Se oli synkkä ja myrskyinen yö...No oikeesti se oli vaan sateinen ja pimeä talvi-ilta, semmmoinen perinteinen suomalainen ;) Oltiin lenkillä valaistulla metsätiellä. Koirat kirmailee onnellisina ja vapaina, kun yhtäkkiä Kuje lähtee juoksemaan jonnekin eteenpäin. Ensin luulin, että se menee katsomaan edempänä olevaa betonimerkkiä, kunnes huomasin, että kauempani menee lenkkeilijä koiran kanssa. Kutsun ja Kuje pysähtyy, mutta jää sinne kauemmas arpomaan tullako luo vai jatkaakko eteenpäin. Kutsun uudestaan ja Kuje vaan arpoo... Tässä vaiheessa Tipi lähtee juoksemaan ihan täysiä Kujeen luo, kaartaa Kujeen edestä, kääntyy ja tuo Kujeen takaisin meidän luo! Ihan kuin koulutettu koira, paitsi että ikinä en oo mitään tuollaista opettanut. Niin liikuttavan viisas pieni sininen! Tosielämän pieni paimenkoira :)
Lassielle sukua? Ehkäpä :D
Eikä siinä vielä kaikki...
Keittelin eilen illalla broilerin kivipiiraa koirille nameiksi. Vesi ei vielä kiehunut, joten ajattelin, että kerkeän kurkata nopsaa facebookin. No, kävi se perinteinen eli unohduin koneelle. Yhtäkkiä havahdun, kun koirat alkaa haukkua ihan kamalasti keittiössä ja kun lähden katsomaan, niin Tipi juoksee mua vastaan. Sani ja Kuje haukkuu lieden edessä ja katsoo, kun kivipiirat iloisesti kiehuu kattilasta yli...tosin ihan vähän vaan, koska ehdin paikalle niin ajoissa. Tästä kiitos ihan parhaille haukkuville kodinturvajoukoille! Ne on niin mun pienet arjen sankarit! :)