Viime viikko meni lomaillessa, joten maanantaina käytiin ekan lomapäivän kunniaksi "korkkaamassa" sänkipellot, tämän syksyn osalta siis. Kivaa oli!
Itku pitkästä ilosta! Loppulenkistä rupesin ihmettelemään miksi Tipin tassusta tulee verta? Kannuskynsi oli sitten revennyt vauhdin tuoksinassa :( Lenkin jälkeen siis reissu eläinlääkäriin, jossa revennyt kynnenosa napsaistiin irti ja tassu pistettiin pakettiin. Ja Pipaselle määrättiin saikkua, joten siitä eteenpäin meidän elämä koostui sidetarvikkeista, antibioottivoiteesta, kaulurista ja kumisukasta. Ja remmilenkkeilystä. Mutta siinä ne huonot uutiset!
Jälkikäteen kuvia selatessani huomasin, että tässä kuvassa kynsi on jo revennyt. Ja tyyppi vaan viilettää. Tää tyty ei nähtävästi ihan pienistä valita...
Hyvät uutiset on sitten, että kynsi repeytyi aika pienesti! Kynsi/tassu ei mitä ilmeisimmin ole ollut kipeä, koska se ei ole Tipiä millään lailla vaivannut missään vaiheessa! Energisyydestään huolimatta Pipa ei ole yhtään hyppinyt seinille, vaikka kaikenmoinen riekunta ja vapaana viiletys on ollut nyt jo yli viikon verran pannassa (liikuttavan kiltti ja sopeutuvainen tyttö!). Ja nyt, 10 päivää epäonnisen peltorallatuksen jälkeen, kynsi alkaa olla niin hyvässä mallissa, että voidaan lopettaa siteen käyttö! Riekkumisen suhteen himmaillaan vielä tovi, joten jatkamme vielä remmilenkkeilyä, mutta hiphei ja hurraa, aika helpolla me sitten kuitenkin päästiin!
"Voisiks mä olla se sulle, se tunne. Anna mun olla syypää sun hymyyn"
Kiitos Eijalle suloisesta kuvasta!
Loman treenisuunnitelmat typistyi sitten tokoiluun (alun perin olin ajatellut, että oltaisiin aksailtu myös). Sani treenaili piirimestiksiä ajatellen ja Tipin kanssa otettiin lähinnä kaukokäskyjä ja vähän kapulan luovutuksia. Mitään rajumpaa ei tassun tähden uskallettu. Tiistaina käytiin treenailemassa Mikaelan ja poikien kanssa. Ja treffattiin ekaa kertaa tämä söpöliini
Meijän uusi treenikamu: Tsempi :)
Lauantaina suunnattiin sitten Askolaan Uudenmaan TOKOn piirimestaruuskisoihin. Oltiin Sanin kanssa mukana Impivaaran Hallien joukkueessa ja olikin tosi kivaa, oman kisaamisen lisäksi, päästä seuraamaan niin monen tutun koirakon hienoa yhteistyötä ja todistaa monen monta onnistumisen hetkeä. Onnea vielä teille kaikille taitaville!!
Me jatkettiin meidän vakkari tuloslinjalla, 210p ja 3-tulos kahdella nollalla (ruutu ja liikkeestä istuminen). Lisäksi neiti kikkailun mestari palautti metallin liikkeenohjaajalle, joten tuomarin ja yleisön nauratus tuli hoidettua myös samalla :) Tuomarina voittajassa oli Ossi Harjula.
Liikekohtaiset pisteet näytti tältä:
Paikallaanolo 10
Seuraaminen 8
Liikkeestä istuminen 0
Luoksetulo 7,5
Ruutu 0
Hyppynouto 10
Metalli 7
Tunnistusnouto 8,5
Kauko-ohjaus 8
Kokonaisvaikutus 8
Ja tässä video KLIK
Olen nyt tosi kovasti pohdiskellut mistä tää meidän tulostaso johtuu? Sanin taidot ja osaamistaso on mun mielestä tällä hetkellä erittäin hyvät ja ne pitäisi helposti riittää ykköstulokseen, myös tiukallakin tuomarilla. Ruutu on ehkä ainut poikkeus, siihen tarvitaan vielä hienosäätöä. Ongelma on kai sitten varmuudessa ja siinä etten osaa ylläpitää liikkeitä? Me ollaan nyt joka kokeessa nollattu 2-3 liikettä + yleensä mokailtu pienesti parissa muussa. Jotain pitäisi varmaan muuttaa meidän treenaamisessa, koska muuten tilanne tuskin tulee muuttumaan, paitsi ehkä onnenkantamoisen kautta. Olisi ehkä paikallaan varata yksäri joltain kokeneelta kouluttajalta? Tähänhän saattaa olla joku hyvinkin yksinkertainen ratkaisu olemassa, kun vain hokaisin sen...Mutta kaiken tän vuodatuksen jälkeen täytyy todeta, että TOKO on vaan ihan huikean mahtava laji!! Mun tokomotivaatio on tällä hetkellä ihan huipussa ja uskon vakaasti, että ratkaisu kyllä löytyy ja saadaan homma pelittämään. Se mitä taidoissa hävitään, niin sisussa voitetaan! Ja onhan mulla ihan parhaat karvakorva-ystävät joiden kanssa tokoilla. Ne jotka on aina valmiita, aina innokkaita ja jotka tykkää tästä lajista vähintään yhtä paljon kuin minä! Se joka väittää, että toko on tylsä laji, niin tervetuloa kysymään Sanilta tai Tipiltä :)
.