"Kiinnostaisiko sinua osallistua koiran kanssa tokon tuomarikolleegioon kahden viikon päästä sunnuntaina?" Näillä sanoilla alkoi kaverin viesti kolmisen viikkoa sitten ja kiinnostihan mua! Tipin kanssa olisin mennyt vallan riemusta kiljuen, mutta halusivat Sanin, koska pulaa oli nimenomaan voittaja luokan koirista. Eikä siinä, kyllähän Sani on treenannut suht säännöllisesti koko ajan, tosin viimeisen vuoden ajan enemmän mielenvirkistys-tyyppisesti kuin kisatavoitteellisesti. Ja no, siinä on ero. Mutta ei sitä oo ennenkään haasteita pelätty ja olihan meillä kaksi viikkoa aikaa...Lupauduin mukaan.
Kun on pohjat kunnossa ja kokemusta alla, niin aika nopsaa saatiin hommat taas sujumaan. Jäävät oli tosi epävarmat ja ruutu on meille se ikuinen haaste, mutta muut liikkeet sujui treeneissä aika kivasti. Ei ehkä kympin arvoisesti, mutta ei ne kolleegioihin kympin suorittajia haluakaan. Pitäähän niillä olla jotain arvosteltavaa.
Sunnuntai aamuna ajeltiin Klaukkalaan. Matkalta napattiin Mikaela ja Taavi kyytiin, jotka osallistuivat myöskin voittaja-luokaan. Onneksi oli edes yksi tuttu paikalla :) Tuomarikokelaita taisi olla 4 tai 5, en enää muista ja sit pari virallista tuomaria. Kaikki oli ihan hirmu ystävällisiä ja tunnelma oli tosi rento. Tuntui kivalle ja helpolle mennä kehään.
Mulla oli oikeesti ihan rento olo, vaikka kuvasta ei ehkä uskoisi :D
Nartut on harrastuskoirina kikkailijoita, on joku joskus sanonut. Tuona kyseisenä sunnuntaina se todellakin piti paikkansa. Sani oli oikeesti ihan mahdoton :D Piruetteja seuraamisessa, ruudussa kölli kyljellään...ja seuraavassa kuvassa on meidän ohjattu nouto:
Kapula ei löytynyt, mutta ruutu kyllä (en edes muista koska oltais viimeksi treenattu kumartamista, mutta taatusti ei ikinä ruudussa!! Niinkuin ei sitä köllimistäkään kyllä!)
Mokoma pieni pellehermanni!
Eikä ne muutkaan liikkeet oikein menneet siten kuin treeneissä. Ja ne kaikki teipinpalat maassa (en oo tajunnut miten paljon niitä nykysääntöjen takia onkaan), Sani oli välillä kuin Liisa ihmesmaassa... Ensin hävetti, kun oltiin niin surkeita. Kaikki tuomarit oli kuitenkin tosi ihania ja kannustavia. Kuulemma aamussa oli ollut myös muutama koirakko jolla homma oli mennyt ihan show:ksi, sellaista se joskus on. Mikaela sanoi kehän jälkeen, että Sani näytti koko suorituksen ajan iloiselta ja onnelliselta. Siinä vaiheessa alkoi jo hymyilyttää. Kehän jälkeen Lähdesmäki (toinen virallisista tuomareista) tuli kysymään haluanko kuulla millaiset pisteet hän olisi antanut. Rehellisesti sanoen en olisi halunnut, mutta en kehdannut sanoa ei :D Rivi oli aikalailla sellainen kuin olin arvellutkin. Parista liikkeestä oltaisiin saatu enemmän pisteitä kuin oletin. Mutta kaikista mieltä nostattavin oli meidän yhteistyöpisteet, josta olisi saatu 8. Olisin arvellut meidän saavan 5 tai 6 kaiken sen pelleilyn jälkeen...
Ei tän koiran kanssa voi harrastaa kuin kieli poskella ja pilke silmäkulmassa :)
Niin itseensä tyytyväinen pieni tokokoira!
Kuva Kirsi Tuominen
Kiitos vielä Mikaela ja Taavi seurasta, oli ihana nähdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti