Lääkärissä, taas...

Ajattele kuinka onnellinen olisit,

jos juuri nyt menettäisit kaiken 

mitä sinulla on - ja sen jälkeen 

saisit sen kaiken takaisin

-Frances Rodman

Tipi söi sunnuntaina metsässä raadon, näytti linnulle mitä ehdin näkemään. Se tekee sitä aina silloin tällöin, siis löytää ja syö raatoja metsästä. Se on salaman nopee ja julmetun ahne, joten yleensä en ehdi väliin. Ikinä ei ole mitään jälkiseurauksia tullut, joten en sen enempää asiaa ajatellut. Illasta Tipi kuitenkin muuttui tosi väsyneeksi ja oli selvästi kipeän oloinen. Aamusta se oli edelleen ihan epätavallisen väsynyt, söi aamuruuan mutta ei huolinut joka aamuista tuorekurkkupalaa (kurkkupala on näiden "koiravero" mun aamuleivistä). Vatsa oli kyllä kunnossa, mutta kakka oli ihan mustaa. Verta? Marjassa ei oltu oltu koko viikonloppuna (eikä kyllä viikollakaan) ja meijän lenkkivauhti on sen verta reipas että siinä ei satunnaisia mustikoita enempää ehdi napsimaan. Joten mustikasta tuo väri ei oikein voinut olla...Hetken asiaa tuumailtuani totesin että maksan mieluummin vaikka turhasta kuin jään katsomaan miten tilanne etenee. Joten soitto eläinlääkäriin ja siellä(kin) oltiin sitä mieltä että hyvä tulla näyttämään. Mulla oli työreissu Turkuun, mutta onneksi mun äiti pääsi viemään Tipin, kiitos!! Ennen lääkäriin menoa Tipi ehti vielä oksentaakin, jotain valkoista rasvan? näköistä mönjää kuulemma. 

Tipiltä otettiin verinäyte ja röntgenkuvattiin. Paksusuolessa näkyi pitkin matkaa pieniä luunpaloja ja ja lääkäri sai niitä "ongittua" muutaman myös Pipan takapuolesta. Siellä näkyi myös pari kaasukertymää. Verinäytteessä munuaisarvo oli lievästi koholla. Epikriisissä luki että arvoa voi kohottaa kuivuminen, infektio, sisäinen verenvuoto tai alkava munuaisvika. Punasolu arvo oli ok, joten ainakaan isoa vuotoa ei sen perusteella pitäisi olla, mutta täysin sitä ei voinut poissulkea. Tipi nesteytettiin ihon alle ja se sai oksennuksenesto lääkkeen sekä kotona annettavaksi vatsansuoja lääkettä. Lääkäri oli painottanut, että jos Tipi vielä oksentaa tai menee huonompaan, niin sitten pitää tulla heti takaisin. Tai vaikka keskellä yötä päivystykseen. Ilmeisesti sen sisäisen vuodon riskin takia? 

Tänne päin!

Loppu maanantai Tipillä meni aika lailla nukkuessa. Se ilahtui ja virkistyi kun palasin työreissulta ja oli kyllä aamuista paremmassa kunnossa, mutta ei se edelleenkään normaali ollut. Venytteli koko ajan (ilmeisesti vatsaan sattui), irvisteli Kujeelle ja lepäsi vaan. Tänään on onneksi ollut jo ihan erilainen päivä! Aamusta kakkasi vielä aika mustan kakan, mutta nyt illasta mustaa oli enää vain osittain ja muuten normaalin väristä. Ja mikä parasta Tipi on taas oma riehakas itsensä :) Iltalenkillä käytiin pellolla rallaamassa ja voi sitä ihanaa näkyä kun koira juoksee miljoonaa, onnellinen ilme naamallaan ja haukahtelee mennessään. Niin arkista ja niin korvaamatonta. Melkein itketti :')

Kököttäjä

Että semmonen episodi. Ikinä ennen ei oo noista raadon syömisistä tullut mitään, edes löysää vatsaa. Ja nyt sitten tämmöinen. Onneksi kaikki nyt kuitenkin näyttää hyvälle ja normaalille, joten eiköhän tässä uskalla jo huokaista helpotuksesta. Toi munuaishomma täytyy vielä käydä kontrollitsekkaamassa muutaman viikon päästä. Toivottavasti olisi vaan ollut jotain tähän sairasteluun liittyvää!!!

Suuri raadonsyöjä...joka ei taatusti lupaa parantaa tapojaan, huoh!

Edelliseen postaukseen kirjoitin tuosta Kujeen mystisestä ontumisesta. No syy sitten selvisi. Tassusta (pari senttiä kintereen alapuolelta) löytyi rupi, semmoinen halkaisijaltaan joku 2-3mm. Joku siihen on siis pistänyt/osunut. Tutkin kyllä tassun (ja lääkäri tutki), mutta mitään siellä ei näkynyt/tuntunut. Ampiaisenpisto tuli mieleen. Se ois ainakin tosi kipeä, en tosin tiedä tekisikö rupea. No aiheuttaja ei varmasti ikinä selviä mutta onneksi syy kuitenkin. Niin on terveet koirat olleet, eikä oo lääkäreissä tarvinnut ravata, että nähtävästi kun kosahtaa, niin kosahtaa sit kerralla kunnolla :( Lompakko kiittää (not!), mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Tässä on tuttavapiirissä ollut viime aikoina ihan liikaa myös niitä surullisesti päättyneitä eläinlääkärireissuja, joten onnellinen olen että kaikki on kunnossa. Jos rahalla selviää, niin asiat on hyvin!