torstai 15. syyskuuta 2016

Terveeksi todettu, tuplasti :)


Hymyile ja maailma hymyilee kanssasi!

Ja nyt on kyllä aihetta hymyyn! 
Kuje kävi luustokuvauksessa ja muissa terveystarkeissa 22.elokuuta Mevetissä, Per Axelssonin tutkittavana. Ja voi miten hyvä reissu meillä oli! Kaikinpuolin terve poika, joka saa jatkaa riemukasta elämäänsä ja touhuilla just niin kaistapäisesti kuin haluaa!


Tällainen rivi saatiin koiranettiin:

Lonkat B/B (melkein A, mutta B oli Axelssonin kommentti) 
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät oik. silmässä 2 ripseä, muuten terveet
Sydän terve
Selkä LTV1 (viimeinen kylkiluupari vajaakehittynyt) ja VA0

Axelssonin kommentti selästä oli, että ei vaikuta koiran elämään niin millään lailla. Kysyin vielä kennelliiton Lappalaisen mielipiteen ja hän vastasi, että ei ole vakava muutos ja voidaan harrastaa ja touhuta ihan kaikkea mitä ikinä halutaan.

Niin ihana juttu!

Joskus tekee mieli pomppia ilosta ilmaan :)

Kolmisen viikkoa ehdin nauttia mun terveestä koirasta, kunnes viime perjantaina tultiin illan vikalta lenkiltä ja Kuje ontuu oikeaa takajalkaa :( Jokainen sheltinomistaja tietää varmaan mikä on se ensimmäinen ajatus kun reilu vuotias sheltti ontuu takajalkaa...Juu, kinnervika. Koitin kokeilla onko turvonnut mutta enhän mä semmoista osaa tuntea. Sen illan mulla oli niin lohduton olo, etten oikein meinannut saada untakaan. Aamulla Kuje enää hieman kevensi (ja nosti jopa jalkaa nojaten nimenomaan tuohon kipeään jalkaan) ja munkin mieli oli keventynyt, kyllä me tästä selvitään! Päivän kuluessa käyttikin sitten jalkaa jo ihan normaalisti. Sen jälkeen ei ontunut/keventänyt enää ollenkaan (ja menohalut oli valtavat kun en tietenkään päästänyt yhtään rallaamaan). Kinnervika (oikea termi varpaan pinnallinen koukistajajänne, mutta helpompi laittaa näin) ymmärtääkseni voi oireilla vain satunnaisesti, joten heti maanantaina tilasin ajan ortopedille. 



Päästiin onneksi heti tiistai iltana Mikael Moreliukselle Sipooseen. Ensin lääkäri katsoi liikkeet, jotka ihan puhtaat, ei mitään ontumista. Sen jälkeen kävi Kujeen läpi. Kintereiden lisäksi taivutteli, paineli ja venytti niin polvet, lonkat, selän ja kaulankin. Missään ei mitään. Totesi, että voi olla venähdys (revähdys tuskin kun meni niin äkkiä ohi), joku terävä osunut/ollut tassussa tai mitä vaan. Jos oireet palaa, niin sitten pitää tutkia tarkemmin. Lisäsi kuitenkin, että kinner se ei ole, niiden suhteen mun ei tarvitse olla yhtään huolissani. Sanoi ettei voi tietenkään luvata, ettei kintereet ikinä menisi, mutta tällä hetkellä ne on täysin kunnossa, joten ne ei ole tuota ontumista aiheuttaneet. 


Juteltiin siitä yliopistolla olleesta shelttien kinnertutkimuksesta (tää lääkäri oli ollut mukana siinä) ja kuulemma yliopistolla on nytkin yhden väitöstyön aiheena shelttien kinnervika. Sanoi, että tän hetkinen tieto on, että n. 10% shelteistä on tämä vika. Joka kymmenes, surullista :( Sanoi myös että aiheesta on tällä hetkellä tosi vähän tieteellisiä artikkeleitä, jotain alta 10 ja nekin liki kaikki taitaa olla suomalaisia. Huomasin ja yllätyin itsekin miten vähän googlettamalla löytyi mitään!! Suurimmaksi osaksi vaan ihmisten blogikirjoituksia. Ja kuitenkin kyseessä tän rodun ns tyyppivika, joka tosi yleinen. Joka suvusta tuntuu löytävän tätä, joten kukaan ei voi todellakaan sanoa olevansa "turvassa" :( Hienoa, että tätä jaksetaan tutkia, toivottavasti viasta ja sen periytyvyydestä saataisiin jossain vaiheessa lisää tietoa. 

Vaikka tää vika on onneksi leikkauksella hoidettavissa kuntoon, niin olin kyllä äärettömän onnellinen, että sain palata kotiin terveen koiran kera!! Pitkä toipumisaika nuoren koiran elämässä tuntuu niin kohtuuttomalle! Lääkäri muuten sanoi että se laskeutumaton kives saattaa olla kanavassa? Mäkin kokeilin ja siinä tosiaan tuntuu sellainen kohta missä se saattaa olla!? Olisi kyllä niin hienoa, koska silloin poistoleikkaus olisi huomattavasti pienempi ja helpompi kuin vatsaontelosta. Pitäkäähän peukkuja! Kastrointiin poju pääsee ensi talvena, kunhan syksyn kurakeleistä on ensin päästy. 

Tukka hyvin ja näkyyks kieli :D

Hipusen kanssa pyörähdettiin elokuun lopussa näytelmissä Tarja Löfmanilla. Tipi sai EH ja ihan itsensä näköisen arvostelun:

"7-vuotias feminiininen, oikean kokoinen narttu, jolla tyypilliset rungon mittasuhteet. Hyvä purenta, oikeat päänlinjat. Riittävän pituinen kaula. Hieman taipuneet välikämmenet. Hyvä rungon tilavuus ja kulmaukset. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella. Väritys voisi olla puhtaampi"

Kaikki hampaat tallella :)

Intensiivinen katse...namiin :D

Muru posettaa

Kaikki Tipin kuvat on ottanut Kirsi Tuominen, kiitos!

Siinä oli tän vuoden vikat näytelmät. Nyt keskitytään taas tokoon ja muuhun hauskaan :) 

Niinkun vaikka lentämään pallo suussa :D

Tipi elementissään: ILMAssa! 
Tajuskohaan kukaan? ;)

Iloisen poppoon myötä, hyvää yötä!


2 kommenttia:

  1. Mä taisin tajuta :D
    Vähän sama kuin Blitz elementissään: VEDEssä :D
    https://get.google.com/albumarchive/108455581494667935564/album/AF1QipPO09mi4a2O30NyIzwje_1M54RyZURkzNSicW-Q/AF1QipOgxX-sf0gswo1qsVWt8K3uUynIicEBIO7swxt9

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa, että Kuje on terve poika! Niin ihanaa, kun tietää, että pojan on hvyä olla! Voi hyvillä mielin elellä normaalia elämää ja harrastaa kaikkea kivaa :)

    VastaaPoista