Kuulumisia ja iloista Joulua!

Tänään alkoi mun joululoma, ihanaa!! Neljä päivää aikaa vaan olla ja rentoutua, niin parasta! Ja toivottavasti aurinko edes vähän paistelisi, haluaisin niin kovin päästä pitkästä aikaa kuvailemaan:)

Blogin päivittymisessä on taas ollut melkoinen tauko, ei oo oikeen ollut aikaa eikä inspistä kirjoitella tänne, mutta jos nyt loman kunniaksi ryhdistäydyn:)

Marraskuun 18. päivä osallistuttiin Sanin kanssa rally-tokon SM-kisoihin. Tää laji oli meiltä jäänyt jo vähän unohduksiin ja olinkin aika hämmästynyt kun meitä kysyttiin mukaan shelttijoukkueeseen..meidän edellisistä kisoista/treeneistä kun on aikaa yli 2 vuotta! :) Mutta me ollaan aina innolla mukana kaikessa, joten toki lupauduttiin mukaan! Treenaaminen jäi aika vähälle (en kehtaa edes myöntää kuinka vähälle), mutta eipä se onneksi paljon haitannut:) Yksi 360 asteen käännös oikealle, suoritettiin vasemmalle(hyvä minä!), sivulletulossa Sani teki voltin ensin oikealle, josta peruutti viereen ja kerran hihna kiristyi. Mutta pikku säätämisistä huolimatta hyväksytty tulos pistein 83/100 ja koska tää oli kolmas koe, niin samalla myös koulutustunnus RTK1 :) Muutkin joukkueen jäsenet teki hienot suoritukset, mutta ylemmissä luokissa liikkeiden vaikeusaste ja arvostelukriteerit on niin paljon tiukemmat, että tällä kertaa meidän joukkue jäi ilman tulosta. Kiitos joukkuekavereille, teidän kanssa oli ilo kisata!!

Kivan kisapäivän kruunasi ylläri törmääminen sukulaispoika Akuun:) Aku on Sanin siskon pennunpentu, joten Sani on Akun iso-iso täti tai jotain sinne päin:) Akun olen nähnyt viimeksi ihan pikku pentuna kasvattajallaan ja omistajaansa Mirjaa en ollut tavannut koskaan aiemmin, joten melkoisen onnekas sattuma, että törmättiin toisiimme:) Me jo Mirjan kanssa suunniteltiin sukulaisjoukkuetta ensi vuoden rallyn SM-kisoihin ja sitä ennen olisi sukulaislenkki tiedossa tammikuussa, hurjan kivaa:D

Tässä vielä yhteiskuva Akusta ja Sanista

 

Seuraavana viikonloppuna osallistuttiin Tipin kanssa ESS agility-workshoppiin, jossa kouluttajana Anu Rajaheimo ja teemana persjätöt. Vaikiaa oli, mutta suoriuduttiin(ts. minä suoriuduin) kuitenkin hurjan paljon paremmin mitä etukäteen oletin:D Mä en todennäköisesti koskaan tule olemaan kovin loistava persjätöissä, mutta en sentäs ihan toivotonkaan tapaus:) Tosin täytyy sanoa, että aika paljon saa kehittymistä tapahtua, ennenkuin rupean persjättöjä kisoissa tekemään;) Loppuun otettiin vielä kontaktitreeniä puomilla, pitkästä aikaa namialustan kanssa. Kontakteja on aina yhtä kiva treenata, kun ne aina sujuu:) Pitäisi vaan muistaa treenata useamminkin ihan yksittäisenä esteenä!! Ei saisi tuudittautua uskoon, että ne itsestään pysyy aina vaan hyvinä:) Kivat oli treenit, kiitokset Anulle!! Ja kiitokset myös Piipalle ihan vaan, että on niin mahtavan ihana aksakaveri, ihan joka kerta!!

 

Seuraavan viikon vapaapäivää tuli vietettyä Mevetin odotussalissa. Pääsin mukaan, kun kaverin koiralta keisarinleikattiin yksi pienen pieni pentu (röntgenin mukaan pennun piti olla jättiläinen, mutta ihan normikokoinen russelipoika se kuitenkin oli). Ekan kerran näin vastasyntyneen koiranpennun ja voi rakkaus miten ihana pieni möngertäjä se oli!! Niin pieni ja niiiin täynnä elämää:) Sain kunnian toimia pikkuisen lämmittäjänä automatkan ajan kotiin. Pentunen möngersi mun villapaidan hihaan ja nukahti sinne ja siellä se nukkui koko matkan kotiin, ihanuus! Kiitokset vielä kun sain tulla mukaan!! Nyt pikku-Tiikeri on jo kolme viikkoa ja on niin maailman suloisin pikku-Tikru, oikeen pehmolelu:) Toivottavasti sillä on edessään ihana, onnellinen elämä!

 

Itsenäisyyspäivänä käytiin Piipan kanssa kisaamassa vuoden vikat aksakisat Ojangossa ja eipä oo niistä kisoista niin mitään kerrottavaa. Tuloksina kaksi räpellys-hyllyä;) Tää on nyt seli, seli...Mutta mulla oli melkoinen flunssa päällä, joten ehkä ohjaaja ei ollut ihan parhaassa kisakunnossa..;) No ensi vuonna sitten uudella innolla:D Kisoissa törmättiin myös Blitz-siskoon ja Annaan. Tytöt ei oo tooooosi pitkään aikaan nähneet toisiaan, mutta ihan kuin olisivat muistaneet toisensa:) Anna lähti meidän kanssa jäähdyttelylenkille, joten tytöt pääsi vähän rallattamaan yhdessä:) Olipas hurjan kiva nähdä, toivottavasti törmäillään taas jossain!!:) Kisoissa sai myös käyttää koiransa ilmaisessa kuvauksessa (ihana idea!), joten Piipa pääsi posettamaan oikein studiokuviin. Näin ihania otoksia sain kisoista muistoksi.

 

 

 

Kaikki kuvat on siis ottanut Olivier Beaslas (www.koiravalokuvaus.fi). Isot kiitokset!
Blitz-siskokin kävi kuvissa, harmi ettei tajuttu ottaa yhteiskuvaa sisaruksista:(

Piipanen myös aiheutti "hieman" sydämentykytystä tässä päivänä eräänä, karkaamalla aidatulta pihalta. Parikymmentä minuuttia neiti kerkesi olla karussa ennenkuin löytyi pari pihaa eteenpäin lintulaudan alta syömästä...!!:O Ei mokoma ahnepossu totellut edes kutsumista, kun oli päässyt niin hyville ruoka-apajille!! Karkauspaikkakin tuli paikallistettua ja melkoista akrobatiaa neiti on saanut käyttää siitä mennessään. Aivan käsittämätön juttu, koska Tipi ei oo koskaan ollut milläänlailla karkailevaa sorttia, mähän pidän sitä käytännössä vapaana aina kun mahdollista. Siellä on täytynyt mennä kissa tai pupu tai lintu, jonka perään neiti on lähtenyt, muuta selitystä en keksi! Onneksi reissu päättyi hyvin, en halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos olisi keksinytkin lähteä autotielle:(

Siinä pähkinänkuoressa viime aikojen touhuiluja:) Sit vaan iloiset jouluntoivotukset kaikille meijän lukijoille!

"Uinuu valkoinen maa,

järvet jäävaipassaan.

Syttyy taas tähtien vyö,

riemuitse on Jouluyö"

 

 

 

 

 

tokoa kuvin:)

Tunnelmia reilun parin kuukauden takaisesta TOKOkokeesta Paimiosta:) Kuvat on ottanut Sanna Parviainen. Kiitokset kuvaajalle! Nää kuvat oli tosi ihana yllätys:)

Yli esteiden!

 

Nuusk, nuusk...

 

Oiskohan se tää...?

 

Pieni noutajakoira

 

 

Vietin tämän päivän ruokintakoulutuksessa Helsingissä, vähän erilainen työpäivä siis:) Tosi mielenkiintoisia luentoja, varsinkin nutrigenomiikka aihealueena on ihan huisan mielenkiintoinen. Kellon soidessa seiskan aikaan, teki niin mieli jättää koko koulutus väliin, mutta kyl vaan kannatti mennä, tosi antoisa päivä! Mun opiskeluista huolimatta typsyilläkin oli kiva päivä,kun pääsivät mun äidin, Reetan ja maustepoikien kanssa metsälenkille rilluttamaan. Siellä oli kuulemma hippulat vinkuneet ja Piipa oli (taas) ollut ihan mahdoton keppibongari:D Kiitokset lenkittäjille!!:)

 

Huomenna olisi kisat Sanin kanssa, ei tokoa, eikä näyttelyitä, ei aksaakaan, vaan...no kerron sitten huomenna;)

 

sitä ja tätä

Tovi taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä, joten paljon ois asiaa:)

Viime sunnuntai hurahti mielenkiintoisen aiheen parissa, sillä aamuisen hiki-rääkki Alhonniittu lenkin jälkeen suuntasin Tuomarinkartanoon opiskelemaan sheltin rakennetta:) Kurssin piti Marita, järkkäsi Marja ja osallistumassa oli n.15 innokasta oppijaa:) Mukaan piti ottaa oma koira arvioitavaksi. Päädyin ottamaan Tipiin, koska sillä on kaikista eniten näyttelyarvostelut olleet laidasta laitaan, välillä suorastaan ihmeellisiä. Nyt oli sitten tilaisuus päästä asiaatuntevaan syyniin oikein ajan kanssa arvoitavaksi:) Ja täytyy sanoa, että jotain oon tainnut tässä vuosien varrella asiasta oppia, koska kovasti Tipi sai sen näköisen arvion millaisena olen sitä itse pitänyt:) Heikkoudet oli juuri ne, jotka tiesin ennestään ja samoin vahvuudet, tosin muutamassa asiassa Piipanen oli jopa parempi mitä olin ajatellut:) Marita totesi mulle vielä kurssin jälkeen, että Tipi on kovasti kehittynyt edukseen siitä kun hän on sen viimeksi nähnyt, siinä on kuulemma todella paljon hyvää:) Hih, eli voinee sanoa, että, neiti on ihan kelpo rotunsa edustaja(jopa ilman niitä ruusunpunaisia lasejakin:) Viisi tuntia vierähti ihan siivillä, kun aihe oli niin mielenkiintoinen ja kyllä vaan kovasti opin taas uutta, kovin oli antoisa kurssi!! Kiitokset Maritalle kurssin vetämisestä ja Marjalle organisoinnista ja tarjoiluista! Toivottavasti tällaisia saadaan tulevaisuudessa lisääkin:)


Viikko sitten lauantaina käytiin Tipin kanssa ottamassa pari starttia agilitykisoissa Riihimäellä. Tällä kertaa kotiintuomisina kahden hyllyn verran kisakokemusta;) Virheet oli taas oikein mun tyyppi-mokia: hyvin epäselvää-vähän-sinne-päin-ohjaamista... paljon huitomista... radan ja ohjauksen unohtamista...huoh, opinkohan mä koskaan oikeesti ohjaamaan? Tipin kun on vähän vaikee olla hieno yksinään;) No mutta, jos ei taidolla, niin ehkä joskus tuurilla:) Kiva oli nähdä tuttuja, vanhoja ja uusia:) Ja kiitos lämppä-/ja jäähkäseurasta Fanny, Kati ja karvakorvat sekä Iiris ja pojat! Katotaan jos yhdet aksakisat ehdittäisiin vielä tälle vuodelle ottaa ja sit uusi vuosi ja uudet kujeet;)


Seuraavana päivänä vaihdettiin laji TOKOon ja osallistuttiin Tipin kanssa ESS-tokokurssille, jonka vetivät Riitta ja Pekka Korri. Aloitettiin seuraamisella. Piipa teki hommia ihan käsittämättömän hienosti (kuka on treenannut mun koiran kanssa salaa? ;)), ottaen huomioon, että se ei ole juurikaan treeninyt häiriössä ja yleensäkin meidän vähäisen treenimäärän. Pekan mielestä Tipin seuraaminen on ihan kisavalmis jo!! Kehui Tipin vahvaa tekemisentahtoa ja seuraamisen voimakkuutta. Voi kyllä kannustavat kouluttajat on sitten mahtavia motivaation luojia;) Mulle sen sijaan tuli noottia, että katson seuratessa liikaa koiraa...en niin pahasti, että vielä alokkaassa tuskin pisteitä menee, mutta asia johon mun pitää kiinnittää huomiota!

Liikkeestä seisomiseen saatiin aivan superhyvä vinkki!! Itse pysähtyminenhän onnistuu hyvin, mutta kun palaan koiran luo, niin Tipi tulee aina vastaan tai vähintään steppaa paikallaan. Tähän asti ollaan treenattu palkkaamalla mun pienestäkin liikkumisesta koiran luo, mutta edistyminen oli tooosi hidasta/olematonta...Pekka sitten ehdotti etupalkkaa ja tadaa, heti eka kerrasta Piipa jämähti paikalleen ja mä pystyin liikkumaan missä vaan sen sivulla/takana..vasta vapaa-käskyllä sinkaisi palkalle! Voihan vau:D Vähän kyllä hävettää etten itse ole aikaisemmin tajunnut koittaa tätä..nolo;)

Sit otettiin vähän liikkeiden ketjutusta eli palkkaamattomuutta. Nyt ekalla kerralla vaan kaksi liikettä putkeen, no problem. Vire ja into pysyi hienosti. Mä en oo oikein koskaan enkä kenenkään koirani kanssa treenannut palkkaamattomuutta...ehkä tätäkin nyt täytyy ottaa treenilistalle:)

Lopuksi treenattiin koko ryhmä ruutua ja noutoa. Ruudussa vein Piipalle pari kertaa palkan valmiiksi ja kolmannella kerralla näyttöruutuna ja lopuksi vielä kerran palkalla. Ihan yhtä lujaa singahti ruutuun kaikilla kerroilla:) Loppuun vielä ruudun loppua eli koira ruutuun makaamaan ja sieltä kutsutaan mukaan seuraamaan, tämäkin onnistui hyvin, no problemo:)

Noudossa otettiin ensin vauhtinoutoa, joka olikin meille ihan tuttua:) Tän jälkeen vielä keskustelua kapulan pureksimisesta. Koirat kuulemma pureksii kapulaa koska a) pitävät sitä leluna tai b) ne odottaa niin kovasti kapulan jälkeistä palkkaa. Tipillä varmaan molemmat syyt;) Pekka kertoi ihan uuden(ainakin mulle uuden) vinkin pidon treenaamiseen. Laitetaan kapula koiran suuhun samalla silitellen ja kehuen, sitten kapula pois ja kaikki toiminta ohjaajan puolelta loppuu. Hetken päästä taas kapula koiran suuhun kehujen ja silitysten kera ja taas kun kapula on otettu pois, mitään ei tapahdu. Ja näin jatketaan. Nameja ei siis anneta missään vaiheessa. Näin palkkio tulee itse pitämisestä, ei pois antamisesta. Niin loogista! Kuulemma tällä tavalla treenaten koirat rupee nopeasti oikein odottamaan kapulan saamista suuhun, kun silloin tapahtuu ja saa vielä kehuja ja silityksiäkin:) Ei ehditty kokeilla tätä Tipin kanssa treeneissä, mutta koklasin kotona. Niin hyvältä kun se kuulostikin teoriassa, niin eipä vaan kotona onnistu, kun en saa Tipiä olemaan sekunttiakaan pureksimatta kapulaa, jotta pääsisin yhtään kehumaan:( Saanalla ja Sanilla tää toimi kyllä hyvin! Onneksi noutaminen ei oo vielä alokasluokassa;) Loppuun vielä onnistunut parin minuutin paikallaolo lyhyellä matkalla ja palkaten aina välillä liikkeen aikana. Hieno Piipe! Olipa huisan kiva kurssi ja aina sitä vaan oppii uutta:) Nyt innolla treenaten!


Parisen viikkoa sitten käytiin moikkaamassa Patriciaa fyssarikäynnin merkeissä. Saana oli muuten ok, mutta hieman liian laiha, joten neiti joutui(pääsi) lihotuskuurille:) Saana on hyvin tyytyväinen;) Sanilla oli jumia vähän siellä ja täällä. Patricia sanoi, että oikein klassiset tokokoiran jumit, kaikki saatiin kuitenkin hyvin auki:) Pitää taas kerran muistuttaa itseään, että treenien päätteeksi pitää tehdä vähän vastakkaisen puolen treeniä myös. Mun pitää nyt ottaa tää samanlaiseksi itsestäänselvyydeksi kuin agitreenien jälkeinen jäähdyttely! Tipilläkin oli jumeja jonnin verran ja lisäksi neidin tarvii saada enemmän syviä lihaksia etuosaan. Tipi sai kotiläksyksi kaksi jumppaliikettä. Toinen on vuoronperään etutassuilla vilkutus takapään ollessa korokkeen päällä. Toinen on paksun/painavan peiton kaivaminen. Näitä ollaan nyt treenailtu joka toinen päivä, toivottavasti seuraavalla kerralla Piipasen syvät lihakset on loistavassa kunnossa:)

Sanihan muuten harrastaa tätä kaivamista ihan itsekseen:) Neiti ottaa möhkön(iso karvapallolelu), vie sen mun sänkyyn, tiputtaa lattialle ja yrittää peiton reunaa kaivamalla saada sen nousemaan...hetken kaivettuaan se hakee möhkön taas sänkyyn vain tiputtaakseen sen toisesta kohtaa maahan ja sama kaava jatkuu.  Lopettaa kun kiellän, mutta kun silmä välttää, niin sama homma jatkuu. Tän jälkeen mun sänky on aina ihan tyystin myllätty, niin ärsyttävä tapa! Tosin ehkä mun pitää jatkossa ajatella, että Sani vaan omatoimi jumppaa ja pitää itse huolen syvistä lihaksistaan, säästäen multa vaivan;)


Tulipas pitkä päivitys ja vähän tylsä kun ei oo yhtään kuvia laittaa värittämään tekstiä. Ei oo pystynyt nyt yhtään kuvailemaan, kun kaikki päivän valoisa aika menee töissä ja vapaapäivä on osunut aina sille viikon sateisimmalle ja harmaimmalle päivälle...Niinkuin tänäänkin. Eilen katselin työpaikan ikkunasta, että onpas ulkona ihana auringonpaiste ja tänään ei oo sitten pilkahdustakaan auringosta näkynyt koko päivänä:/ Ihana tää Suomen syksy! Loppuun nyt kuitenkin yksi kuva, kun kamera oli mukana meidän lenkkireissulla Nummelassa. Toikin päivä oli oikeesti ihan harmaa ja luntakin sateli. Kristiina sai kuvankäsittelyllä hieman kirkastettua kuvan värejä, kiitokset Kristiinalle!

Kuvassa Magnus, Mila, Ada ja mun typsyt:)

 

Viikonloppuna meillä onkin taas jännää tiedossa, mutta siitä lisää myöhemmin;) Heissan!

Hymyilyttää

yhä edelleen:D Oltiin Sanin kanssa sunnuntaina tokokokeessa Helsingissä Purinalla, meidän kolmas VOI-luokan koitos. Tuloksena 187p ja ei tulosta, mutta olo on kuin ois ykköstulos tehty:D Nyt me oikeesti jo osattiin ja Sani oli kyllä aivan ihana!!! Se teki niin hienolla vireellä ja iloisella ilmeellä hommia koko ajan, että pisteet oli siinä vaiheessa ihan toisarvoinen seikka! Oli harrastus mikä tahansa, niin mielestäni tärkeintä on, että koiralla on kivaa ja Sanilla oli, koko kokeen ajan:D
Tuomarina oli Pirkko Bellaoui, joka on tosi tiukka, mutta hyvä niin, ainakin tuli se todellinen osaamisen taso selväksi:) Tällainen rivi saatiin aikaiseksi:

Paikalla makaaminen 0 (Tuomari  sanoi, että ekan minuutin jälkeen pompsahti seisomaan kuin kaukokäskyissä, siitä ei sitten liikkunut kyllä mihinkään. Loppu paikallaolon suoritti paikallaan seisten)

Seuraaminen 8,5 (edistää, mutta pitää saman paikan koko seuraamisen ajan. Muutama haukahdus myös liikkeen aikan. Liikkuri pahoitteli liikkeen jälkeen, että oli vahingossa käskyttänyt meidät juoksuun, kun piti mennä hidasti, joten suoritettiin seuraaminen hieman vaikeamman kaavan kautta:) En yhtään tajunnut liikettä tehdessäni, vaikka vähän hankalalle kyllä tuntui vaihtaa juoksusta suoraa hitaaseen;))

Istuminen 10 (Jee, lopultakin tää onnistui myös kokeessa:))

Luoksetulo 6 (Jätti seisomisen tekemättä. Tosin videolta kuunneltuna olisin kyllä voinut käskyttää vähän selvemmin, Sani ei varmaan edes kuullut mun käskyä..maahanmeno hyvä.)

Ruutu 7,5 (Jeeee!! Tarvitsi 2 maahan käskyä ja lopussa kurvasi mun ohi, mutta voi miten mahtavaa, että tää liike onnistui:D)

Hyppynouto 9,5 (Tuomari sanoi , että lopun sivulletulossa annan kuulemma hieman käsi apua)

Metalli 9 (Tuomarin mukaan taas lopun sivulletulossa avustan+palauttaa hitaammin kuin hakee)

Tunnari 0 (Alussa pieni ajatuskatkos Sanilta, kun kääntyi mun mukaan. Itse liikkeessa toi kyllä oikean, mutta nosti ensin yhden väärän, joten liike nollautui)

Kaukot 6 (ekaan istumiseen lisäkäsky ja seisomisesta valahtaa kaksi kertaa ennen aikojaan maahan)

Kokonaisvaikutus 8 (tuomari sanoi, että joutuu haukkumisen takia ottamaan pisteitä, vaikka muuten olikin kovin iloista tekemistä:)


Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa joten sama videon muodossa:

Video kisoista


Virheet tuli tällä kertaa hassusti niistä varmoista liikkeistä (paikallaolo, luoksetulon pysäytys ja tunnari). Ja juu, kyllä melkeen jo luen tunnarinkin varmaksi liikkeeksi, sen verran vakuuttavasti on treenit viime aikoina menneet:) En tiedä miksi Sani käytti sen yhden väärän suussa, kun treeneissä ei ole moista tehnyt enää aikoihin. No koetilanne on toki niin eri kuin treenit ja siihen nähden miten vaikea liike tää on Sanille ollut, niin en voi kuin olla tyytyväinen, että virhe ei tuon suurempi ollut:) Väärän nostaminen on epävarmuutta, joten ehkä reagoi mun jännitykseen? Nyt vaan enemmän toistoja alle, niin saadaan nostelut pois kisoistakin:) 

Toi paikallaolon nolla onkin sitten tosi mystinen juttu...Se on aina ollut Sanille niin varma liike! "se meidän varma kymppi".Oolosuhteet oli ehkä normaalia haastavammat, kun piiloon mentiin ovesta ja todellakin konkreettisesti ulos hallista, kun yleensä mennään vaan jonkin pressun tms taakse. Koirat oli myös selkä yleisöön ja toiseen kehään eli kaikki äänet ja härdelli oli siellä selän takana). Kuulin myös piiloon miten joku koira (ilmeisesti kehän laidalla) haukkui tosi paljon. Mutta silti oli aika ylläri, että Sani nousi...No koirat on koiria, ei koneita, joten näitä voi sattua..Täytyy nyt muistaa tulevissa treeneissä ottaa vähän useammin paikallaoloa, varsinkin niin että muut treenaa samaan aikaan selän takana:)

Ja sit toi ruutu...vaikkei se täydellinen suoritus ollutkaan, niin voi että miten iloinen olen, että se onnistui:) Sitä jännitin eniten ennen koetta. Ihana, taitava Sani! Meillähän oli muuten ihan parhaat kannustusjoukot:) Kiitos Ilse ja Mikaela kun tulitte paikalle tsemppaamaan meitä:) Ja kiitos vielä ihanista kommenteista kokeen jälkeen, niin ihanaa kun olemassa ihmisiä jotka vilpittömästi iloitsee toisen onnistumisista:)

Mun mieltä lämmitti myös kovin, kun liikkeenohjaaja tuli kokeen jälkeen sanomaan, että mulla on tosi kivanoloinen sheltti:) Meno oli kuulemma näyttänyt tosi kivalla. Ja siltä se myös tuntui:) Mulla ois nyt hirmu hinku päästä vielä kerran tän vuoden puolella kokeeseen, vähän meinaa vaan kalenteri olla jo täynnä. Mutta katellaan, yks koe ois ainakin kiikarissa, jos vaan mahdutaan mukaan:) Joka tapauksessa voivottelut jatkukoon:)

Ja onnea vielä Leenalle ja Dannylle AVO1-tuloksesta samaisissa kisoissa, upeeta, ootte niin taitavia!! Seuraavia yhteisiä kisoja ootellen:)

terveiset sairastuvalta:(

Ja ihan saan kyllä itseäni syyttää, että meillä sairastetaan:/ Olin torstaina vapaapäivälle, joten oltiin sovittu kaverin kanssa aamuksi lenkki. Ennen lenkille lähtöä kaveri kertoi, että hänen koiransa on vähän oksennellut...Hänen toisella koirallaan ei ollut mitään oireita, joten pohdittiin, että tuskin se mitään tarttuvaa on ja lähdettiin lenkille...Niin, näitten asioitten kanssa pitäisi oikeesti aina pelata varman päälle, ihan turha ottaa jonkun lenkin takia riskejä. No ihan taatusti jatkossa muistan!!

No lenkki meni hyvin, mutta seuraavana yönä Saana sitten oksensi iltaruokansa ja aamulla aamuruuan. Kävin hakemassa eläinlääkäriltä jotain super-sulavaa ruokaa, jonka Saana myös oksensi. Loppu päivän se paastosi(paitsi veden osalta), eikä oksentanut. Kunnes illalla annoin iltaruuan, jonka taas oksensi:( Pe-la välisenä yönä sitten Tipi oksensi iltaruokansa:( Lauantaina aamulla en antanut kummallekaan aamuruokaa, joten kukaan ei oksentanut aamulla. Nutriplus-geeliä ja elektrolyytti-juomaa sen sijaan saivat koko ajan ja välillä pakkojuottamallakin, kun halusin olla varma, että saavat tarpeeksi nestettä. Illalla kokeilin antaa taas sitä eläinlääkäri ruokaa ja nyt ei kukaan oksentanut, eikä myöskään tänään aamulla. Paitsi päivällä sitten Sani oksensi:( Pienen harkinnan jälkeen päädyin nyt antamaan Sanillekin iltaruuan, katotaan pysyykö sisällä? Oi, toivottavasti!! No nyt se pirun tauti on sitten kiertänyt kaikilla ja jos Sani ei enää oksenna niin sitten ollaan taidettu selvitä mokomasta! Huh!

Kyllä teki siinä oksennuksia korjatessa useammankin kerran mieli hakata päätä seinään, kyllä voi ihminen olla TYHMÄ!!!:(  Ja koska tyhmyydestä sakotetaan, niin opetukseksi jouduin sitten perumaan Tipin ekat talvikauden agitreenit perjantailta, lauantain kaverilenkin ja Sanin tokokokeen tältä päivältä:(( Ja typsythän tässä nyt eniten sai kärsiä, ressukat:( Koiraparat, kun niillä on näin typerä omistaja:( Jos jotain hyvää, niin tauti oli kyllä tosi lievä. Tytöt ei kukaan, missään vaiheessa, ole olleet millään lailla kipeän oloisia, ei edes juurikaan väsyneitä tai nuutuneita...(melko uskomatonta, kun mietin, miten itsellä tosi äkkiä menee voimat oksutaudissa...) On kyllä ihan erilainen tauti kuin se edellinen kolme vuotta sitten, jolloin Saana meni muutamassa tunnissa liki puolitajuttomaksi:(

Lisäpäivityksenä: tässä kirjoitellessani Saana oksensi taas, voi itku:( Saana on se, jonka puolesta pelkään kaikista eniten. Vaikka se onkin ikäisekseen tosi hyvässä kunnossa, niin silti 11,5 vuotias on jo sen ikäinen, että ihan perustauditkin voi äkkiä viedä tosi heikkoon kuntoon. No toivotaan, että menisi nyt ohi ja Saana kunto pysyisi yhtä reippaan pirteänä kuin tähänkin asti!! Ja muitten tietty kanssa! Saapi peukutella!! Paska viikonloppu:(

Kuveja

Kuvapäivitystä vaihteeksi, kun kamera pääsi pitkästä aikaa sunnuntaina mukaan ulkoilemaan:) Kerrankin aurinko ja mun vapis osui samalle päivälle:D

Jos joku on kunnon kuntotreeniä vailla, niin tervetuloa lenkille Alhonniittuun:D Siellä näitä ihania, isoja ja pystysuoria mäkiä riittää ja riittää ja riittää;)

Iloinen lenkkipoppoo poseeraa!

 

Mun murut

 

 

Saana on kuin pieni karhunpoika pörrö turkissaan:)

 

 

 

Ilse, Nuppu ja Helmi ehti kiertää meidän kanssa vain osan lenkistä, joten siksi issikkatytöt puuttuu seuraavista kaverikuvista...

Porukan nuorimmat, neidit touhu ja tohina valmiina sinkoomaan heti kun vapaa-käsky tulee tai joskus(yleensä!) jo vähän ennenkin;)

Ne keskimmäiset, keski-ikäiset jotka oli myös vallan vallattomalla tuulella..:) No ei sen kuvaamisen aina niin helppoa tartte olla;)

Vanhimmat ja viisaimmat ja ah, niin tottelevaiset:)

Kiitos loistavasta lenkkiseurasta Heidi ja russelitytöt, sekä Ilse ja issikat!! :D

Sen pituinen se päivitys!

Kisoja, aksaa, tokoa...

Viime sunnuntaina käytiin Tampereella asti agilitykisoissa. Janakkalassa(eli lähempänä) ois ollu samana päivänä kisat, mutta kun joku missas vikan ilmopäivän niin...;) Tuomarina kisoissa oli Pertti Siimes ja radat oli oikeen kivat ja helpot:) Mut sen verran piti molemmilla radoilla sössii, et saatiin meijän nollaputki katki...Hyppikseltä 10 (kepit tokasta välistä sisään ja hypystä ohi). Molemmat ohjaajan mokia, niinkuin yleensä ja aina;) Agiradalta 5 (jälleen yhden hypyn ohitus) ja sijoitus muistaakseni 4. Agiradalla Tipi lisäksi ekan kerran ikinä kisoissa jätti pysähtymättä An kontaktilla(juoksi vaan läpi) ja mä olin niin hämmentynyt moisesta, etten edes palauttanut vaan jatkettiin vaan rataa...Hmm, mikään ei taida olla niin varmaa kuin epävarma..:O No virheitä sattuu ja kun mä kuitenkin mokailen alvariinsa, niin onhan se vallan reilua, että Tipikin joskus:D

Torstaina(siis viime viikon) meillä oli kesäkauden vikat ohjatut aksat. Ihan kivoja treenejä ollut, pitkiä ja vaikeita, mutta kehittäviä:) Hauska on ollut huomata, että vaikeatkin jutut onnistuu suurin osa:) Piipa on aikas taitava epeli :) Vikat treenit on aina jotenkin haikeet ja ihan eniten jään kyllä kaipaamaan meijän ihan parhaita treenikamuja: Mikaelaa, Taoa ja Taavia ja niitä aina enempi vähempi pitkäksi venähtäneitä jäähkälenkkejä(ennätys taitaa olla 2,5 tuntia) :D Kiitos Miksu ja pojat, toivottavasti nähdään taas pian treenin tai lenkin merkeissä:)

Heti perjantaina jatkettiin aksailua ja ojangossa jälleen:) Meillä oli ESS workshop aiheella: irtoaminen. Kouluttajana jälleen Kallioniemen Heli. Ihan super-mahtavan-kivat treenit!! Mä niin tykkään treenata juttuja, joissa koira saa paahdattaa täysiä, se on musta aksaa parhaimmillaan:D Meitä oli paikalla 3 ja aikaa 2 tuntia, joten kerrankin oli ruhtinaallisesti aikaa treenata:) Tehtiin pikku pätkiä ja harjoitteet vaihtui koko ajan. Ja näinkin lyhyessä ajassa saatiin hurjan paljon kehittymistä aikaan:) Piipa irtosi treenien edetessä aina vaan paremmin ja kauempaa, vaikka radat ja harjoitteet muuttuikin koko ajan.  Heli sanoi, että tällaisia pitäisi oikeasti treenata joka viikko, tekniikkatreenien ohessa tai erikseen ja mä oon niin samaa mieltä!! Kiitokset Helille ihan huisan kivoista treeneistä!!

Saanan ja Sanin ohjatut tokot loppui pari viikkoa sitten. Mutta onneksi meillä on treeniryhmä talveksi, ehkä kaksikin:) Molemmat on omatoimi treenejä, jossa paikalla myös kokeneita ohjaajia, keneltä voi kysellä tarvittaessa apua. Ja molemmat on halleissa, joten ei olla sään armoilla. Tosi mahtavaa, saadaan häiriötreeniä ja pystyn treenaamaan fiiliksen ja tarpeen mukaan milloin kenenkin kanssa..jospa saisin Piipallekin alo-liikkeet kuntoon syksyn aikana:)

Sanin tunnarille on tapahtunut jotain, en tiedä mitä, mutta se toimii!!! :DDD Tuon viimeisimmän kokeen jälkeen, ollaan tehty pelkästään onnistuneita treenejä! Aluksi käytti aina etsiessään vääriä suussa ennenkuin löysi oman, mutta se väheni koko ajan ja nyt ollaan jo saatu tehtyä useampi onnistunut treeni, koskematta yhteenkään väärään:D Tää ois kyllä oikeesti kuohuvan paikka!!! Niiiin kauan me ollaan tän liikkeen kanssa väännetty ja tuskailtu. No sitten kun sama onnistuu myös kisoissa niin siten kyllä kilistellään:)

Ruudun kanssa tehdään hahmotusharjoituksia ja ihan hirmu hyviä onnistumisia ollaan saatu. Tää metodi tuntuu toimivan Sanilla! Ollaan otettu jo kisapituuksilla ja hyvin toimii:) Lisäksi treenataan nyt mini-ruudulla, jotta oikean paikan löytäminen on Sanille helpompaa. Toimii!!! Ja hyvä, että toimii, koska mä oon taas kerran ollut niin yllytyshullu...Kaveri sai mut yllytettyä ilmoomaan Sanin kokeeseen, itseasiassa kaksiin, et tässä sitä taas ollaan:D Odotan jo aika innolla;)

Olipahan taas pitkä päivitys ja ihan höpöttelyä vaan:D

Ruottin reissu

Mun päätös pitää loppuvuosi näyttelytaukoa kesti sitten just siihen asti, kun kaveri kysyi, että lähdettäiskö Ruotsiin näytelmiin:D Pikainen tarkastus, että sopiiko työnantajalle, sopi! Joten eikun ilmot menemään ja reissua oottelemaan...Ruotsin näytelmiin ilmoominen on muuten helppoa ku heinänteko, not! Mut siitä selvittiin, with a little help from my friends;) Tytötkin osallistui matkavalmisteluihin...aloittamalla MOLEMMAT karvanlähdön pari viikkoa ennen reissuun lähtöä!! Eikös kaikki kunnon näyttelykoirat tee juuri näin;)

Torstaina "karkasin" töistä vähän normia aikaisemmin, että päästiin ajoissa matkaan, eka pitstop: Turun satama. Auto laivaan ja matka kohti Tukholmaa oli alkanut:) Liittäisin tähän kuvan meidän reissukokoonpanosta, jos mulla olisi sellainen..mutta kun ei ole niin kerrottakoon, että meitä oli siis Leena kera bortsuneiti Lucyn ja mulla sitten Sani ja Tipi.

Laivamatkat oli tosi piece of nakki:D Typsyt touhotti mennä laivan ihmisvilinässä, kuin olisivat olleet normi iltalenkillä:D Koko poppoo tuli myös hienosti juttuun keskenään, joten elo hytissäkin sujui rauhallisesti. Rennot reissaajat! Mun iltapalan hakureissu oli kyllä varsin mielenkiintoinen, kun kassalla myyjä totesi, että "voileipä vaatii henkkarin". Ei auttanut kuin kaivaa ajokortti esiin...:) Kerrassaan erikoisia leipiä viikkarilla, mutta onhan se kiva näyttää nuorelta, tosin enhän mä tiedä mikä sen leivän ikäraja on:D ja jos joku jäi miettimään, niin se leipä maistui...no leivälle;)

Aamuvarhaisella saavuttiin Tukholmaan ja siitä matka jatkui kohti Sandvikeniä, näyttelypaikkaa. Vaikka meillä oli reitti apuna kolme navigaattoria (varalta jos kaksi menee rikki:)), kartta ja kirjalliset ohjeet, niin silti onnistuttiin eksymään:/ Enpä muuten tiennyt, että Tukholmassa on niin jumalattoman paljon tunneleita, siis ennen tätä;) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin...tie E4 löytyi ja päästiin matkaan kohti näyttelypaikkaa.

Näyttelypaikalle saavuttiin koko matkan jatkuneen sateen saattelemana. Ja se sade jatkuikin sitten hela dagen...Ei tartte olla mikään rankkasade, että kastelee, pienempikin  ripsuttelu on varsin tehokas, kun sen kastelemaksi joutuu tunti tolkulla. Hiphei ja heja, heja Gore-tex kengät ja vedenpitävä takki:)

Shelttejä oli ilmottuna molemmille päiville reilu 60. Perjantain tuomari oli Richard Paquette, Kanadasta.

Itse kehä suoritus ei mennyt ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan, kun Leenan ja Lucyn kehä osui just shelttien avo-narttujen aikaan. Bongasin kehänlaidalta muutamia suomalaisia ja onneksi sheltti-ihmiset on niin kovin ystävällisiä ja auttavat tuntemattomiakin:) Joten Piipalle löytyi handleri:) Isot kiitokset vielä Sannalle!!! Sanna kehui kovasti miten hienosti Tipi esiintyy ja tarjoutui esittämään sen myös yksilöarvostelussa:) Hienosti meni yhteistyö ja Piipa keskittyi täysin esiintymään uuden handlerinsa kanssa, vaikka totuuden nimissä kyllä se "vähän" possuili liikkeissä:)

Neiti ei meinaan ollut sitten yhtään vieraskorea, vaan liikkeitten aikana nokka viisti maata nameja etsien ihan niinkuin munkin kanssa. Yhteen kohtaan neiti jumittui niin totaalisesti, että tuomarikin tuli katsomaan mitä siellä maassa oikein on...? Jotain nameja? hää sieltä sitten poimi pois. Pieni ahne-possu sai EHn ja seuraavanlaisen arvostelun:

Nice balance and proportions. Very nice head and expression. Nice body, except narrow in front. Adequet movement. Coat is spars? with no undercoat.

Sania "vähän" ällötti märkä nurmikko ja Sanikaan ei liikkeitten osalta esittänyt mitään parastaan:) Mokoma hienohelma, jos kyse ois ollut agilitykisoista, niin ei tasan ois märkä nurmikko haitannut menoa pätkääkään;) Sanin arvostelu näytti tältä:

Nice balance and proportions. Nice expression and animalion? Could have better shoulder laid back. Good topline. Good coat.

Ilma oli koko päivän ollut niin tasaisen epämiellyttävä, että kun meijän koiruudet oli kehässä käyneet, niin me startattiin saman tien hotellia kohti. Iltaa kohti sade vaan yltyi ja jatkui läpi yön ja seuraavan aamun. Päiväksi sentäs laantui "vaan" pieneksi tihutteluksi:) Näyttelypaikka oli muuttunut yön aikana melko järkyn näköiseksi...

Kuva meidän teltan edustalta...siihen oli ilmestynyt lampi:)

Tää kehä ei enää lauantaina ollut käytössä, sattuneesta syystä...;)

Tääkin kehä oli käyttökelvoton

Tuonne olisi ollut "ihana" viedä joku pieni valkoinen esiintymään;)

Aamusta kun saavuttiin näyttelypaikalle, siellä oli jo pari autoa juuttunut tukevasti mutaan:( Meijät onneksi ohjattiin eri paikkaan parkkiin. Päivät kuluessa kehät muuttui aina vaan mutaisemmiksi. Tuli ihan elävästi mieleen sawo-show neljän vuoden takaa;) Koirat oli kyynäriä myöten mudassa ja Tipillä myös kuono, koska se taas kulki nokka maassa nameja etsien:O Tuomarina oli ruotsalainen Paul Stanton ja hällä harjoitusarvostelija. Varmaan tuosta harjoittelijasta johtuen arvostelut kesti toooosi kauan:) Katsoin kellosta, että tuomari tutki koiria pöydällä n.4-5minuuttia per koira. Aikataulut venyi ja paukkui. Hirmusti kyllä harmittaa, että osaan ruotsia niin huonosti, koska tutkiessaan tuomari koko ajan selitti harkoittelijalle kaikenlaista. Siinä olisi voinut saada aika lailla kattavamman arvostelun koirastaan, jos vaan olisi ymmärtänyt kaiken:)

 Piipa sai jälleen EHn ja seuraavanlaisen arvion

Bra storlek och kroppslängd. Stora dock välburna öron. Träng underkäke. Väl utfyllt nosparti. Behöver lite mer benstomme. Utmärkt hals. Behöver mer vinklar fram, något kort brant kors. Bra pälskvalitet dock unfälld ey bra i färgen som ser gråutist för blå. Ganska bra steg. Visat väl.

Tuosta yhdestä lauseesta ei oikeen saa selvää, mutta mitä ilmeisimmin väri ei miellyttänyt:P

Sanille myös EH ja arvostelu näytti tältä:

Bra storlek. Tillräclig kroppslängd. Fina öron. Skallen kunde vara lite bredare och plattare. Fina ögon, bra pigment. Tillräklig hals. Tillräklig förbröst. Brant skuldra, aning flata revben. Goda vinklar bak. Utmärkt pålskvalitet. Behöver mer harmoniska och kraftfulla sidarörelser. Behöver mer tid.

Toi vika lause on kyllä hupaisa. Tuomari kysyi Sanin ikää ja sanoin, että 7 vuotta. Mitenhän tuomarisetä ajatteli, että 7-vuotias vielä kehittyy:) Ehkä turkki vähän hämäsi tai siis sen puute...

Kameraa en kaivanut koko viikonloppuna laukustaan. Nää kuvat on otettu kännyn kameralla, niinkuin laadusta varmaan huomaa;) Kehän jälkeen oltiin kaikki aivan mutaisia, mulla meni kaikki vaatteet takkia myöten pesuun...Ihan parasta oli kun pääsi autoon vaihtamaan verkkarit päälle:D Näyttely jatkui vielä sunnuntaina, mutta ei meidän osalta, kun suunnattiin lauantai illaksi laivaan ja kohti kotia:) Sää tiedotusta kuunnellessa (sadetta luvassa) ei kyllä harmittanut yhtään:)

Ilmojen kannalta reissu oli aika kamala ja tuloksetkaan ei kovin kummoiset olleet, mutta on se kumma miten paljon loistava seura korvaa:D Kiitos Leena ja Lucy!! Aivan huisan kiva reissu kaikesta huolimatta!!! Hej då Ruotsi, oli kiva käydä!!

Mitä kylvää sitä saa niittää :)

Tää sanonta päti enemmän kuin hyvin meidän tän päiväiseen tokokokeeseen:) Oltiin kisaamassa Paimiossa, tuomarina Tiina Heino. Olin jälleen kerran luottanut "hiukan" liikaa omaan ahkeruuteeni treenamiseen suhteen, joten sain tälläkin kertaa lähteä kisoihin puolivalmiin koiran kanssa...No tulosrivi oli juuri sellainen kun olisin voinut etukäteen veikata..Sen mitä Sani osasi, se teki. Ja ne epävarmat jutut oli epävarmoja myös kokeessa. Mun suurin tavoite ennen kisoja oli, että vire pysyisi koko kokeen ajan ja tämä onnistui hyvin! Sille iso jeee:) Tässä pisteet selitysten kera:

Paikalla makaaminen 8 (ekaa kertaa mua hiukan jännitti, että pysyykö Sani paikallaan, kun tuuli paukutti ja rieputti toimitsijoiden telttakatokseen kiinnitetty isoa pressua varsin äänekkäästi koko paikallaolon ajan. Sani ei paukkuja pelkää, mutta kun ei tuollaista häiriötä olla ikinä treenattu, niin...sen verran taisi vaikuttaa, että oli kuulemma hiukan kääntynyt vinoon, josta suoristi yrittäessään napata ohi lentäneen ampiaisen, sen jälkeen oli vielä kerran hieman liikahtanut. Ikinä ennen ei ole paikalla olossa liikahdellut, joten pistän, ainakin toistaiseksi, moisen liikehdinnän pressun syyksi;))

Seuraaminen 7,5 (edisti reilusti koko seuraamisen ajan ja pari ilohaukahdusta. Omaan makuun ei niin intensiivistä mitä treeneissä, mutta kivaa iloista tekemistä)

Liikkeestä istuminen 0 (jäi seisomaan, en tiedä miksi, koska treeneissä tää on erittäin varma liike! Ainut liike joka yllätti...)

Luoksetulo 9 (Tuomari ei selittänyt miksi pistevähennys ja ei oo videota, mutta oisko jompi kumpi pysähdys sitten saanut olla inasen napakampi, en tiedä?)

Ruutu 0 (Lähti eka käskyllä muutaman metrin päässä olleen kehänauhaa paikallaan pitäneen tiiliskiven luo. Uusi käsky, jolla lähti vähän diipadaapa -laukalla ruutua kohti. Hetken jo mietin, että meneekö neiti oikeasti ruutuun, mutta kaarsikin ruudun vieressä olleen kehänauha tiiliskiven luo. Kutsuin pois.)

Hyppynouto 9 (en tiedä mistä piste lähti?)

Metalli 10 :)

Tunnistusnouto 0 (Toi oman, mutta käytti sitä ennen varmaan kaikki muut suussa)

Kauko-ohjaus 0 (Ekalla seiso-käskyllä katseli viereistä EVL-kehää, joten ei kuullut eikä noussut, muut vaihdot hyvät, paitsi istumasta seisomaan noustessa sekotti tokon ja koiratanssin ja menikin kumarrus asentoon, meinasin purskahtaa nauruun:D Tuomariakin nauratti:))

Kokonaisvaikutus 8 (Tuomari sanoi, että koira kyllä haluaa tehdä, se ei vaan aina ihan tiedä mitä sen pitää tehdä:))

Pisteet 144 ja VOI0. Vaikka pistesaldo jäikin pieneksi, niin oon ihan hirmu iloinen, että käytiin kokeilemassa. Jäi tosi hyvä fiilis! Viilattavaa riittää, mutta mitään super-isoja ongelmia en koe, että meillä on. Toistoja, varmuutta, häiriötreeniä ja yleensä vaan ahkerampaa treenailua!! Siinä se tie onneen uskoisin:)

Oli myös kiva nähdä Tipin puoliveli Surku tokohommissa, kyllä olikin kertakaikkisen ihanan iloista menoa:) Ja Marialle vielä iso kiitos hyvistä vinkeistä!! Tuli niin paljon uutta ajateltavaa ja uusia ideoita ja ahaa-elämyksiä tuleviin treeneihin!! Kirjailen ne tuonne treeniblogin puolelle vielä tarkemmin, mutta tiivistettynä jatkossa aion palkata enemmän ja yllätyksellisemmin:)

Että sellaset kisat. Tekisi niin mieli jo kattella kalenterista seuraavat kisat, mutta jospa nyt hetki maltetaan treenata:)

Piipasen kanssa ollaan myös tokoiltu itseksemme aina silloin tällöin. Tässä pientä pätkää meidän osaamisesta tällä hetkellä:) Lisähuomautuksena: siinä lopussa tarkoitus oli heittää pallo koiralle, EI pallolla koiraa...:P

Piipan tokovideo

Ja sit vähän pennuntuoksua tähänkin päivitykseen..

Torstain vapaapäivän kunniaksi kävin halittelemassa tollasia ja sit siellä oli tämmösiäkin pikku muruja

Oijoi, kun oli ihania pikku hännänheiluttaja pusuttelijoita!! Näin myös Sanin Barbi-äidin samalla:) Vauhdikasta oli äiskän 9vee meno ja niissä on Sanin kanssa kyllä tosi paljon samaa, niin ulkonäössä, luonteessa kuin eleissäkin! Yhtä ahneitakin ovat:) Kiitos vielä Porvoon suunnalle kivasta torstai päivästä!!

Mulla on meijän Ruotsin reissun raporttikin tekemättä, mutta nyt en jaksa enää alkaa siitä kirjuutella. Seuraavassa päivityksessä sitten:)

Tipille taas nolla:)

Nyt on kakkosluokka sitten korkattu:) Ja ehkä mun pitäisi laittaa lotto vetämään tai jotain, kun joku onnenputki tässä nyt on meneillään...Tehtiin meinaan taas nolla, hiphei ja trallalaa:D

Ensin käytiin perjantaina liitämässä erinomaisen onnistuneet kenraaliharkat Heli Kallioniemen opissa. Osallistuttiin siis ESS agility workshoppiin aiheella ykkösluokan rataprofiilit:) Kiva oli päästä vaihteeksi luukuttamaan ja ihan parasta oli huomata, ettei ihan kauheesti tarttenu tahkota, ehkä me ihan oikeesti ansaitaan paikkamme kakkosissa:) Kiitokset Helille kivoista treeneistä!!

Sunnuntaina sitten tosi paikan eteen ja kokeilemaan taitoja ekoihin kakkosten kisoihin, startteja kolme ja tuomarina kaikilla radoilla Heidi Viitaniemi. Eka rata oli hyppäri ja voi kauhistus, kun se oli vaikee:/ Mulla loppui rataantutustumisessa aika ihan kesken ja ihan kaaos-hyllyhän siitä tuli.

Toka rata oli agirata ja paljon kivempi:) Mut nolla kaatu sit totaali myöhässä olleeseen valssiin ennen A:ta...Tipi ehti livahtaa mun selän taa ja sieltä A:lle ja takaaleikkauksella sain sen sitten kääntymään:( Tän seurauksena mun ohjaus hajosi sen verran, että unohdin suoristaa Tipin linjan puomille, joten eihän se sinne millään saanut taivuttua. Korjatessa nappasi mennessään yhden ylimääräisen putken ->HYL. Tää on ainut rata joka mulla on videolla:
video

Vika radalla mä olin jo ihan loppu, en saanut millään ajatuksia kasaan ja keskityttyä. Jatkossa en kyllä aio enää ilmota kolmeen starttiin kerralla. Tipi sen sijaan oli yhtä innoissaan ja täpönä kuin aina, vaikka ihan varmaan sitäkin jo väsymys painoi...Mun ohjaus oli taas aika huiskintaa ja heiluntaa. Parissa kohtaa taisin unohtaa kokonaan ohjata, mutta Piipa oli pätevä arvaaja ja osasi valita aina oikean esteen;) Tällä vikalla radalla se myös selkeesti luki rataa parhaiten:) A:ta ennen piti tehdä taas valssi... Olin vakaasti päättänyt, että nyt se onnistuu, mutta katin villat! Ihan yhtä onneton räpellys kuin toka radalla ja taas Tipi ehti luikahtaa mun selän taa. Ehdin juuri ja juuri pysäyttää neidin ennenkuin se ehti luikahtaa A:n alla olleeseen putkeen. Siinä me sitten pyörittiin hetki ympyrää, että oltiin molemmat taas oikeinpäin ja naama menosuuntaan:D Siitä puhtaasti loppuun. Luulin, että tuosta pyörinnästä tuli kielto, joten hämmästys oli aika suuri, kun kuuluttaja kulutti, että Tipille nolla! Ilmeisesti tuomari ei tulkinnut sitä kielloksi, kun ei ylitetty esteen linjaa? Joten Piipalle nollavoitto ja eka luva kakkosista:) Tuo oli epäilyksettä meidän huonoin nolla ikinä, mutta onneksi agilityssa ei jaeta tyylipisteitä:D

Että semmonen ylläri-pylläri nolla:D

treenailuja ja pennuntuoksua

Loman loppumisen myötä harveni taas bloginkin päivitystahti..Ollaan kuitenkin normi arjen lisäksi myös treenailtu ja touhuttu, vaikken olekaan ehtinyt päivittelemään:)

Elokuun alussa aloitettiin ohjatussa tokoryhmässä Saanan ja Sanin kanssa. On se kyllä ihan eri treenata niin, että joku katsoo, neuvoo ja pohtii yhdessä, kuin yksikseen treenailu. Sanin kanssa ollaan saatu hyvät vinkit ruutuun ja se onkin edistynyt. Pitäisi vaan omatoimisesti jaksaa vielä ahkerammin treenata, jotta oikeesti saadaan tääkin liike kokonaan kuntoon. Tunnarin suhteen en oo ihan yhtä positiivisella mielellä, se on vaan niin vaikee Sanille:( Mutta jatketaan treenailua! Saanan kanssa treenaillaan enemmän vaan mielenvirkistykseksi ja vähän silleen höpsötellen:) Mitään kisatavoitteita mulla ei Saanalle ole, mutta kun Saana tykkää touhuta, niin kiva treenailla senkin kanssa:)

Samalle päivälle tokon kanssa osui myös Sanin koiratanssi kurssi, joten maanantaisin me vaan kurvaillaan treenistä toiseen:) Ollaan Nadja-open kanssa työstetty Sanin ohjelmaa ja pikku hiljaa se alkaa muotoutua:) Ei oo helppo laji tämäkään, mutta kivaa on:) Mulla oli tarkoitus, että syksyllä olisi korkattu kisa-areenat ja osallistuttu meidän ekoihin koiratanssikisoihin...Nyt vaan kävi niin, että onnistuin vahingossa ilmoomaan Sanin toko-kokeeseen juuri samalle päivälle:( Muut koiratanssi kisat tänä vuonna on Jyväskylässä (vähän turhan kaukana) ja messarissa (vähän liian isot areenat;)) joten meidän tanssi debytointi siirtynee ensi vuodelle...Onpahan aikaa treenata:)

Tipin kanssa ollaan käyty ahkeraan aksatreeneissä ja vaikka radat on aina aluksi tuntuneet kovin, kovin vaikeille niin ollaan yleensä kuitenkin selvitetty ne suht sujuvasti. Ehkä me oikeesti jo osataan jotain:) Olen myös ilmonnut Tipin ekoihin kakkos-luokan kisoihin, niin jännää:D

Viime sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa mejäilemään ja ihan ammattilaisen silmän alle, kun Sirpa Saari järjesti shelteille mejäkurssi Turussa. Kouluttajana kurssilla oli Laura Heinonen ja nuuskuhommiin pääsi Sani:) Kurssikavereiksi saatiin Mila ja Marilla sekä Peppi perheensä kanssa:) Mulla olisi haaveissa lähteä joskus kokeeseen Sanin kanssa, joten sitä ajatellen halusin saada ammattilaisen näkemyksen miltä Sani työskentely näyttää ja miten/minkälaisilla harjoitteilla edetään tästä eteenpäin:) Hienosti Sani suoriutui jäljestä varmalla, rauhallisella tyylillään. Yhdessä kulmassa joutui hetken hakemaan oikeaa suuntaa, mutta sinnikkäästä etsi ja etsi ja lopulta selvitti itsenäisesti tuonkin kohdan:) Sen verta hankala tuo kohta kuitenkin oli, että Sani paineistui hieman ja piippasi pari kertaa. Ei kuitenkaan hakenut neuvoja multa vaan jatkoi itse etsimistä ja onneksi onnistuneesti:) Kouluttaja kehui Sanin sinnikkyyttä ja sanoi, että tuollaiset onnistumiset nostaa koiran itsevarmuutta huimasti:) Sanoi, että meidän kannattaa ottaa samantien harjoitteluun mukaan katkot sekä hyvin voin alkaa pidentämään jälkeä. Sanin vauhti kuulemma riittää, mutta kovin monta hukkaa se ei saa tehdä...Mejässä Sani on vähän turhan tarkka suorittaja:) Ja ennenkaikkea mun pitää luottaa koiraan!! Jos se hukkaa jäljen, en saa heti alkaa auttamaan vaan pitää antaa koiran itse selvittäää. Mukavassa seurassa, mielekkään puuhan parissa ei koko kurssin ajan jatkunut sadekaan ihan kauheasti haitannut:) Kiitokset Sirpalle kurssin järkkäämisestä! Ja kivoille kurssikavereille seurasta sekä Marillalle ja Milalle rattoisasta matkaseurasta:)

Viime viikkoon mahtui myös pennuntuoksua, kun ajelin Parolaan katsomaan tällaisia pikku-muruja! Kiitos kutsusta Merja:)

Parolan tyttötrio

Kyllä voi shelttipennut olla kauniita ja ihanan reippaat rämäpää-luonteet koko kolmikolla:D Voihan pentukuume, taas kerran!!

Kepit taitaa olla kaikkien shelttilasten (ja aikuisten) suosikkeja:)

 

Syksyn satoa:)

Tää trikkityttö oli mun suosikki!! Hitsin pimpulat mikä luonne, ihan super!

Pois alta!! Sininen salama tulee:)

 

Taistelutahto +3

Pusu siskolle:)

Hei söpöliini!

 

Lisää pentukuvia löytyy

täältä

 

 

 

Kakkosiin:)

Meillä oli Tipin kanssa tänään hieno päivä:D

Vauhdikkaasta aamuherätyksestä (herätyskello ei soinutkaan) selvittyäni suunnattiin Kirkkonummelle agilitykisoihin kera Marillan, Lassen, Adan ja Milan. Onneksi oltiin varattu matkaan reilusti aikaa, joten lähdön pieni myöhästyminen ei haitannut. Hyvin ehdittiin lämpätä koirat ja jopa seurata hetki radan rakennusta..Vähän kyllä hymyilytti, kun tuomari totesi, että toivottavasti kaikilla on ollut hyvä aamu;) Tuomarina kisoissa oli Seppo Savikko ja meillä oli kolme starttia ilmottuna, joista tosin päästiin osallistumaan vain yhteen, koska pieni sininen otti heti eka radalta nollavoiton(1./13), SERTin ja siirron kakkosiin:)

Sitä tokaa nollaa metsästettiin kahdeksan kuukautta ja sitten kolmas tulee heti seuraavasta kisasta:) Melkeen tekisi mieli sanoa, että jotain on ehkä napsahtanut nyt kohdilleen...mutta koska saatetaan hyvinkin seuraavissa kisoissa palata tutulle hyl-kaaos-linjalle, niin tyydympä vaan iloitsemaan tästä onnistumisesta ja mun ihanasta sinisestä:) Kiitokset meijän ihan parhaalle kisaseuralle seurasta, kuvauksesta ja kyydistä! Niin ja siitä välipalasta;) Tässä meijän rata vielä videolla:

Kisavideo

Höpinää:)

Litsis-lätsis terkut iltalenkiltä! Voihan sade kun yllätti meidät...;) Mut tää oli eka kerta tänä kesänä, joten ollaanhan me tosi tuurilla saatu mennä ja pitäähän sitä nyt ainakin kerran kesässä kastua kunnolla;)

Eilisen vapaapäivän ratoksi tuli taas kasailtua yksi video:) Sieltä voi klikata itselleen vähän pentukuumetta;) pst. siellä saattaisi olla vielä yksi punainen poika vailla omaa kotia...

Pentukuumetta

Kiitokset vielä Katille ja Janille kivasta grilli-illasta ja mahdollisuudesta päästy lällyttämään pentusia!! Kovasti pienet oli kehittyneet parissa viikossa, meno oli "aika" paljon villimpää kuin viime kerralla:D Jos mä en olisi näin järki-ihminen niin mulle tasan tulisi kissanpentu just nyt tai siis heti kun nuo on luovutusiässä!!;) Mut tällä hetkellä ei vaan pysty, voi vaan unelmoida...

Ja meillä on sitten typsyjen kanssa semmoinen toiminta elokuu tulossa, että oksat pois:D Mä oon ilmonnu meitä vaikka millaisille kursseille: pari tokokurssia, mejäkurssi, koiratanssikurssi, aksakurssi..vielä ei oo varmaa, että mahdutaanko kaikkiin, mutta toivotaan! Ja nyt viikonloppuna meillä ois tiedossa kolme starttia aksaa Tipin kanssa ja kuun lopussa lähdetään näytelmiin Ruotsiin Tipin ja Sanin kanssa, että riittäähän tossa tota touhua...:D

Tällä viikolla laitoin myös kasvattaja-nimi anomuksen lopultakin eteenpäin. Kasvattajakurssin kävin jo 2010, mutta jotenkin tuo nimen anominen vaan jäi...En tiedä tuleeko nimelle olemaan ikinä käyttöä, mutta suunnitelmia nyt ainakin...:) Piipanenhan ei ole enää sijoituskoira, Era ei halunnut yrittää Tipillä toista kertaa, joten neiti on nyt ihan kokonaan mun:) Olenpa tässä sitten pohtinut, että yrittäisinkö itse astuttaa Tipin seuraavista juoksuista. Uroksiakin olen vähän katsellut sillä silmällä, mutta mitään valintaa en ole vielä tehnyt... Onneksi tällä päätöksellä ei ole kiire, jos Tipi pitää saman välin kuin aikaisemmin, niin seuraavat juoksut on vasta joskus helmi-maaliskuussa. Hyvin on aikaa siis pähkätä niin urosta kuin koko astutus-asiaa:)

Pakko laittaa vielä loppuun pari kuvaa, kun katselin vanhoja kuvia ja voi, että miten kaunis tuo Saana onkaan turkin kanssa! Ei sillä että mua kaduttaisi turkin ajelu, ei ollenkaan! Saanalla on ollut niin paljon helpompi kesä ilman turkkia ja se on varmasti ihan tuhannen onnellinen kun ei ole tarvinnut harjailla niin paljon kuin normisti! Muutaman kerran olen kyllä jo joutunut neitiä kampailemaan, koska turkki meinaa mennä takkuun:( Siis oikeesti jo nyt, vaikka se on noin lyhyt:(( Leikatun nartun turkki on kyllä niin vihon viimeinen hoidettava!! Mutta tässä pari vanhaa kuvaa(nää taitaa olla viime vuoden kesältä) neitosesta turkin kanssa:)

Takaisin arkeen...

Siinä se sitten oli tän vuoden kesäloma...Hyvin olisin voinut lomailua vielä jatkaa, mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Huomenna siis takaisin työmaalle.

Viikonloppuna saatiin sitten lopulta niitä helteitä mitä niin moni on odottanut:) Täytyy sanoa, että tälleen pieninä annoksina ihan kiva, mutta oon kyllä iloinen, ettei koko mun loman ajan ollut tällaiset säät;) Viikonloppuna ei olla juuri muuta tehty kuin uitu, uitu ja uitu...Vuorotellen käyty laguunilla tai Firan kuopalla. Tässä muutama kuva meidän eiliseltä laguunireissulta kera Heidin ja Piitun, Kuuran, Karman ja vierailevan tähden Sulan kanssa. Kiitos uikkailuseurasta tytöt!

Saatiin melkein koko porukka samaan kuvaan, ainoastaan Saana puuttuu, se on rannalla vahtimassa:)

Kaksisuuntainen liikenne!

Wannabe-russeli Sani ja se lemppari uintikamu Karma:)

Piitu<3

Se paras tapa viettää hellepäivää!

Välillä oli vähän ahdasta;)

Porukan juniori Sula-neiti 6kk ekaa kertaa uimassa. Ja heti meni kuin kala vedessä, kerrassaan hauska tyyppi:D

Kuura näyttää miten vedessäkin voi ravistaa:D

Saana hoiti rantavahdin hommaa! Saana tulee kyllä vapaa-ehtoisesti kepin perässä veteen ja uikkaa ihan pitkiäkin matkoja keppiä hakemaan, mutta se ei ollenkaan ymmärrä tuollaista päämäärätöntä uinnin ilosta uiskentelua ympäriinsä;) Saanan mielestä, kun keppi on saatu, sen kanssa palataan rannalle ja jatketaan vahdintaa sieltä käsin:D

Samaan aikaan meidän kanssa rannalle osui myös tämmöinen tyyppi kera malinois-kaverinsa ja emäntänsä. Sulassa sovussa uiskenneltiin keskenään koko sekalainen seurakunta:)

Tipistä on tän kesän aikana kuoriutunut lähes ellei yhtä suuri vesipeto kuin Sanista:) Mä oon niin iloinen! Eilen neiti uikkasi yli puolituntia putkeen mun kanssa järvessä, niin parasta liikuntaa:D

Tänään Firalla neiti teki ekaa kertaa oikein kunnon uimahyppyjä veteen:) Amupäivällä kamera unohtui kotiin, joten illasta käytiin uusi keikka kameran kanssa. Alla todiste:

Täältä tullaan!

Plätsis!

Nää blogipäivitykset on olleet nyt tosi kuvapainotteisia, lomalla kun on niin hyvin aikaa kuvailla:)  Mutta lupaan, että jatkossa tulee muunkinlaisia päivityksiä;) Ja nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna ahertaa..:)