Blogin päivittymisessä on taas ollut melkoinen tauko, ei oo oikeen ollut aikaa eikä inspistä kirjoitella tänne, mutta jos nyt loman kunniaksi ryhdistäydyn:)
Marraskuun 18. päivä osallistuttiin Sanin kanssa rally-tokon SM-kisoihin. Tää laji oli meiltä jäänyt jo vähän unohduksiin ja olinkin aika hämmästynyt kun meitä kysyttiin mukaan shelttijoukkueeseen..meidän edellisistä kisoista/treeneistä kun on aikaa yli 2 vuotta! :) Mutta me ollaan aina innolla mukana kaikessa, joten toki lupauduttiin mukaan! Treenaaminen jäi aika vähälle (en kehtaa edes myöntää kuinka vähälle), mutta eipä se onneksi paljon haitannut:) Yksi 360 asteen käännös oikealle, suoritettiin vasemmalle(hyvä minä!), sivulletulossa Sani teki voltin ensin oikealle, josta peruutti viereen ja kerran hihna kiristyi. Mutta pikku säätämisistä huolimatta hyväksytty tulos pistein 83/100 ja koska tää oli kolmas koe, niin samalla myös koulutustunnus RTK1 :) Muutkin joukkueen jäsenet teki hienot suoritukset, mutta ylemmissä luokissa liikkeiden vaikeusaste ja arvostelukriteerit on niin paljon tiukemmat, että tällä kertaa meidän joukkue jäi ilman tulosta. Kiitos joukkuekavereille, teidän kanssa oli ilo kisata!!
Kivan kisapäivän kruunasi ylläri törmääminen sukulaispoika Akuun:) Aku on Sanin siskon pennunpentu, joten Sani on Akun iso-iso täti tai jotain sinne päin:) Akun olen nähnyt viimeksi ihan pikku pentuna kasvattajallaan ja omistajaansa Mirjaa en ollut tavannut koskaan aiemmin, joten melkoisen onnekas sattuma, että törmättiin toisiimme:) Me jo Mirjan kanssa suunniteltiin sukulaisjoukkuetta ensi vuoden rallyn SM-kisoihin ja sitä ennen olisi sukulaislenkki tiedossa tammikuussa, hurjan kivaa:D
Tässä vielä yhteiskuva Akusta ja Sanista
Seuraavana viikonloppuna osallistuttiin Tipin kanssa ESS agility-workshoppiin, jossa kouluttajana Anu Rajaheimo ja teemana persjätöt. Vaikiaa oli, mutta suoriuduttiin(ts. minä suoriuduin) kuitenkin hurjan paljon paremmin mitä etukäteen oletin:D Mä en todennäköisesti koskaan tule olemaan kovin loistava persjätöissä, mutta en sentäs ihan toivotonkaan tapaus:) Tosin täytyy sanoa, että aika paljon saa kehittymistä tapahtua, ennenkuin rupean persjättöjä kisoissa tekemään;) Loppuun otettiin vielä kontaktitreeniä puomilla, pitkästä aikaa namialustan kanssa. Kontakteja on aina yhtä kiva treenata, kun ne aina sujuu:) Pitäisi vaan muistaa treenata useamminkin ihan yksittäisenä esteenä!! Ei saisi tuudittautua uskoon, että ne itsestään pysyy aina vaan hyvinä:) Kivat oli treenit, kiitokset Anulle!! Ja kiitokset myös Piipalle ihan vaan, että on niin mahtavan ihana aksakaveri, ihan joka kerta!!
Seuraavan viikon vapaapäivää tuli vietettyä Mevetin odotussalissa. Pääsin mukaan, kun kaverin koiralta keisarinleikattiin yksi pienen pieni pentu (röntgenin mukaan pennun piti olla jättiläinen, mutta ihan normikokoinen russelipoika se kuitenkin oli). Ekan kerran näin vastasyntyneen koiranpennun ja voi rakkaus miten ihana pieni möngertäjä se oli!! Niin pieni ja niiiin täynnä elämää:) Sain kunnian toimia pikkuisen lämmittäjänä automatkan ajan kotiin. Pentunen möngersi mun villapaidan hihaan ja nukahti sinne ja siellä se nukkui koko matkan kotiin, ihanuus! Kiitokset vielä kun sain tulla mukaan!! Nyt pikku-Tiikeri on jo kolme viikkoa ja on niin maailman suloisin pikku-Tikru, oikeen pehmolelu:) Toivottavasti sillä on edessään ihana, onnellinen elämä!
Itsenäisyyspäivänä käytiin Piipan kanssa kisaamassa vuoden vikat aksakisat Ojangossa ja eipä oo niistä kisoista niin mitään kerrottavaa. Tuloksina kaksi räpellys-hyllyä;) Tää on nyt seli, seli...Mutta mulla oli melkoinen flunssa päällä, joten ehkä ohjaaja ei ollut ihan parhaassa kisakunnossa..;) No ensi vuonna sitten uudella innolla:D Kisoissa törmättiin myös Blitz-siskoon ja Annaan. Tytöt ei oo tooooosi pitkään aikaan nähneet toisiaan, mutta ihan kuin olisivat muistaneet toisensa:) Anna lähti meidän kanssa jäähdyttelylenkille, joten tytöt pääsi vähän rallattamaan yhdessä:) Olipas hurjan kiva nähdä, toivottavasti törmäillään taas jossain!!:) Kisoissa sai myös käyttää koiransa ilmaisessa kuvauksessa (ihana idea!), joten Piipa pääsi posettamaan oikein studiokuviin. Näin ihania otoksia sain kisoista muistoksi.
Kaikki kuvat on siis ottanut Olivier Beaslas (www.koiravalokuvaus.fi). Isot kiitokset!
Blitz-siskokin kävi kuvissa, harmi ettei tajuttu ottaa yhteiskuvaa sisaruksista:(
Piipanen myös aiheutti "hieman" sydämentykytystä tässä päivänä eräänä, karkaamalla aidatulta pihalta. Parikymmentä minuuttia neiti kerkesi olla karussa ennenkuin löytyi pari pihaa eteenpäin lintulaudan alta syömästä...!!:O Ei mokoma ahnepossu totellut edes kutsumista, kun oli päässyt niin hyville ruoka-apajille!! Karkauspaikkakin tuli paikallistettua ja melkoista akrobatiaa neiti on saanut käyttää siitä mennessään. Aivan käsittämätön juttu, koska Tipi ei oo koskaan ollut milläänlailla karkailevaa sorttia, mähän pidän sitä käytännössä vapaana aina kun mahdollista. Siellä on täytynyt mennä kissa tai pupu tai lintu, jonka perään neiti on lähtenyt, muuta selitystä en keksi! Onneksi reissu päättyi hyvin, en halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos olisi keksinytkin lähteä autotielle:(
Siinä pähkinänkuoressa viime aikojen touhuiluja:) Sit vaan iloiset jouluntoivotukset kaikille meijän lukijoille!
"Uinuu valkoinen maa,
järvet jäävaipassaan.
Syttyy taas tähtien vyö,
riemuitse on Jouluyö"