Pyöräilykausi korkattu tänään:) Koirien kanssa siis:) Saanaa en uskalla pyörän vieressä juoksuttaa (lonkkien takia), mutta Sanin ja Tipin kanssa käytiin iltalenkin jälkeen heittämässä pienet ravailut pyörän kera. Molempien kanssa siis erikseen, tää ei oo tarkoitus olla mitään extreme-urheilua:P Sani oli taas alussa kuin agitreeneihin menossa..En tajua miksi se niin sekoaa onnesta kun pääsee pyörän viereen ravaamaan, hassu koira:D Tipi suhtautui hommaan paljon hillitymmin, ihme kyllä, ja ravasi nätisti pyörän vieressä koko matkan:) Matkat ei näin alkuun olleet kuin pari kilsaa per koira, mutta tästä se taas lähtee...Olipas ihanaa!!
Sanihan on siis toipunut sterilisaatio-leikkauksestaan aivan loistavasti! Kahden viikon "karenssi" oli ja meni ja ollaan saatu taas vietellä normielämää, ilman hihna- ja riekuntarajoituksia:) Toipumisajaksi tuunailin neidille leikkauspuvun vanhasta t-paidasta. Sani vihasi mun luomusta alusta lähtien;) Ekat 4-5 päivää sujui vielä ok, sen jälkeen Sani päätti, että nyt tämä puku-pelleily riittää, eikä enää suostunut liikkumaan puvun kanssa muuta kuin takaperin tai sivuittain. Pientä draama-queen ainesta sanoisin;) Koska haava ei Sania pahemmin kiinnostanut, niin tehtiin kompromissi, että neiti piti paitaa yöt sekä yksinollessaan ja muuten sai olla ilman:) Gothivetia kyllä käytin. On muuten tosi luksusta olla töissä työpaikassa johon voi ottaa koirat mukaan, ei tarvinnut neitiä juuri yksin jättää:) Aktiiviseen elämään tottuneelle Sanille pienet pissatuslenkit oli tosi tylsiä ja jossain vaiheessa se oli suorastaan masentuneen oloinen:( Se kun on muutenkin mun koirista se, joka ensimmäisenä on tunkemassa mukaan jos olen johonkin lähdössä... Uskon, että henkinen hyvinvointi on toipumisen kannalta ihan yhtä tärkeää kuin fyysinen lepo, joten ekan viikon jälkeen neiti pääsi taas mukaan metsälenkeille, hihnassa toki ja alkuun tehtiin normia lyhyempiä lenkkejä, jotta rasitusta ei tule liikaa. Sani piristyi ihan silmissä heti kun pääsi taas mukaan lenkeille. Vähän se välillä yritti hihnassa spurttailla, mutta tyytyi lopulta, ihan tyytyväisenä, kohtaloonsa remmi-koirana, tärkeintä tuntui olevan se, että sai olla mukana menossa:) Kipeä Sani ei tuntunut olevan missään vaiheessa, ei edes ekana iltana leikkauksen jälkeen. On nuo koirat vaan uskomattomia tuon toipumisen kanssa:)
Olen kyllä niin iloinen ja onnellinen, että leikkaus on nyt tehty ja takanapäin:) Ainoat negatiiviset asiat leikkaukseen liittyen ja joita hieman jännityksellä odotan, on mahdollinen lihominen... Sanin kanssa kun on saanut jo ennen leikkausta olla tosi tarkkana, ettei pääse pyöristymään. Ja sitten tuo turkki...Sanillahan on tähän asti ollut aivan unelma turkki, ainakin mun mielestä:) Ei liian iso, eikä paksu ja tosi helppohoitoinen ja toimiva. Talvella Sanin ei ole kylmä, eikä kesällä liian kuuma. Harjaa tarttee käyttää silloin kun muistaa ja jaksaa eli ei takkuunnu eikä likaannu, vaikka metsässä rymytään lähes päivittäin. Kaikin tavoin niin ihanne turkki, mutta niin se oli Saanallakin ennen sterkkausta...Eipä ole enää:( Mutta turhapa tuota on etukäteen surra, jos se siitä muuttuu, niin sitten sen kanssa vaan eletään:) Terveys kuitenkin ennenkaikkea, joten pääasia ettei tartte märkäkohtua enää pelätä:)
Tässä Saniaisen kuulumiset:) Muutakin päiviteltävää olisi, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, joten kirjuuttelen lisää, ehkä huomenna:)
perjantai 24. toukokuuta 2013
perjantai 3. toukokuuta 2013
Ketunpoika sairastaa...
Saniainen oli eilen steriloitavana ja nyt sitten parannellaan:) Oman mielenrauhan takia varasin ajan meidän vakkari ell-aseman sijasta Mevetiin (olin kuullut juuri, ei-niin-hyvin-menneestä steroloinnista, joten halusin, että on parhaat mahdolliset laitteet ja lääkärit, jos jotain menisi pieleen). Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja odotushuoneeseen mua vastaan käveli (omin jaloin) yllättävän pirteä pieni ketunpoika häntäänsä heilutellen:) Kohtu oli kuulemma ollut siisti ja täysin kunnossa, mutta kun tilanteet voi muuttua niin äkkiä, niin parempi näin. Nyt ei tartte pelätä märkäkohtua:) Tästä alkaa sitten se vaikein vaihe, nimittäin neiti-elohiiren pitäminen rauhallisena ainakin parin viikon ajan. Aktivointilelut tulevat todennäköisesti olemaan aktiivisessa käytössä:) Tästä se toipuminen alkaa:)
Aika juoksee ja mitään ei kerkii, varsinkaan kirjoittaa blogiin:) Huhtikuu meni tosi äkkiä ja tekemistä oli niin paljon, että tyttöjen kanssa ei ehditty juuri muuta kuin lenkeillä käydä. Tipi on päässyt viimeisen kuukauden aikana aksaamaan tasan kerran..kaikki muut kerrat olen perunut, kun olen ollut niin väsynyt etten ole vaan jaksanut lähteä:( Toivottavasti asiat alkaa nyt helpottaa, jotta vapaa-aikaa jäisi vähän enemmän ja jaksettaisiin taas touhuilla normaalista..Tajusin etten ole edes agility lisenssiä vielä ostanut, no ehtiihän sitä!
Reilu viikko sitten käväistiin Porvoossa moikkaamassa Patriciaa eli tytöillä oli siis fyssaripäivä:) Parhaimmassa kunnossa oli Saana, sillä ei ollut mitään:) Patricia sanoi, että ollakseen 12-vuotias e-lonkkainen koira, Saana on aivan loistavassa kunnossa! Tosi ihanaa:) Sanilla oli vain pari lihasjumia lannerangassa, muuten ei Sanillakaan mitään:)
Tipillä oli etuosa ja selkä melkoisen kokonaan jumissa, ihan niinkuin viime kerrallakin, ainoastaan taka-osassa ei mitään. Patricia moneen kertaan totesi, että mitä ihmettä se on tehnyt, kun se on näin jumissa. Rakenteesta johtuvaa tuo ei ole, kun Patricia on useammallakin kerralla todennut, että Piipan rakenne on varsin optimaalinen ja nimenomaan etuosa neidillä on kuulemma harvinaisen hyvä. Kysyin, että voisiko jumit johtua kapeudesta, siitä Tipille on huomautettu muutamassa näyttelyssä. Ja nyt kun olen useammallakin rakenneluennolla käynyt, niin asia on pyörinyt mun mielessä.. Tähän Patricia vähän hämmästyneenä totesi, että eihän Tipi mikään kapea ole! Hyvin löytyy kuulemma eturintaa ja vaikka Tipillä ei olekaan yhtä pyöristynyt rintakehä kuin Saanalla ja Sanilla, niin kuulemma aksakoiralle melkein parempi näin. Tekee neidistä atleettisemman ja notkeamman, käännökset on nopeammat ja helpommat jne. Kuulemma missään tapauksessa ei ole sillä tavalla kapea, että siitä olisi koiralle mitään haittaa:) Niimpä niin, pitäisi muistaa, että näyttelymaailmassa enempi on aina parempi! ;) Veikailtiin, että johtuisiko jumit yksinkertaisesta pettävässä hangessa juoksentelusta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun neiti on täydestä vauhdista heittänyt kuperkeikkaa, kun hanki onkin pettänyt etutassujen alta. Helmin kanssa juostessaan Tipi on vaan yksinkertaisesti kuin päätön kana. Vaikka Sanikin kirmailee, niin se tekee sen paljon järkevämmin. Tipi ei säästele itseään tippaakaan. Piipan kanssa mennään siis piipahtamaan Patricialla jo kuukauden päästä uudestaan ja toivotaan, että uusia jumeja ei ole ilmestynyt.
Viime sunnuntai tuli vietettyä messarin Petexpossa Etelä-Suomen shelttejä edustamassa. Saana pääsi mukaan hoitamaan halisheltin virkaa ja hienosti se hommansa hoitikin. Tyytyväisenä se otti vastaan niin pienten kuin isojenkin ihmisten rapsutukset, halit ja ihailut. Hyvin shelttimäiseen tapaan Saana ei itse vaivaitunut pusuttelemaan tai liehakoimaan ketään, mutta otti kyllä onnellisena kaiken huomion vastaan. Eräs rapsuttelija totesikin, että "se on semmoinen omanarvonsa tunteva grand old lady" :D Lapsiin neiti suhtautui ihan erityisellä lempeydellä ja kärsivällisyydellä. Joku äiti totesi, että huomaa, että se on ollut paljon tekemisissä lasten kanssa. Hih, no ei edes ole, Saana vaan on niin Saana:) Päivä oli pitkä ja kävijöitä riitti:) Kiitokset vielä kaikille mukana uurastaneille, hyvin selvittiin tästäkin koitoksesta:)
Saana kulki varmaan puolet lenkistä löytämänsä "keppi" suussa ennekuin tajusin, että eihän se ole keppi vaan jonkun eläimen luu, yäks:(
Tämän viikon olen ollut lomalla, aah niin ihanaa!! Loma tuli kyllä niin oikeaan rakoon, pieni huilitauko oli enemmän kuin paikallaan:) Mitään kummempaa ei olla tehty, lenkkeilty, lenkkeilty, lenkkeilty ja ihan pikkasen treenattu tokoa:) Tosi ihanaa kun lumet on nyt suurimmaksi osaksi sulaneet (ja ne ladut) ja pääse taas vähän vapaammin kulkemaan. Vappupäivänä käytiin pitkästä aikaa Vaakkoissa ja siellä oli vielä yllättävän talvista. Mm. vesissä oli jäät, vain rantakaistaleet oli sulat. Sininen huimapää pelästytti mut totaalisesti hyppäämällä keikkumaan yhden jäälautan päälle:( Onneksi jää kesti ja Piipa totteli tänne-kutsua välittömästi. Löysin myös uuden reitin, johon mennään tutustumaan tarkemmin heti kunhan se on vähän kuivunut (nyt siellä oli vielä kovin märkää). Ja muutenkin seuraava Vaakkoin lenkki tehdään vasta kun ne jäät on sulaneet;)
Jotain jäi ehkä kirjuuttamatta ylös, mutta jääköön:) Loppuun vielä muutama kuva Vappupäivän aamulenkiltä, kun kerrankin jaksoin raijata kameran mukaan:)
Kuva Vappu-aatolta. Kohta Sanikin pääsee taas kirmaamaan tähän malliin:)
Aika juoksee ja mitään ei kerkii, varsinkaan kirjoittaa blogiin:) Huhtikuu meni tosi äkkiä ja tekemistä oli niin paljon, että tyttöjen kanssa ei ehditty juuri muuta kuin lenkeillä käydä. Tipi on päässyt viimeisen kuukauden aikana aksaamaan tasan kerran..kaikki muut kerrat olen perunut, kun olen ollut niin väsynyt etten ole vaan jaksanut lähteä:( Toivottavasti asiat alkaa nyt helpottaa, jotta vapaa-aikaa jäisi vähän enemmän ja jaksettaisiin taas touhuilla normaalista..Tajusin etten ole edes agility lisenssiä vielä ostanut, no ehtiihän sitä!
Tyypit Vappuna vihreässä metsässä:)
Reilu viikko sitten käväistiin Porvoossa moikkaamassa Patriciaa eli tytöillä oli siis fyssaripäivä:) Parhaimmassa kunnossa oli Saana, sillä ei ollut mitään:) Patricia sanoi, että ollakseen 12-vuotias e-lonkkainen koira, Saana on aivan loistavassa kunnossa! Tosi ihanaa:) Sanilla oli vain pari lihasjumia lannerangassa, muuten ei Sanillakaan mitään:)
Tipillä oli etuosa ja selkä melkoisen kokonaan jumissa, ihan niinkuin viime kerrallakin, ainoastaan taka-osassa ei mitään. Patricia moneen kertaan totesi, että mitä ihmettä se on tehnyt, kun se on näin jumissa. Rakenteesta johtuvaa tuo ei ole, kun Patricia on useammallakin kerralla todennut, että Piipan rakenne on varsin optimaalinen ja nimenomaan etuosa neidillä on kuulemma harvinaisen hyvä. Kysyin, että voisiko jumit johtua kapeudesta, siitä Tipille on huomautettu muutamassa näyttelyssä. Ja nyt kun olen useammallakin rakenneluennolla käynyt, niin asia on pyörinyt mun mielessä.. Tähän Patricia vähän hämmästyneenä totesi, että eihän Tipi mikään kapea ole! Hyvin löytyy kuulemma eturintaa ja vaikka Tipillä ei olekaan yhtä pyöristynyt rintakehä kuin Saanalla ja Sanilla, niin kuulemma aksakoiralle melkein parempi näin. Tekee neidistä atleettisemman ja notkeamman, käännökset on nopeammat ja helpommat jne. Kuulemma missään tapauksessa ei ole sillä tavalla kapea, että siitä olisi koiralle mitään haittaa:) Niimpä niin, pitäisi muistaa, että näyttelymaailmassa enempi on aina parempi! ;) Veikailtiin, että johtuisiko jumit yksinkertaisesta pettävässä hangessa juoksentelusta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun neiti on täydestä vauhdista heittänyt kuperkeikkaa, kun hanki onkin pettänyt etutassujen alta. Helmin kanssa juostessaan Tipi on vaan yksinkertaisesti kuin päätön kana. Vaikka Sanikin kirmailee, niin se tekee sen paljon järkevämmin. Tipi ei säästele itseään tippaakaan. Piipan kanssa mennään siis piipahtamaan Patricialla jo kuukauden päästä uudestaan ja toivotaan, että uusia jumeja ei ole ilmestynyt.
"Enempi parempi" on Tipinkin motto, ainakin keppien suhteen:)
Viime sunnuntai tuli vietettyä messarin Petexpossa Etelä-Suomen shelttejä edustamassa. Saana pääsi mukaan hoitamaan halisheltin virkaa ja hienosti se hommansa hoitikin. Tyytyväisenä se otti vastaan niin pienten kuin isojenkin ihmisten rapsutukset, halit ja ihailut. Hyvin shelttimäiseen tapaan Saana ei itse vaivaitunut pusuttelemaan tai liehakoimaan ketään, mutta otti kyllä onnellisena kaiken huomion vastaan. Eräs rapsuttelija totesikin, että "se on semmoinen omanarvonsa tunteva grand old lady" :D Lapsiin neiti suhtautui ihan erityisellä lempeydellä ja kärsivällisyydellä. Joku äiti totesi, että huomaa, että se on ollut paljon tekemisissä lasten kanssa. Hih, no ei edes ole, Saana vaan on niin Saana:) Päivä oli pitkä ja kävijöitä riitti:) Kiitokset vielä kaikille mukana uurastaneille, hyvin selvittiin tästäkin koitoksesta:)
Saana kulki varmaan puolet lenkistä löytämänsä "keppi" suussa ennekuin tajusin, että eihän se ole keppi vaan jonkun eläimen luu, yäks:(
Tämän viikon olen ollut lomalla, aah niin ihanaa!! Loma tuli kyllä niin oikeaan rakoon, pieni huilitauko oli enemmän kuin paikallaan:) Mitään kummempaa ei olla tehty, lenkkeilty, lenkkeilty, lenkkeilty ja ihan pikkasen treenattu tokoa:) Tosi ihanaa kun lumet on nyt suurimmaksi osaksi sulaneet (ja ne ladut) ja pääse taas vähän vapaammin kulkemaan. Vappupäivänä käytiin pitkästä aikaa Vaakkoissa ja siellä oli vielä yllättävän talvista. Mm. vesissä oli jäät, vain rantakaistaleet oli sulat. Sininen huimapää pelästytti mut totaalisesti hyppäämällä keikkumaan yhden jäälautan päälle:( Onneksi jää kesti ja Piipa totteli tänne-kutsua välittömästi. Löysin myös uuden reitin, johon mennään tutustumaan tarkemmin heti kunhan se on vähän kuivunut (nyt siellä oli vielä kovin märkää). Ja muutenkin seuraava Vaakkoin lenkki tehdään vasta kun ne jäät on sulaneet;)
Jotain jäi ehkä kirjuuttamatta ylös, mutta jääköön:) Loppuun vielä muutama kuva Vappupäivän aamulenkiltä, kun kerrankin jaksoin raijata kameran mukaan:)
Tärähtäneet:)
Sininen salama!
Muruset niin suloisina!
Huulet rullalla:D
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Haastellen:)
Jennalta ja Sadulta tuli haaste, joka kuului näin:
Kerro 11 asiaa itsestäsi
– Vastaa haastajan 11 kysymykseen
– Keksi uudet 11 kysymystä
– Haasta 11 bloggaajaa
– Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
1. Kookos on maailman paras tuoksu!
2. Varmaan 80% mun vaatteista on pinkin tai fuksian värisiä:)
3. Olen ihan liian useasti myöhässä joka paikasta..paitsi töistä. Sori kaverit!
4. Shoppailu ja pieni pyörremyrsky (Dajmilla ja pätkiksellä) kuuluu erottamattomasti yhteen!
5. Olen nuorempana hoitanut muutaman kk ajan yhden salkkarinäyttelijän vauvaa
6. Jos ottaisin jonkun muun rodun kuin sheltin, niin se olisi varmaan bordercollie
7. Olisin ihan pulassa ilman navigaattoria!
8. Olen oppinut juomaan kahvia vasta tänä vuonna... miten se voikin nykyään maistua niin hyvälle:)
9. Olen tosi hidas kirjoittamaan, tai siis saamaan ajatuksiani kirjoitettuun muotoon, siksi blogikin päivittyy niin hitaasti ja harvakseltaan:)
10. Mun on lähes aina kurkattava etukäteen kirjan viimeinen sivu ja loppuratkaisu:)
11. En ymmärrä miksi näihin blogger teksteihin ei saa enää laitettua sydäntä, ärsyttävää:/
Jennan kysymykset:
1.Koska viimeksi olet saanut hävetä?
Viikonloppuna! Oltiin kaverin kanssa menossa lenkille Firan metsään. Matkan varrella huomattiin pieni parkkis, josta lähti houkuttelevan näköisiä polkuja metsään, eikun sinne. Paitsi että parkkeeratessani autoa, ajoin takarenkaan suoraan kuoppaan, jonka jälkeen pyörä ei liikkunut eteen eikä taakse vaan rullasi vaan paikallaan. Ja paitsi, että mun oma auto oli jumissa, blokkasin samaan aikaan kahden muun auton tien ulos siltä hemmetin parkkikselta. HÄVETTI ja jos olisin ollut yksin, olisin varmaan saanut jonkun asteisen paniikkireaktion. Kaverin ohjeilla ja 10 minuutin ähertämisen jälkeen saatiin kuitenkin auto nytkyteltyä pois kuopasta. Oli aika voittaja fiilis:D Ei sitten jääty siihen parkkikselle enää vaan ajettiin suorinta tietä Firalle:)
2. Miten olet eksynyt koiraharrastuksen pariin?
Sissistä kaikki alkoi! Hesarin myydään koiria palstalta bongattu pieni trikkityttö muutti niin paljon! Hipsunen ei ollut ihan se maailman helpoin koira, joten luin kymmeniä ja kymmeniä koirakirjoja yrittäessäni ymmärtää neidin ajatusmaailmaa:) Sissin ollessa pari vuotias osallistuin kaverin yllyttämä agilityn alkeiskurssille ja siitä aukeni agilitymaailma. Saanan myötä tutustuin myös tokoon ja näyttelyihin ja siitä on lajivalikoima vaan kasvanut:)
3. Jännittävintä, mitä olet kokenut?
En tiedä onko tää jännittävintä, mutta tuli nyt ekana mieleen...olen hortoillut yksin eksyneenä Suomenlinnassa keskiyöllä pilkkopimeässä ja rankkasateessa. Olin palaamassa kaverin häistä ja jotenkin siellä pimeydessä eksyin reitiltä. Harhailtuani puoli tuntia aivan litimärkänä, täysin eksyksissä ja (pahinta kaikessa) pilkkopimeässä oli juhlafiilis karissut aika kympillä;) Olin kyllä niin superonnellinen, kun lautta-satama lopulta löytyi, siinä vaiheessa taisi jo vähän hymyilyttääkin:) Ne häät muistan varmasti aina:D
4. Mikä saa sinut ylittämään itsesi?
Asiat joita todella haluan / joihin haluan panostaa. Itsensä voittaminen on yksi hienoimmista tunteista ja siitä saa ihan mielettömästi energiaa ja hyvää mieltä itselle pitkäksi aikaa. Agility on tässä(kin) suhteessa aivan loistava laji, koska siinä pystyy niin monella tapaa haastamaan ja laittamaan itsensä likoon.
5. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Monet asiat:) Esimerkiksi tänään mukavat asiakkaat, yksi kiva sähköposti, puhelu kaverin kanssa, sulat tiet ja valoisa ilta:) Koirien ilo kun nähtiin taas päivän jälkeen. Tuleva viikonloppu. Arjen pienet ilot on monasti ne parhaat:)
6. Isoin saavutuksesi?
Koiraharrastusrintamalla se on varmasti Saanan TK3 titteli. Kun ensin opettaa kaiken väärin ja sitten käyttää loppuajan korjaillen virheitään, niin tehtävää riittää;) Oli aikoja, jolloin en olisi voinut kuvitellakaan meidän saavuttavan mitään lähellekään tätä...Se vaati mielettömästi aikaa, vaivaa, työtä, jonkin verran pettymyksiä ja vähän kyyneleitäkin. Mut myös aivan ihania onnistumisen hetkiä! Se mitä mä olen opettanut Saanalle, ei ole mitään verrattuna siihen mitä Saana on opettanut mulle!! Tuo TK3 on mulle niin paljon enemmän kuin vain yksi titteli koiran nimen edessä:)
7. Onko sinulla pentukuumetta?
Ihan koko ajan! Mutta tähän saumaan en voi enkä halua pentua ottaa, aika ei vaan riitä! Koko ajan kyllä seurailen kivoja shelttejä sillä silmällä, kun sitten joskus taas:)
8. Mitä aiot tänään tehdä?
Surffailla vielä hetken netissä ja sitten nukkumaan, kello on jo aika paljon:) Muuten tää päivä on mennyt töissä ja illalla olisi ollut Tipin aksatreenit. Mutta kun meillä on sunnuntainakin agikoulutus, niin peruin illan treenit ja mentiin mieluummin koko trion kanssa iltalenkille kera Heidin ja trusseli-jengin:) Ei sen kummempia perjantai touhuja, kun huomenna pitäisi jaksaa vielä töihin:)
9. Kuinka iloinen olet asteikolla 1-10?
Kyllä se tuonne ysin pintaan menee:)
10. Miten päädyit koiraan / koiriisi? Miten ne päätyivät sinulle?
Saanaa etsiessäni halusin ehdottomasti soopelinartun. Pentuvälityksessä oli kuitenkin vain trikki- ja merlepentuja. Soittelin sitten suoraan kasvattajille, että onko heillä vapaita pentuja? Sunsweet-kennelissä oli tarjolla sijoitukseen soopelinarttu jolla kuulemma super-luonne, mutta ikää 3,5kk. Halusin luovutusikäisen, joten jatkoin etsintää ja löysinkin sopivan pentueen. Sovin, että menen katsomaan pentuja muutaman viikon päästä kun ovat tarpeeksi vanhoja. Tuo vanhemman pennun super-luonne jäi kuitenkin mietityttämään ja seuraavana päivänä soitin uudestaan Maritalle, että voiko sitä tulla katsomaan ja oliko sijoittaminen ainoa mahdollisuus. Perillä mua vastaan juoksi maailman kaunein shelttipentu, suoraan syliin, suoraan nuolemaan naamaa ja suoraan sydämeen. Päätös oli sinetöity siitä ensi sekunnista ja samalla reissulla Saana tuli kotiin ja ihan omaksi! :)
Kolmatta mun ei pitänyt ottaa, mutta kun mun ikisuosikki Papulle oli pennut tulossa, niin eihän siinä ollut vaihtoehtoja;) Pentujen ollessa parin viikon ikäisiä oli kuitenkin jo selvä, että mun pennusta kasvaa tosi iso! Ulkonäkö on mulle viimeinen asia joka koirassa merkitsee mitään, mutta.... Mulla oli jo Sissi, agilitykoira, jonka kanssa voi treenata, mutta ei kisata (Sissi ei kisannut, koska en halunnut rasittaa sitä pienenä maxina korkeilla hypyillä..) Maritalla oli samaan aikaan toiset pari viikkoa vanhemmat pennut, Papun puolisiskolla Barbilla. Siellä oli yksi narttupentu, jota oli pitänyt varalla. Päätin, että käyn katsomassa pennut ennen päätöksen tekoa. Se Papun iso pentu oli vielä niin nuori, että pötkötteli vaan, kun taas Barbin pikku viirunaama narttu tohisteli jo kovasti pitkin pentulaatikkoa. Eihän senkään koosta mitään varmaa voinut sanoa, mutta siinä vaiheessa mulle oli jo ihan sama mitä siitä kasvaa, se oli se mun pentu! Touhukas ja ahne pieni orava! Muutama viikko siitä hain Sani-Saniaisen kotiin ja en ole katunut päätöstäni päivääkään:)
Tipi oli vuoden odotuksen tulos, tai melkein voisi sanoa, että enemmänkin;) Se oli kesä 2006, kun ihastuin pieneen aivan mahtavaluonteiseen 5kk-ikäiseen trikki-tyttöön. Silloin mietin ekan kerran, että saisinpa joskus tämän koiran pennun. Muutaman vuoden päästä pieni musta astutettiin ja jäin suurin toivein odottamaan pikku-Sinttiä syntyväksi. Mutta ne niin odotetut ja toivotut pienet syntyivät enkelipentuina:( Joskus kohtalo kuitenkin järjestää asioita ja pienen mustan äidille oli pennut tulossa. Sieltä syntyi 4 pentua, joista yksi oli ihan speciaali pieni sininen! Se kevät oli vallaton ja toukokuussa pieni, suloinen ja vauhdikas Tipitii liittyi laumaan:)
11. Äkkipikainen vai pitkään asioita harkitseva?
Isoissa jutuissa ehdottomasti harkitseva! Kaverit repii välillä hiuksia päästään, kun pohdin ja pähkään asioita uudestaan ja uudestaan:) Pienemmissä jutuissa tulee sitten helpommin tehtyä myös niitä päähänpistoja:).
Ja sitten Satun kysymykset:
1. Jos koirasi olisi ihminen, minkä ammatin edustaja se olisi?
Saana olisi ihan ehdottomasti poliisi. Se rakastaa järjestystä ja rauhaa ja vaatii sitä myös muilta:) Järjestyssäännöt ja hyvät käytöstavat kunniaan on neidin motto! Riekkujat ja hillujat pistää kuriin ja ojennukseen tai ainakin yritys on kova:)
Sani olisi ikuinen partiolainen, aina valmis hommiin ja innolla suorittamassa tehtävää kuin tehtävää! Kiltti ja kuuliainen, varustettuna suurella mielikuvituksella ja pilkkeellä silmäkulmassa:)
Tipi olisi joku suuri laulajatähti(ainakin omasta mielestään), joka rrrrakastaa omaa ääntään ja itseään. Hyvin minä-keskeinen persoona:) Pohjimmiltaan kuitenkin niin hyväsydäminen ja rakastettava, että kukaan ei voi olla tykkäämättä siitä:)
2. Paras asia koirassasi(/issasi)?
Saanassa tasapainoisuus, se joka paikassa kuin kotonaan! Semmonen joviaali-tyyppi:) Mun luottokoira, jonka tiedän handlaavan tilanteen kuin tilanteen ja osaavan käyttäytyä mallikkaasti, ihan aina:).Koira kuin ajatus!
Sanissa se miten se on arjessa niin täydellisen helppo, kiltti ja vaivaton koira ja kuitenkin harrastuksissa(lajissa kuin lajissa) täyttä tulta ja tappuraa!
Tipissä aina iloinen elämän asenne ja sen tapa tehdä kaikki niin täydellä sydämellä! Oli kyseessä sitten agiradan suoritus, temppujen treenaus tai vaikka vaan mun herättäminen aamulla naamapesulla, kaiken voi tehdä niin suurella antaumuksella ja riemulla:)
3. Jos saisit sanoa vaan yhden vinkin aloittelevalle koiraharrastajalle, mikä se olisi?
Muista nöyryys! Monesti se mustavalkoinen muuttuu harmaan sävyiksi ajan kanssa:)
4. Mitä ikkunasta näkyy?
Katuvaloja ja naapuritalojen kattoja, on aika pimeetä...;)
5. Turhin koiralle opettamasi temppu?
Sani osaa työntää nenän vesikulhoon ja puhaltaa kuplia:)
6. Kaivahan esiin parhaiten onnistunein ottamasi valokuva
Tää ei ole teknisesti mun paras kuva, mutta pidän tämän tunnelmasta ja väreistä tosi paljon! Saanakin on niin valppaan, mutta silti niin rauhallisen näköinen.
7. Minimivaatimuksesi pentueelle, jotta alkaa kiinnostamaan?
Mun on melkeenpä pitänyt tavata narttu joskus livenä tai ainakin nähdä videoita, jotta kiinnostun ensinkään:) Luonne on se mihin ihastun! Olen vahvasti sitä mieltä, että jos tykkään emästä, tykkään myös pennusta:) Mun ihanne sheltti on itsevarma, rohkea ja omaa ripauksen tai vähän enemmän rämäpäisyyttä:) Ei mikään luupää, muttei kuitenkaan ota joka epäonnistumisesta itseensä. Suvun pitää olla mahdollisimman tervettä, niin tutkittavien ominaisuuksien kuin muidenkin osalta. Semmoista perustervettä porukkaa:) Täydellistä ei ole, joten tottakai hyväksyn jotain vikoja, kokonaisuus ratkaisee! Näissä asioissa menen aika lailla fiilis pohjalla.
8. Mikä on viimeksi kaduttanut?
Pari viikkoa sitten näin nettikaupassa tosi ihanat saappaat, jotka oli vielä huimassa alessakin. En kuitenkaan ehtinyt juuri siinä alkaa tilailemaan ja seuraavana päivänä ne oli tietenkin jo loppuunmyyty. Harmittaa vieläkin!
9. Suosittele yksi leffa
Mamma Mia, aivan ihana hyvän mielen leffa:) Ja toinen jonka katsomiseen en kyllästy ikinä, on Notting Hill:) Leffan katsomisesta pitää jäädä hyvä mieli:)
10. Mikä nauratti viimeksi?
Tämä :D
11. Jos saat kolme toivomusta vihreältä kääpiöleprikonilta, niin mitäpä toivot?
Oletan, että tähän ei saa vastata maailmanrauhaa ja terveyttä kaikille:)
No voisin haluta pari lisätuntia vuorokauteen! Ei tuo 24 riitä mihinkään;)
Olisi tosi ihanaa, jos suklaa todettaisiin terveysruuaksi:)
Jos vihreä kääpiöleprikoni voisi hoitaa mun puolesta kaikki hammaslääkärikäynnit, niin sehän vasta olisi hienoa!!:)
Kysymykset muille:
1. Mikä kappale (musiikki) kuvaa sinua parhaiten?
2. Hienoin rotusi edustaja?
3. Laita tähän kuva, jossa koirasi persoona tulee esille.
4. Aamu- vai ilta-ihminen?
5. Mistä koirasi nimi tulee (tai koirien)?
6. Jos saisit yhden päivän ajan olla joku muu ihminen, kuka olisit?
7. Mitä koirasi syö?
8. Paras tapa viettää vapaapäivää?
9. Kerro joku ikimuistoinen hetki elämästäsi
10. Mitä uutta harrastusta haluaisit kokeilla (koiran kanssa tai ilman)?
11. Missä haluaisit olla juuri nyt?
1. Janita ja Nana
2. Heidi ja Willit walkoiset
3. Fanny ja Noona
4. Iiris ja pojat
5. Mikaela ja pojat
6. Marilla
7. Anne ja tytöt
8.. Mia ja tytöt
9. Sanna ja koirat
10. Suvi ja koiruudet
11. Eiköhän nää riitä:D
Kerro 11 asiaa itsestäsi
– Vastaa haastajan 11 kysymykseen
– Keksi uudet 11 kysymystä
– Haasta 11 bloggaajaa
– Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
1. Kookos on maailman paras tuoksu!
2. Varmaan 80% mun vaatteista on pinkin tai fuksian värisiä:)
3. Olen ihan liian useasti myöhässä joka paikasta..paitsi töistä. Sori kaverit!
4. Shoppailu ja pieni pyörremyrsky (Dajmilla ja pätkiksellä) kuuluu erottamattomasti yhteen!
5. Olen nuorempana hoitanut muutaman kk ajan yhden salkkarinäyttelijän vauvaa
6. Jos ottaisin jonkun muun rodun kuin sheltin, niin se olisi varmaan bordercollie
7. Olisin ihan pulassa ilman navigaattoria!
8. Olen oppinut juomaan kahvia vasta tänä vuonna... miten se voikin nykyään maistua niin hyvälle:)
9. Olen tosi hidas kirjoittamaan, tai siis saamaan ajatuksiani kirjoitettuun muotoon, siksi blogikin päivittyy niin hitaasti ja harvakseltaan:)
10. Mun on lähes aina kurkattava etukäteen kirjan viimeinen sivu ja loppuratkaisu:)
11. En ymmärrä miksi näihin blogger teksteihin ei saa enää laitettua sydäntä, ärsyttävää:/
Jennan kysymykset:
1.Koska viimeksi olet saanut hävetä?
Viikonloppuna! Oltiin kaverin kanssa menossa lenkille Firan metsään. Matkan varrella huomattiin pieni parkkis, josta lähti houkuttelevan näköisiä polkuja metsään, eikun sinne. Paitsi että parkkeeratessani autoa, ajoin takarenkaan suoraan kuoppaan, jonka jälkeen pyörä ei liikkunut eteen eikä taakse vaan rullasi vaan paikallaan. Ja paitsi, että mun oma auto oli jumissa, blokkasin samaan aikaan kahden muun auton tien ulos siltä hemmetin parkkikselta. HÄVETTI ja jos olisin ollut yksin, olisin varmaan saanut jonkun asteisen paniikkireaktion. Kaverin ohjeilla ja 10 minuutin ähertämisen jälkeen saatiin kuitenkin auto nytkyteltyä pois kuopasta. Oli aika voittaja fiilis:D Ei sitten jääty siihen parkkikselle enää vaan ajettiin suorinta tietä Firalle:)
2. Miten olet eksynyt koiraharrastuksen pariin?
Sissistä kaikki alkoi! Hesarin myydään koiria palstalta bongattu pieni trikkityttö muutti niin paljon! Hipsunen ei ollut ihan se maailman helpoin koira, joten luin kymmeniä ja kymmeniä koirakirjoja yrittäessäni ymmärtää neidin ajatusmaailmaa:) Sissin ollessa pari vuotias osallistuin kaverin yllyttämä agilityn alkeiskurssille ja siitä aukeni agilitymaailma. Saanan myötä tutustuin myös tokoon ja näyttelyihin ja siitä on lajivalikoima vaan kasvanut:)
3. Jännittävintä, mitä olet kokenut?
En tiedä onko tää jännittävintä, mutta tuli nyt ekana mieleen...olen hortoillut yksin eksyneenä Suomenlinnassa keskiyöllä pilkkopimeässä ja rankkasateessa. Olin palaamassa kaverin häistä ja jotenkin siellä pimeydessä eksyin reitiltä. Harhailtuani puoli tuntia aivan litimärkänä, täysin eksyksissä ja (pahinta kaikessa) pilkkopimeässä oli juhlafiilis karissut aika kympillä;) Olin kyllä niin superonnellinen, kun lautta-satama lopulta löytyi, siinä vaiheessa taisi jo vähän hymyilyttääkin:) Ne häät muistan varmasti aina:D
4. Mikä saa sinut ylittämään itsesi?
Asiat joita todella haluan / joihin haluan panostaa. Itsensä voittaminen on yksi hienoimmista tunteista ja siitä saa ihan mielettömästi energiaa ja hyvää mieltä itselle pitkäksi aikaa. Agility on tässä(kin) suhteessa aivan loistava laji, koska siinä pystyy niin monella tapaa haastamaan ja laittamaan itsensä likoon.
5. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Monet asiat:) Esimerkiksi tänään mukavat asiakkaat, yksi kiva sähköposti, puhelu kaverin kanssa, sulat tiet ja valoisa ilta:) Koirien ilo kun nähtiin taas päivän jälkeen. Tuleva viikonloppu. Arjen pienet ilot on monasti ne parhaat:)
6. Isoin saavutuksesi?
Koiraharrastusrintamalla se on varmasti Saanan TK3 titteli. Kun ensin opettaa kaiken väärin ja sitten käyttää loppuajan korjaillen virheitään, niin tehtävää riittää;) Oli aikoja, jolloin en olisi voinut kuvitellakaan meidän saavuttavan mitään lähellekään tätä...Se vaati mielettömästi aikaa, vaivaa, työtä, jonkin verran pettymyksiä ja vähän kyyneleitäkin. Mut myös aivan ihania onnistumisen hetkiä! Se mitä mä olen opettanut Saanalle, ei ole mitään verrattuna siihen mitä Saana on opettanut mulle!! Tuo TK3 on mulle niin paljon enemmän kuin vain yksi titteli koiran nimen edessä:)
7. Onko sinulla pentukuumetta?
Ihan koko ajan! Mutta tähän saumaan en voi enkä halua pentua ottaa, aika ei vaan riitä! Koko ajan kyllä seurailen kivoja shelttejä sillä silmällä, kun sitten joskus taas:)
8. Mitä aiot tänään tehdä?
Surffailla vielä hetken netissä ja sitten nukkumaan, kello on jo aika paljon:) Muuten tää päivä on mennyt töissä ja illalla olisi ollut Tipin aksatreenit. Mutta kun meillä on sunnuntainakin agikoulutus, niin peruin illan treenit ja mentiin mieluummin koko trion kanssa iltalenkille kera Heidin ja trusseli-jengin:) Ei sen kummempia perjantai touhuja, kun huomenna pitäisi jaksaa vielä töihin:)
9. Kuinka iloinen olet asteikolla 1-10?
Kyllä se tuonne ysin pintaan menee:)
10. Miten päädyit koiraan / koiriisi? Miten ne päätyivät sinulle?
Saanaa etsiessäni halusin ehdottomasti soopelinartun. Pentuvälityksessä oli kuitenkin vain trikki- ja merlepentuja. Soittelin sitten suoraan kasvattajille, että onko heillä vapaita pentuja? Sunsweet-kennelissä oli tarjolla sijoitukseen soopelinarttu jolla kuulemma super-luonne, mutta ikää 3,5kk. Halusin luovutusikäisen, joten jatkoin etsintää ja löysinkin sopivan pentueen. Sovin, että menen katsomaan pentuja muutaman viikon päästä kun ovat tarpeeksi vanhoja. Tuo vanhemman pennun super-luonne jäi kuitenkin mietityttämään ja seuraavana päivänä soitin uudestaan Maritalle, että voiko sitä tulla katsomaan ja oliko sijoittaminen ainoa mahdollisuus. Perillä mua vastaan juoksi maailman kaunein shelttipentu, suoraan syliin, suoraan nuolemaan naamaa ja suoraan sydämeen. Päätös oli sinetöity siitä ensi sekunnista ja samalla reissulla Saana tuli kotiin ja ihan omaksi! :)
Kuva Marita Axi
Kolmatta mun ei pitänyt ottaa, mutta kun mun ikisuosikki Papulle oli pennut tulossa, niin eihän siinä ollut vaihtoehtoja;) Pentujen ollessa parin viikon ikäisiä oli kuitenkin jo selvä, että mun pennusta kasvaa tosi iso! Ulkonäkö on mulle viimeinen asia joka koirassa merkitsee mitään, mutta.... Mulla oli jo Sissi, agilitykoira, jonka kanssa voi treenata, mutta ei kisata (Sissi ei kisannut, koska en halunnut rasittaa sitä pienenä maxina korkeilla hypyillä..) Maritalla oli samaan aikaan toiset pari viikkoa vanhemmat pennut, Papun puolisiskolla Barbilla. Siellä oli yksi narttupentu, jota oli pitänyt varalla. Päätin, että käyn katsomassa pennut ennen päätöksen tekoa. Se Papun iso pentu oli vielä niin nuori, että pötkötteli vaan, kun taas Barbin pikku viirunaama narttu tohisteli jo kovasti pitkin pentulaatikkoa. Eihän senkään koosta mitään varmaa voinut sanoa, mutta siinä vaiheessa mulle oli jo ihan sama mitä siitä kasvaa, se oli se mun pentu! Touhukas ja ahne pieni orava! Muutama viikko siitä hain Sani-Saniaisen kotiin ja en ole katunut päätöstäni päivääkään:)
Tipi oli vuoden odotuksen tulos, tai melkein voisi sanoa, että enemmänkin;) Se oli kesä 2006, kun ihastuin pieneen aivan mahtavaluonteiseen 5kk-ikäiseen trikki-tyttöön. Silloin mietin ekan kerran, että saisinpa joskus tämän koiran pennun. Muutaman vuoden päästä pieni musta astutettiin ja jäin suurin toivein odottamaan pikku-Sinttiä syntyväksi. Mutta ne niin odotetut ja toivotut pienet syntyivät enkelipentuina:( Joskus kohtalo kuitenkin järjestää asioita ja pienen mustan äidille oli pennut tulossa. Sieltä syntyi 4 pentua, joista yksi oli ihan speciaali pieni sininen! Se kevät oli vallaton ja toukokuussa pieni, suloinen ja vauhdikas Tipitii liittyi laumaan:)
11. Äkkipikainen vai pitkään asioita harkitseva?
Isoissa jutuissa ehdottomasti harkitseva! Kaverit repii välillä hiuksia päästään, kun pohdin ja pähkään asioita uudestaan ja uudestaan:) Pienemmissä jutuissa tulee sitten helpommin tehtyä myös niitä päähänpistoja:).
Ja sitten Satun kysymykset:
1. Jos koirasi olisi ihminen, minkä ammatin edustaja se olisi?
Saana olisi ihan ehdottomasti poliisi. Se rakastaa järjestystä ja rauhaa ja vaatii sitä myös muilta:) Järjestyssäännöt ja hyvät käytöstavat kunniaan on neidin motto! Riekkujat ja hillujat pistää kuriin ja ojennukseen tai ainakin yritys on kova:)
Sani olisi ikuinen partiolainen, aina valmis hommiin ja innolla suorittamassa tehtävää kuin tehtävää! Kiltti ja kuuliainen, varustettuna suurella mielikuvituksella ja pilkkeellä silmäkulmassa:)
Tipi olisi joku suuri laulajatähti(ainakin omasta mielestään), joka rrrrakastaa omaa ääntään ja itseään. Hyvin minä-keskeinen persoona:) Pohjimmiltaan kuitenkin niin hyväsydäminen ja rakastettava, että kukaan ei voi olla tykkäämättä siitä:)
2. Paras asia koirassasi(/issasi)?
Saanassa tasapainoisuus, se joka paikassa kuin kotonaan! Semmonen joviaali-tyyppi:) Mun luottokoira, jonka tiedän handlaavan tilanteen kuin tilanteen ja osaavan käyttäytyä mallikkaasti, ihan aina:).Koira kuin ajatus!
Sanissa se miten se on arjessa niin täydellisen helppo, kiltti ja vaivaton koira ja kuitenkin harrastuksissa(lajissa kuin lajissa) täyttä tulta ja tappuraa!
Tipissä aina iloinen elämän asenne ja sen tapa tehdä kaikki niin täydellä sydämellä! Oli kyseessä sitten agiradan suoritus, temppujen treenaus tai vaikka vaan mun herättäminen aamulla naamapesulla, kaiken voi tehdä niin suurella antaumuksella ja riemulla:)
3. Jos saisit sanoa vaan yhden vinkin aloittelevalle koiraharrastajalle, mikä se olisi?
Muista nöyryys! Monesti se mustavalkoinen muuttuu harmaan sävyiksi ajan kanssa:)
4. Mitä ikkunasta näkyy?
Katuvaloja ja naapuritalojen kattoja, on aika pimeetä...;)
5. Turhin koiralle opettamasi temppu?
Sani osaa työntää nenän vesikulhoon ja puhaltaa kuplia:)
6. Kaivahan esiin parhaiten onnistunein ottamasi valokuva
Tää ei ole teknisesti mun paras kuva, mutta pidän tämän tunnelmasta ja väreistä tosi paljon! Saanakin on niin valppaan, mutta silti niin rauhallisen näköinen.
7. Minimivaatimuksesi pentueelle, jotta alkaa kiinnostamaan?
Mun on melkeenpä pitänyt tavata narttu joskus livenä tai ainakin nähdä videoita, jotta kiinnostun ensinkään:) Luonne on se mihin ihastun! Olen vahvasti sitä mieltä, että jos tykkään emästä, tykkään myös pennusta:) Mun ihanne sheltti on itsevarma, rohkea ja omaa ripauksen tai vähän enemmän rämäpäisyyttä:) Ei mikään luupää, muttei kuitenkaan ota joka epäonnistumisesta itseensä. Suvun pitää olla mahdollisimman tervettä, niin tutkittavien ominaisuuksien kuin muidenkin osalta. Semmoista perustervettä porukkaa:) Täydellistä ei ole, joten tottakai hyväksyn jotain vikoja, kokonaisuus ratkaisee! Näissä asioissa menen aika lailla fiilis pohjalla.
8. Mikä on viimeksi kaduttanut?
Pari viikkoa sitten näin nettikaupassa tosi ihanat saappaat, jotka oli vielä huimassa alessakin. En kuitenkaan ehtinyt juuri siinä alkaa tilailemaan ja seuraavana päivänä ne oli tietenkin jo loppuunmyyty. Harmittaa vieläkin!
9. Suosittele yksi leffa
Mamma Mia, aivan ihana hyvän mielen leffa:) Ja toinen jonka katsomiseen en kyllästy ikinä, on Notting Hill:) Leffan katsomisesta pitää jäädä hyvä mieli:)
10. Mikä nauratti viimeksi?
Tämä :D
11. Jos saat kolme toivomusta vihreältä kääpiöleprikonilta, niin mitäpä toivot?
Oletan, että tähän ei saa vastata maailmanrauhaa ja terveyttä kaikille:)
No voisin haluta pari lisätuntia vuorokauteen! Ei tuo 24 riitä mihinkään;)
Olisi tosi ihanaa, jos suklaa todettaisiin terveysruuaksi:)
Jos vihreä kääpiöleprikoni voisi hoitaa mun puolesta kaikki hammaslääkärikäynnit, niin sehän vasta olisi hienoa!!:)
Kysymykset muille:
1. Mikä kappale (musiikki) kuvaa sinua parhaiten?
2. Hienoin rotusi edustaja?
3. Laita tähän kuva, jossa koirasi persoona tulee esille.
4. Aamu- vai ilta-ihminen?
5. Mistä koirasi nimi tulee (tai koirien)?
6. Jos saisit yhden päivän ajan olla joku muu ihminen, kuka olisit?
7. Mitä koirasi syö?
8. Paras tapa viettää vapaapäivää?
9. Kerro joku ikimuistoinen hetki elämästäsi
10. Mitä uutta harrastusta haluaisit kokeilla (koiran kanssa tai ilman)?
11. Missä haluaisit olla juuri nyt?
1. Janita ja Nana
2. Heidi ja Willit walkoiset
3. Fanny ja Noona
4. Iiris ja pojat
5. Mikaela ja pojat
6. Marilla
7. Anne ja tytöt
8.. Mia ja tytöt
9. Sanna ja koirat
10. Suvi ja koiruudet
11. Eiköhän nää riitä:D
torstai 4. huhtikuuta 2013
Synttärityttö korkkasi TOKO-uransa!
Piipa-piiperöinen, mun pieni sininen salama juhli tiistaina 4-vuotissynttäreitään!!!
"Koe seikkailut, matkoja taita.
Näe vehreitä marjamaita,
Maut maista ja ääniä kuule.
Ota selvää,
älä vain luule.
Koe villisti elämän retki,
elä jokainen, jokainen hetki!"
Onnea, onnea rakas synttärityttö, maailman ihanin pieni sininen!!
Ihana 4 päivän pääsiäisloma sujahti mennä vauhdilla ja tuli kyllä niin tarpeeseen! Lomaa vietettiin sillä parhaalla mahdollisella tavalla, vaan olemalla ja rentoutumalla:) Joka päivä treffattiin kavereita ja tehtiin ihania 2-3 tunnin lenkkejä aivan mahtavassa auringonpaisteessa! Ihana akkujen lataus miniloma, nyt jaksaa taas paahtaa arkea:) Lenkkien ja löhöilyn lisäksi synttärityttö, neiti Tipitii pääsi korkkaamaan TOKO-uransa!
Reilu viikko sitten bongasin mainoksen pääsiäislauantain epävirallisesta TOKOkokeesta ja siitä se ajatus lähti:) Pienen harkinnan jälkeen ilmosin Tipin nakki-mölleihin, neidin ihka ensimmäiseen tokokoitokseen:) Mitään tulosodotuksia mulla ei ollut... mehän mentiin vaan pitämään hauskaa ja kokeilemaan miltä kisaaminen tuntuu. Siksi varmaan en jännittänytkään yhtään...mikä oli tosi hyvä juttu, eipähän tullut omalla jännityksellä pilattua koiran suoritusta:) Ennen kehään menoa Piipa keskittyi vähän turhan innokkaasti maton haisteluun ja ehdin jo pohtia, että mitähän tästä tulee...Mutta kehään kun päästiin, oli aivan kuin neidille olisi napista painettu työmoodi päälle:) Siihen loppui haistelu ja neiti keskittyi vaan tekemään hommia! Tuo koira on kyllä niin ihana!!
Nakkiluokassa mentiin alo-luokan säännöillä, paitsi paikallaolo oli vain puoli minuuttia ja liikkeiden jälkeen sai palkata koiraa. Myös liikkeiden aikana olisi saanut palkata, mutta käytin tätä mahdollisuutta vain seisomisessa kun palasin koiran luo. Ja siinäkin vain, koska Piipa suoriutui siitä niin huisan hienosti! Jotta pitihän se palkata, kun noin ylitti itsensä:)
Tältä se meidän rivi sitten näytti:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 9,5
Maahanmeno 9,5
Luoksetulo 10
Seisominen 8,5
Estehyppy 5
Kokonaisvaikutus 10
ALO1 184p
Paikallaolossa ei mitään ongelmaa, hyvin oltaisiin selvitty pidemmästäkin kuin puolen minuutin pönötyksestä:D Seuraamisissa olin varautunut, että joudun ehkä auttamaan namilla..jep, näin huono luotto mulla on koiraani...:( Mitään apuja ei todellakaan tarvittu, kun Piipa teki hommia kuin kokeneempikin tokokoira! Hienosti jaksoi pitää kontaktin molempien seuraamisten ajan. Ja kaikista tyytyväisin olen siihen, miten iloista ja keskittynyttä neidin tekeminen oli!! Kontakti herpaantui ainoastaan kerran yhdessä täyskäännöksessä, siitä tuo puolen pisteen menetys. Tuomari halusi lopussa vielä eriksen mainita miten hienosti Tipi seuraa ja nää kehut oli kyllä ihan ansaitut, Piipa yllätti miutkin:) Hieno muru!
Maahanmeno ja seisominen menee Tipillä vielä aika herkästi sekaisin, mutta tällä kertaa nämäkin onnistui täydellisesti, jeee!! Ja seisomisessa palatessani koiran luo, ei YHTÄÄN teputusta, tälle toinen ja vielä isompi jeee!!:D Lopun perusasentoon tarvitsi kaksi käskyä, joten siitä pistemenetykset. Sitä en tiedä mistä maahanmenon pistevähennys meni...?
Tohypyn Tipi on nähnyt viimeksi tuota, en edes muista koska... joten vähän jännitti, että hyppääkö vai jääkö ihmettelemään, jotta mikähän tuo on...Tällaistahan toki kannattaa agilitykoiran kanssa miettiä...;) Joo, niinhän siinä kävi, että kun sanoin liikkeenohjaajalle valmis, niin Piipa hyppäsi esteen, sillä lailla:D Kutsuin takaisin perusasentoon ja sen jälkeen suoritettiin liike ihan ohjekirjan mukaan. Tuomari sanoi, että oikeissa kisoissa tästä tulisi nolla, mutta hän antaa 5 :) Lopussa tuomari totesi, että koiran tekeminen on tosi iloista ja meidän yhteistyö niin hienoa, että hypystä ja muutamista haukahteluista huolimatta haluaa antaa meille kokonaisvaikutuksesta 10 :)
Näillä pisteillä päästiin palkinnoillekin, kun sijoituttiin 2.sijalle yhdeksän nakkiluokkalaisen joukosta. Hyvä me:)
Kyllä odotukset ylittyi ja moninkertaisesti:) Virallisten kisojen korkkausta ajatellen meidän täytyy vielä treenata liikkeiden ketjuttamista ja palkkaamattomuutta, koska tätä ei olla juurikaan tehty. Nyt palkkasin aina liikkeen jälkeen. Ja toki liikkeissäkin on vielä hiomista, mutta kyllä me jo askeleen lähempänä ollaan virallisia koitoksia:) Treenit jatkukoon...
Muutakin päiviteltävää olisi, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, jotta jaksaa aamulla töihin. Ja tulihan sitä tässäkin:)
Ihanaa kevään odotusta!!
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää!
Ihminen tarvitsee koiran,
joka on kuin ihmisen mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset...
15.3 Saana-murunen täytti jo 12-vuotta! Aika kuluu ihan liian nopeasti...
ONNEA, ONNEA, ONNEA maailman kultaisin koira!
Viime viikolla Saana todisti jälleen kerran, että ikä ja arvokas käytös ei aina kulje käsikädessä... Saanu oli mulla töissä mukana ja sillä aikaa kun purkasin pakastekuormaa oli neiti näpsä avannut "ihan muutaman" näytepussin ja pitänyt priva-synttäriherkuttelut...Sillä lailla, neiti veteraani ja käyttäytyy kuin pahainen pentu:D No ei voi kuin nauraa ja todeta, että ihanaa omistaa vetreä veteraani, jolla yhä löytyy se pilke silmäkulmasta:D
Tipin kanssa ollaan taas aksailtu kovasti paljon! Tai no kerran viikkoon, mutta tuntuu paljolle verrattuna alkuvuoteen, kun ei aksattu ollenkaan;) Viikko sitten sunnuntaina ajeltiin Caloanderin Jennan oppiin Lohjalle. Olin odottanut tätä koulutusta kovasti ja ei todellakaan tarvinnut pettyä! Semmoiset super-onnistuneet hyvän mielen treenit, että hymyilytti vielä monta päivää jälkikäteen:D
Ensi katsomalta rata näytti, muutamia suoria pätkiä lukuunottamatta, ihan hirmu vaikealle ja tekniselle. Ja olihan se tekninen, 21 esteen radalla oli niistosokkari, puolivalssi, sylkkäri, vastakäännös, putkijarrutus, persjättö, pari valssia ja olikohan vielä joku...mutta niin vaan me selvittiin siitä:) Ja hienosti selvittiinkin! Nyt voi laittaa rastin seinään, että kyllä ollaan kehitytty!!! Ja toinen rasti siitä, että taisin lopultakin tajuta valssin syvimmän olemuksen:) Ja jesta mikä vaikutus, kun merkkaus ja ajoitus oli kunnossa!!! Koira ei enää kääntynytkään 2 metriä esteen jälkeen vaan siinä esteellä. Jopa täydestä vauhdista suoritetun hyppysuoran jälkeen Piipanen kääntyi liki siivekettä nuollen:) Niin huisaa ja vielä huisempaa, että se teki sen mun ohjauksella!! MUN ohjauksella:D Kiitokset vaan Jennalle rautalangan vääntämisestä, nyt upposi tähänkin puupäähän:)
Muutenkin ohjaaminen tuntui ihan harvinaisen hyvälle ja sujuvalle! Piipa teki täysiä ja mä en torpedoinut sen menoa yhtään, me oltiin niin pari!! Jottei menisi pelkäksi hehkutukseksi, niin vastakäännös oli mulle kyllä varsinainen koetin... onnistui, mutta vaati ihan hirveesti ajatustyötä:) Jenna sanoi, että jos hän saisi valita vain yhden ohjauksen jota saisi agilityssa käyttää, niin se todennäköisesti olisi vastakäännös, että sen verran merkityksellisestä ohjauksesta kyse! Ja kyllähän se ihan hurjan tehokas ohjaus onkin, täytyy siis työstää tätä nyt omatoimisesti, että saan sen selkärankaan:) Niin kivat treenit! Piipa oli ihan super (se on kyllä aina:)) ja mäkin olin tällä kertaa aika pätevä:) Isot kiitokset Jennalle ihan super-kivasta koulutuksesta ja Tiinalle kiitokset, kun kysyit meitä mukaan:)
Sanin dobo-kurssikin päättyi viime viikolla. Sani on päässyt tekemään kaikkea hauskaa pallon ja tasapainotyynyjen kanssa. Ja se on niin pro, pääsi tekemään jo vähän jatkokurssin juttujakin:) Ja kai mullakin jotain kehittymistä tapahtui...ainakaan lihakset ei olleet parin viimeisen kerran jälkeen enää niin kipeät kuin ekojen treenailujen jäljiltä:) Kurssilla muuten selvisi, että Sani osaa seisoa etujaloillaan:) Venyteltiin koiria, niin, että takapää oli pallolla ja etujalat maassa. Yhtäkkiä Sani vaan nosti takajalat ilmaan ja siis oikeasti seisoi etujaloillaan...Helpolta näytti, mutta jestas, että säikäytti. Tää ei ole kuitenkaan semmoinen temppu, jota haluan koirien tekeväni, vaikka se kuinka niiltä luonnistuisikin, liian riskaabelia! Täytyy siis olla jatkossa tarkkana, kun venyttelen mun pientä hullua koiraa:D
Hauska laji ja Dobo-kurssia voin suositella lämpimästi kaikille! Tosin olen sitä mieltä, että koiralla olisi hyvä olla edes kohtuulliset syvät lihakset ja kropan hallinta jo ennen kurssille menoa, silloin kurssista vaan saa enemmän irti. Ihan tosi, tosi paljon tekisi mieli jatkaa jatko-kurssille, se alkaisi jo tällä viikolla.. en vaan oikeen tiedä riittääkö mulla vapaa-aika:( Täytyy pohtia...Ostin meille muuten oman pinkin dobo-pallon, voidaan treenailla ainakin itseksemme:)
Siinä jotain meidän viime aikojen touhuja, nyt ei vaan jaksa raapustaa enempää. Onneksi kohta on pääsiäinen ja pieni pääsiäisloma, ehtii taas tehdä kaikkea kivaa:) Sitä odotellessa!
Riemukasta pääsiäistä kaikille!
torstai 28. helmikuuta 2013
Voi mikä ihana yhdistelmä!
Vapaapäivä ja aurinko, nimittäin:D Akkujen latausta aurinko-energialla ja ihan tupla-annoksena kun paisteli viime viikolla sekä torstaina että sunnuntaina, mun molempina vapaapäivinä siis!! Harvinaista ja niin ihanaa!!
Torstaina käytiin 2,5 tunnin peltolenkki kera Ilsen ja issikka-tyttöjen:)
Me ei juuri pysähdelty kuvaamaan, joten kuvasaalis jäi aika pieneksi. Mutta kyllä oli mahtavaa kulkea pitkästä aikaa auringonpaisteessa! Auringolla on ihan valtava positiivinen voima:)
Sunnuntaina kaverin kanssa Vaakkoissa tällaisissa maisemissa:
Huomaa, että kuvailut on olleet pitkään tauolla..neidit ei yhtään muistaneet miten mallina ollaan, paitsi Saana-linssilude:D
"Ei varmana katota kameraan!!" :D
Saniainen
Saanu
Ja päivän luontotehtävä: etsi kuvasta koira? ;)
Doboilu (eli pallojumppa) startattiin viikko sitten ja tänään oli jo toinen kerta...Sanille tehtävät on tähän asti olleet ihan pala kakkua:) Samaa ei voi sanoa omistajastaan;) Doboilussa siis sekä koira ja omistaja jumppaa palloilla vuorotellen ja välillä vähän yhdessäkin...Kurssin päättyessä mulla pitäisi siis olla (ainakin lähes!) yhtä hyvät syvät lihakset kuin Sanilla...we'll see;)
Perjantaina Piipa pääsi liitämään tällaista vauhtirataa:
Putki-puomi erottelussa puomin vetovoima oli taas huomattava, joten esteillä 2-3 saatiin hetki hinkata, kun taas 11-12 sujui kuin tanssi vaan:D Viitos-hypyn poispäinkäänös oli aikas makee, tää on yks Piipan bravuuri ja keppien haku oli nätti heti kun lakkasin huitomasta käsillä ja käskytin yksinkertaisesti näyttämällä koiran puoleisella kädellä. Piipa kyllä osaa kun sille vaan annetaan järkevät ohjeet;) Esteelle 13 irtosi niin kivasti, että ehdin hyvin (tai no ainakin ehdin;)) tekemään persjätön 14 jälkeen, vau mulle:D A:lla mua taas vähän hirvitti, en taida päästä siitä viime kevään törmäilystä ikinä yli...Onneksi Piipa on semmoinen rämäpää, ettei sitä hetkauta, tasoittaa tätä mun pehmeyttä:) A sujui siis ihan ilman ongelmia, mulla vaan sydän jättää joka kerta lyönnin väliin, kun Piipa suorittaa sitä:( Joka tapauksessa ihanat treenit ja mä niin tykkään tehdä ratoja joissa koira pääsee paahdattamaan!! Ihan parasta!!
Ja loppuun vielä pari pentukuumeisten kidutuskuvaa;) Parisen viikkoa sitten maailmaan putkahti lisää willejä walkoisia, joita viime viikonloppuna kävin lällyttelemässä:) Paljon onnea vielä ihanasta triosta Heidi ja Kuura!!!
Huhu, Taru ja Tosi
Vadelmatassut
Myös Nuppusen kenneliin syntyi pari päivää sitten uusia pikku-Nuppusia, onnea, onnea, onnea oikein kovasti, vielä tätäkin kautta!! :) Vaikka meidän pentulaatikko jäikin tyhjäksi, niin onneksi pääsee muiden pentulaatikkojen reunalle notkumaan!! Ihanaa saada vähän pennuntuoksua tähän kevääseen kuitenkin..:)
Ihanaa perjantaita kaikille!! Voi kun viikonloppuna paistaisi taas aurinko:)
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
rakennetta ja liikkeitä + jumppavideo:)
Olipahan mielenkiintoinen sunnuntai mielenkiintoisen aiheen parissa. Olin siis kuuntelemassa Leena Piiran luentoa aiheesta koiran rakenne ja liikkeet. Asiaa käytiin läpi niin kuvien kuin paikalla olleiden esimerkki koirien kera. Katsottiin miltä koiran kuuluu näyttää seistessä, istuessa, maaten ja liikkuessaan eri askelajeissa. Poikkeamat ideaalista kertovat aina jostain, syy voi olla esim. rakenteellinen, toiminnallinen, jumi tai kireys jossain, kipu, joskus myös ihan vaan tapa tai tempperamenttiin liittyvä seikka. Ajatus oli, että opitaan katsomaan omia koiria, miltä ne näyttää normisti, jotta opittaisiin myös huomaamaan jos asennoissa tai liikkeissä alkaa esiintyä jotain normista poikkeavaa. Näin ne saisi hoidatettua ennenkuin pääsevät pahenemaan. Piira painotti, että liian tarkkaan ja suurennuslasilla ei kuitenkaan saa alkaa kytätä:) Paljon puhuttiin myös ennaltaehkäisystä. Hyvät lämmittelyt / jäähdyttelyt, säännölliset lihashuollot, lenkittäminen mahdollisimman paljon pehmeällä alustalla (esim. metsä) ja kaikilla askellajeilla (kävely, ravi, laukka), huili/palautuspäivät kisojen jälkeen. Varsinkin urheilukoirilla kannattaa myös käyttää ennaltaehkäisevästi lisäravinteita (nivelaineet, b-vitamiini, magnesium) heti harrastuksen aloittamisesta lähtien. BOT-tuotteet ja magneetti-tuotteet ovat myös hyviä ennaltaehkäisemään jumien ja muiden syntymistä. Paljon oli asiaa ja tosi mielenkiintoinen ja antoisa päivä!! Näitä lisää:)
Huomenna aloitetaan Sanin kanssa doboilu:) Nimi onkin lähes ainut mitä lajista tiedän, niin ja, että siinä on jumppapallo:) Hauskaa, odotan innolla! Kurssia ootellessa jumppailtiin pitkästä aikaa pallon kanssa:) Hyvin Saniainen edelleen pallon päällä pysyy, otin vähän videotakin:) Ja toki Tipi ja Saana pääsi myös jumppailemaan/temputtelemaan! Niistäkin pätkät tuossa videolla:)
tytöt jumppaa
Huomenna vapaapäivä, jeeee:D
Huomenna aloitetaan Sanin kanssa doboilu:) Nimi onkin lähes ainut mitä lajista tiedän, niin ja, että siinä on jumppapallo:) Hauskaa, odotan innolla! Kurssia ootellessa jumppailtiin pitkästä aikaa pallon kanssa:) Hyvin Saniainen edelleen pallon päällä pysyy, otin vähän videotakin:) Ja toki Tipi ja Saana pääsi myös jumppailemaan/temputtelemaan! Niistäkin pätkät tuossa videolla:)
tytöt jumppaa
Huomenna vapaapäivä, jeeee:D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
