maanantai 7. heinäkuuta 2014

Se on loma nyt! ja kesä :)

Nyt se alkoi, se niin odotettu ja kaivattu kesäloma!! Ja tulihan se kesäkin sieltä! Kaikkien niiden sateisten ja kylmien ilmojen jälkeen, nää lämpimät ja aurinkoiset päivät on jotain niin ihanaa! Ekaa kesälomapäivää vieteltiin tänään näissä merkeissä

Kyllä kelpaa näillä keleillä harrastaa tätä "lajia" :)
 

"Joku" oli aika happy kun pääsi uikkaamaan :D
 
Tältä näyttää onni!
 
Joululahjaksi saadut uimalelutkin päästiin "koeajamaan". Kalalla oli monta ottajaa :D

Tytöt uikkailee

Saanakin uskaltautui vilvoittelemaan!
 
Todelliset prinsessat menee(lipuu) veteen tyylikkään hienostuneesti!
 
ja sit on nää raikuli-rinsessat... :D
 
Rantavahti piti tarkasti vahtia!
 
Uinnin jälkeen oli vilpoista rallattaa!
 
Kala saa kyytiä :D

Onnelliset!
 
On se vähän hönö :)
 
 
Torstaina käytiin taas Jennan aksa-opissa ja jatkettiin meidän uuden palkkausmenetelmän kanssa. Kovasti oli Piipanen tehnyt ajatustyötä tässä välissä ja sisäistänyt juttuja, koska mulla oli aivan erilainen koira ohjattavana kuin vielä hetki sitten! Nyt neiti ei enää tullutkaan kiltisti mun mitä-sattuu-ohjauksiin, vaan napsi esteitä sieltä täältä matkan varrelta. Jenna totesi, että nyt kun Tipi on fokusoituneempi eteenpäin ja katsoo enemmän esteitä kuin mua, niin se myös helpommin lukee mun epämääräiset huitaisut tai väärän rintamasuunnan ym. ohjaukseksi, vaikka esteet olisikin siellä kauempana jossain. Toisin sanoen Piipasta on tullut sinkoilija ja Jennan sanoin, se on nyt kuin Neon :D Ettei jää epäselväksi, niin tarkoitti siis tapaa liikkua radalla, muuten ei toki voi mitenkään rinnastaa Neoniin, vaikka kuulostihan se ihan kivalle, että verrataan tuollaiseen huippu lahjakkuuteen!! :) 
 
Jenna sanoi, että nyt alkuun Tipin ohjaaminen on hankalaa, koska mun pitää opetella ihan uudenlainen ohjaustyyli, mutta toisaalta neidin meno on myös niin vau! Ja siltä se tuntuikin. Vaikeaa, mutta toisaalta kun löydetään yhteinen sävel, niin uskon, että loppu viimein ohjaaminen tulee helpommaksi mitä se on ollut. Kun Piipa suorittaa itsenäisemmin, niin mullekin jää enemmän aikaa :) Nyt alkuun radalla tuli myös tilanteita, joissa Piipa unohtui tuijottamaan namikuppia (esim käännöksissä tai kontakteille), mutta se kuulemma kuuluu asiaan ja sitä pitää vaan treenata. Vähän niin kuin pennun kanssa lähtisi liikenteeseen :) Vauhdistaan Pipa sai Jennalta kovasti kehuja. Neidin vauhtikapasiteetti on kuulemma valtaisa, mutta niin kauan kun neiti on kiinni mussa, niin tuo kapasiteetti ei vaan pääse kunnolla esille! Tällä uudella tyylillä saadaan sekin paremmin hyödynnettyä. Olen samaa mieltä, että Tipin iso vahvuus tosiaankin on huisan nopeat jalat ja jos saadaan tää etu kunnolla mukaan radalle, niin olisihan se vallan kiva :) Olin suunnitellut kisoja heinäkuun lopulle, mutta ne me unohdetaan nyt. Haluan ensin kunnolla sisään ajaa tämän uuden palkkaus- ja ohjaussysteemin ja mietitään vasta sen jälkeen kisaamista. Agirotuun olin jo ilmonnut open classiin, mutta jätettiin sekin välistä (kävin kyllä kaveria kannustamassa joten vähän pääsin kisatunnelmaan kuitenkin!). Tehdään nyt kerrankin asiat rauhassa, huolella ja ajatuksella. Meillä riittää nyt molemmilla opeteltavaa, mutta ai miten kivaa tää on!!
 
Aina valmiina!!
 
Löydettiin tällainen hyvänmielen kivi!
 
Jatkamme lomailua näissä fiiliksissä!! :) 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa toimivan teillä hyvin uusi ohjaus- ja palkkaustapa, jos jo yhden treenin jälkeen oli valtaisaa edistystä tapahtunut. Ja tiedän tuon tunteen ja haasteet sinkoilevan koiran kanssa. Mysillä myös tapana napsia itse esteitä kauempaakin, jos mun rintamasuunta on liikaa auki tai osoittaa väärään suuntaan. Taitaa tytöt olla siinäkin aika samanlaisia! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Kaipa se jollain tapaa on Tipille kovin luontaisi tyyli, kun noin nopsaan upposi! :) Samanlaisia taitavat tosiaan olla tässäkin suhteessa, tiedän siis mistä hakea vertaistukea kun tekee mieli hakata päätä seinään :D

      Poista