunnelma tiivis, kai me sitten vahingossa ajauduttiin liian lähelle edessä olevaa tai jotain, koska yhtäkkiä meidän edessä ollut koira kääntyi ja kävi Sanin kuonoon kiinni. Ja piti vaan kiinni. Tilanne tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka varmaan oikeasti vaan muutaman sekunnin? Sani huusi/itki koko ajan ja vielä senkin jälkeen kun toinen koira päästi irti :( Kuono on varmaan tosi herkkä alue ja voin vaan kuvitella miten tuo sattui:( Kun otin Sanin syliin, huomasin, että sen nenänpäästä ja kuononsivusta tuli verta. Haavoja löytyi lopulta neljä+ nenänpäässä palkeenkieli, onneksi kaikki kuitenkin vain pintanaarmuja. Varmuuden vuoksi ajeltiin kuitenkin kurssin jälkeen Aistiin hakemaan antibiootti ja kipulääkekuuri.
Nähtäväksi jää selvitäänkö pelkillä fyysisillä vammoilla? Sani ei ole mikään super-herkkis, joten olen kyllä kovin optimistinen ettei mitään sen suurempia henkisiä arpia jäisi...? Olin tosi helpottunut, kun Sani söi heti tapahtuneen jälkeen nameja ja nukkui teorian ajan mun sylissä, vaikka joka puolella ympärillä ja ihan vieressäkin oli koiria...Sanihan on myös aikanaan juossut yhden nollavoiton agilityssa, vaikka vain hetkeä aikaisemmin borderterrieri oli käynyt sen kylkeen kiinni lämppäesteillä. Toki tuossa yhteenotossa ei tullut mitään fyysistä jälkiä verrattuna tähän kertaan. No aika näyttää tuliko jotain. Fyysisesti Sani on ainakin toipunut tosi hienosti!
Tässä reippaan potilaan kuvaterveinen. Vaikka eipä hää mikään potilaan oloinen olekaan..rallattaa tuulispäänä lenkeillä ja kotona riepottaa möhköä minkä ehtii!! Pienen iloisen koiran mieltä ei noin vaan masenneta :D
Kuva otettu puremisesta seuraavana päivänä...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti