sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Treeni-iloa!

Normi arkea taas. Tipi sai tikit pois muutama viikko sitten. Haava oli, tikit poistaneen hoitajan mukaan, tosi siisti ja hyvännäköinen :) Nyt arpea ei enää edes huomaa ja karvaakin on jo kasvanut nätti kerros takaisin. Tipi on niin onnellinen kun saa taas olla lenkeillä mukana! Fyssarilla käytiin viime viikolla. Sanilla oli yksi isompi "mutka?" joka tullut todennäköisesti joko liukastumisesta tai joku törmännyt päin. Lisäksi Sani oli kauttaaltaan jähmeä. Patricia epäili, että Sani on ehkä palellut :( Onneksi nuo kuitenkin kaikki hoitui helposti. Tipi oli ihan tosi hyvässä kunnossa. Pientä kireyttä etuosassa, johon Patricia totesi, että muista, kaikilla on aina jotain. Patricia kokeili myös sterkka-arven, joka onneksi ei kinnannut tai kiristänyt mistään kohden. Kujekin pääsi nopsasti käymään pöydällä, ihan harjoituksen vuoksi vain. Patricia tuumasi, että Kujeella on ihan pätevä rakenne, kyllä näyttelytuomarit varmasti tykkää siitä...No jos sitä toista pallia ei tule, niin onneksi pätevästä rakenteesta on iloa muuallakin kuin näyttelykehissä :) 

Ilmosin Piipan pitkästä aikaa seuran ohjattuihin aksatreeneihin. Aksailut aloitetaan kuitenkin vasta helmikuun puolivälissä, että sterkkahaava on varmasti kaikin puolin täysin parantunut. Ootellaan kyllä jo kovasti radalle pääsyä. 

Tokoiltu sen sijaan ollaan ja voi että Tipin kanssa tokoilu on tällä hetkellä yhtä nautintoa :)

Mun hiomaton timantti ei ole enää ihan hiomaton!

Saniin verrattuna Tipi on niin mutkaton ja konstailematon. Ei kikkaile, eikä kyseenalaista..tekee vaan parhaansa ja vielä vähän enemmän. Saninkin kanssa tokoilu on kyllä kivaa, se on haastellista, eikä ikinä tylsää ;) Mutta Tipin kanssa tokoilun helppous on on kyllä ihanan virkistävää vaihtelua! 

Ihana Merja tarjosi meille parille maanantaille treenipaikan Sirke Viitasen oppiin, kun ei Ainon juoksujen takia päässyt itse osallistumaan. Kiitos vielä ihan tuhannesti! Ja on se vaan kyllä uskomatonta miten paljon voi saada irti kahdesta 15 minuutin koulutuspätkästä. Pari juttua haluan laittaa muistiin näistä treeneistä itseäni varten.

Ensinnäkin meidän seuraaminen. Seuraamisessa olen liian aktiivinen; touhuan ja innostan koiraa liikaa, kun oikeasti mun pitäisi olla passiivinen ja muuttua aktiiviseksi vasta sitten kun koira tekee oikein ja haluan palkata sen. Näinhän se on koetilanteessakin. Sirke totesi myös, että todellakaan en saa jäädä odottelemaan jos koira katselee viereiselle kentälle. Ei niin, että mä odotan koska koira on valmis aloittamaan hommat. Vaan niin, että koira on koko ajan skarppina ja jos vilkaisee muualle niin samantien katse takaisin ohjaajaan ettei vaan mene mitään ohi. Sirke sanoi, että koiraa pitää haastaa, eikä tarjoilla kaikkea valmiina. Koirista on ihanaa kun niille annetaan mahdollisuus näyttää miten hienoja ja taitavia ne on! Ja jos virheitä tulee, niin se on vaan hyvästä, koska niissä tilanteissa koira oppii. 

Otettiin sitten Tipille tällainen treeni: 
Koira perusasentoon ja Sirke ryhtyi houkuttelemaan Tipiä luokseen. Tipi lankesi samantien ja meni Sirken luo, jolloin sanoin "seuraa" ja lähdin liikkeelle. Tipi oli aivan kysymysmerkki ja ymmärsi tulla seuraamaan vasta kolmannesta käskystä. Toka kerralla Tipi lähti ihan yhtä helposti houkutukseen, mutta nyt riensi seuraamaan jo ekasta käskystä. Kolmannella kerralla Tipiä ei enää pystynyt huijaamaan. Tuijotti mua täysin intensiivisesti, vaikka Sirke miten houkutteli. Huikeeta :) Häiriötreeniä en ole pystynyt tekemään, mutta tällä ohjaaja passiivinen tehdessä-aktiivinen palkatessa linjalla ollaan nyt jatkettu  ja se kyllä toimii! Tipi parantaa koko ajan. Olen ottanut jo melkoisen pitkiäkin palkkaamattomia pätkiä ja ei mitään ongelmaa! Tuntuu, että mitä passiivisempi mä olen, sitä aktiivisemmin Tipi yrittää tehdä parastaan. Hassua mutta ihanaa :) Yritän nyt jatkossa muistaa niin seuraamisessa kuin muissakin liikkeissä antaa enemmän vastuuta koiralle, luottaa Tipiin ja Tipin osaamiseen. Ja olla pelkäämättä niitä virheitä ;)



Merkin kierto sitten ja miten koiran saa bongaamaan merkin ennen lähetystä. Nyt olen monasti joutunut käydä näyttämässä merkin ensin Tipille, muuten Tipi on saattanut lähteä kiertämään mitä vaan kohdetta. Sirke sanoi, että hän treenaa laittamalla kentällä kaksi tai usempia merkkejä ja lähestyy niitä eri kulmista. Kävelee koiran kanssa merkkiä kohti ja sanoo samalla jotain vihjesanaa, esim "tehdäänkö merkki". Kun koira bongaa merkin, otetaan se perusasentoon ja siitä lähetys. Tehtiin muutama kerta ja tosi hyvin Tipi tuntui ymmärtävän idean :) Into puhkuen mietin miten kiva tätä on treenata kotona. No, ensin oli ne paukku-pakkaset ja sitten jäät, joten kertaakaan Sirken treenien jälkeen ei pystytty treenimään tätä. Kunnes perjantaina ohjatuissa otettiin merkkiä. Ei ollut Tipi unohtanut, vaan hyvin muisti ja osasi. Eri kulmista ja kisamatkalta. Jeee!

Perjantai treeneissä otettiin myös pitkästä aikaa ruutua. Ajattelin, että otetaan helpompi harjoitus alkuun, kun edellisestä kerrasta jo aikaa, joten kun Helena-kouluttaja ehdotti, että hän veisi kosketusalustan ruutuun Tipin näkemättä, niin kieltäydyin ensin. Kunnes muistin mun uuden mantran "haasta koiraa, älä pelkää virheitä". Totesin, että kokeillaan vaan. Ja eihän Tipillä todellakaan ollut mitään ongelmaa löytää ruutuun. Treenien lopuksi otettiin vielä ruutu uudestaan, nyt eri suunnasta. Helena vei taas alustan Tipin näkemättä. Nyt kun virittelin Tipiä, niin vilkaisi kyllä ruutua, mutta katteli vähän turhan kiinnostuneena sivummalla olevaa pikku merkkiä. Totesin, että nyt en kyllä tiedä mihin se lähtee. Helena sanoi, että hänkään ei ole ihan varma. Mutta Tipi on just niin kiltti, kultainen ja mutkaton, että sinne se viiletti suorinta tietä ruutuun. Mun pieni sininen murunen! Helena totesi, että Tipin ruutu on nyt niin varma, että voidaan alkaa laittaa erilaisia häiriöitä siihen lähistölle. Olin niin onnellinen onnistuneiden treenien jälkeen, että oli pakko käydä vähän kurkkaamassa koekalenteria. On meillä vielä tekemistä, mutta maalis- tai huhtikuulle voisi ehkä tulla valmista...Katsotaan.



Kuje aloitti lauantaina Nauravan Koiran taitava pentu kurssilla. Siitä laitan oman postauksen myöhemmin. Nyt nukkumaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti