lauantai 21. kesäkuuta 2014

Pieni breikki vois toimia meille peruskiireisiin unohtuneille...

Täällä taas, hei vaan hei :) Viime blogikirjoituksesta onkin vierähtänyt tovi...Viime viikot olen tehnyt astetta tiukempaa työputkea, joten muulle touhuilulle (kuten blogin kirjoittelulle) ei ole oikein jäänyt aikaa. Enpä toki normaalistikaan mikään ahkera kirjoitteli ole, mutta nyt mulla sentäs on syy ;) Tää pieni Juhannusbreikki tuli kyllä enemmän kuin oikeaan saumaan! No ensi viikolla palataan taas normiin, joten sitten helpottaa! Ja kesälomakin lähenee päivä päivältä, enää pari viikkoa... :D

Toukokuun lopussa vietettiin aurinkoinen viikonloppu Inkoossa Etelä-Suomen shelttien järjestämällä harrasteleirillä. Tällä kertaa leireiltiin vajaalla kokoonpanolla Saanan jäädessä mun vanhempien hoiviin viettämään laatu-aikaa :) Mielellään olisin muorinkin ottanut mukaan, mutta tiesin viikonlopun olevan täynnä ohjelmaa ja toimintaa, joten aika rankka viikonloppuhan se olisi ollut Saanukalle. Niin pirteä ja touhukas kuin hää onkin, niin tuossa iässä päikkäreiden väliin jättäminen ei enää käy tuosta vaan. Näin jälkikäteen ajatellen tosi hyvä, että päädyin tähän ratkaisuun, koska lämpömittari pyöri koko viikonlopun 30 asteen hellelukemissa ja majapaikan huoneissakin vallitsi aika sauna-tunnelma, varsinkin päiväsaikaan :) Aika rankkaa olisi ollut mummo-koiran olla mukana!

Perjantai illasta starttattiin siis kohti Inkoota kera Reetan ja maustepoikien. Kaikki namit ja lelut unohtui matkasta, joten yhden Valintatalo-pysähdyksen taktiikalla taittui matka perille. Ekan illan ohjelmassa oli koirafrisbee näytös sekä vapaata yhdessäoloa.

Elli-sheltti osasi vaikka tehdä vaikka miten hienoja koppeja!

Käytiin myös tutustumassa viikonlopun lenkkimaastoihin ja maisemiin...

Siellä oli kyllä ihan hiekkatiet, ettei heinikossa tarvinnut tallustaa :)
Päästettiin vaan koirat vähän rallaamaan!
 
Ilta-aurinko kylvyssä :)
 
Jiihaa!
 
 

Lauantai aamu alkoi hakutreeneillä. Kouluttajana toimi Janna Grönholm (en ole varma nimestä?), joka toimii omien kelpiensä kanssa pelastuspuolella hälyryhmässä. Treenattiin alkuun isolla voikukkapellolla ja sen jälkeen siirryttiin metsään. Meidän aiemmista treenailuista poiketen (joissa ollaan etsitty vain yhtä maalimiestä kerrallaan) kaikki maalimiehet menikin tällä kertaa heti piiloon ja koirat sai etsiä neljä "ukkoa" putkeen. Hienosti typsyt selviytyi urakastaan, vaikka suhteellisen kokemattomia hakuilijoita ovat noin yleensäkin ja tän tyyppisessä treenailussa ihan ekakertalaisia. Molemmat sai kehuja kouluttajalta, Tipi ihan erityisesti. Kouluttaja totesi, että jos laji oikeasti kiinnostaa, niin Tipissä olisi todellista potentiaalia ja potkua ja lisäksi aivan loistavaa nenätyöskentelyä. Neiti sähikäisestä löytyy aina vaan uusia puolia!

Taavi on paikallistanut "ukon"

Pelto oli valtaisa ja heinikko näin korkeaa, että kyllä ne ihan nenää joutuivat käyttämään, mikäli mielivät löytää etsimänsä :)
 
Metsästä ei ole kuvia, kun oli liian hämärää kuvailuun.
 
Hurjan kivat treenit ja olipa ihana katsoa onnellisia koiria tekemässä työtä jota ne tekee enemmänkin luonnostaan kuin opetuksen tuloksena! Huomaa, että nenähommat on niille äärimmäisen mieluisaa puuhaa :) Hakukouluttaja totesi treenien lopuksi, että hänen koiriaan ei minkään pituisilla lenkeillä väsytetä, mutta yhdet hakutreenit ja ne on ihan virrat veks :) Tehokas koiran väsytystaktiikka siis! Niin kivat treenit ja aivan huisan mukava kouluttaja! Näistä treeneistä jäi tosi kiva fiilis :) 
 
Hakuilun jälkeen suunnattiin lounaan kautta agility treenien pariin.


Majapaikan keittiön taulu! Ei mitään lisättävää.. ;)
 
Lauantain agility kouluttajana toimi Anu Rajaheimo. Anu oli ihanasti huomioinut tukahduttavan helteisen sään ja sen faktan, että koirilla oli jo alla muuta touhuilua eli olivat mahdollisesti jo vähän väsyneitä. Ensin juteltiin vähän teoriaa, sitten harjoiteltiin hypyn tarjoamista ja lopuksi pieni helpohko rata. Tykkäsin kovasti! Tuon vaikeammat treenit olisin jättänyt itseasiassa väliin ja olin jo vähän varautunutkin tähän vaihtoehtoon ennen treenien alkua. Olen ihan tosi tarkka siitä, että harrasteluissa levon osuus on rittävä. Nämä puuhapetet kun ei valitettavasti yleensä itse näytä kuinka väsyneitä ovat, kun on kivaa tekemistä! Joten se on sitten mun vastuulla pitää huoli tästä puolesta :) Kiitokset siis Anulle kivoista ja hienosti tilanteeseen suunnitelluista treeneistä!
 
Aksailun jälkeen siirryttiin hetkeksi huoneeseen huilimaan ja lataamaan akkuja, itse kukin! Jossain vaiheessa jollekin pälkähti päähän miten ihanaa olisi päästä pulahtamaan järveen. Saatiin tietää, että 10 minuutin ajomatkan päästä löytyisi järvi jossa myös koirat saavat uida :) Loistavaa, eikun menoksi kera Reetan, Mikaelan ja koko karvavarvas-lauman! "Muutaman" mutkan kautta löydettiin perille..Tulipahan Inkoo tutuksi ja muistojahan ei syntyisi jos kaikki menisi aina suunnitellusti ;) Mutta lopulta päästiin virkistäytymään ja heittämään talviturkit tämän kesän osalta. Mä taisin enemmänkin vaan kastautua, mutta koirat nautti uikkaamisesta ihan koko rahan edestä:)
 
Onnellisia lillujia :)
 
"Vepekoirat tulossa pelastamaan"
 
Niin mahtavaa!!!!
 
 

Kenenkä keppi tää olikaan?
 
Tämän parempaa hyppykuvaa en onnistunut saamaan..En ikinä ehtinyt tarpeeksi kauas, kun Piipa oli jo loiskaissut menemään :)
 
Sani meni rantaan huilimaan Kanelin ja Tillin seuraksi...
... ja hetken päästä uikkailu mun luo tämän näköisenä...Oiskohan hyppy hieman epäonnistunut :D
 
Taavi ja Sani uimassa auringon laskuun :D
 
Kyllä virkisti!
 
Uinnin jälkeen tultiin hyvällä hevosella leiripaikalle takaisin, päästiin nimittäin saman tien nauttimaan vaikka millaisista ihanista grilliherkuista. Ai että maistui hyvälle!
 
Monta oli nälkäistä suuta...! :D
 
Loppu ilta kului rupatellessa muiden leiriläisten kanssa. Ja siitä iltalenkin kautta nukkumaan.
 
Vähän jaksoivat vielä rallatakin, mutta kyllä me aika väsynyttä porukkaa oltiin kaikki!
 
Sunnuntain oli ohjelmassa aamupalan jälkeen koiratanssia ja TOKOa Nadja Böckermanin opastuksella. Molemmat tytöt pääsi vähän tanssahtelemaan eli temputtelemaan.
 
Hippi näytti mallia!
 
 
 
Myös hallitseva suomen mestari Flow pääsi näyttämään taitojaan!
 
Sanikin pääsi hetkeksi "estradille" demo-koirana, kun Nadja näytti miten vanhakin koira oppii uusia temppuja :)
 
 Taas muistin miten kiva laji tämäkin on! Voi kun olisi vaan vähän enemmän aikaa ja jaksamista! Temppujahan me kyllä opetellaan koko ajan, mutta laji vaatii niin paljon enemmän kuin vaan yksittäisten temppujen opettelua! Ehkä joskus...
 
Tokossa Tipi pääsi treenaamaan paikallaanoloa. Ensin yhdessä muiden kanssa ja sitten yksin erilaisilla häiriöillä. Uskomattoman hienosti molemmat tytöt jaksoi treenailla, vaikka takana oli melkoisen toiminnantäyteinen viikonloppu. Iso kiitos Nadjalle jälleen hyvistä opeista :)
 
Tässä vaiheessa leiri alkoi olla pakkailua ja loppusiivousta vaille pulkassa. Moikkailtiin vielä kaikki leirikaverit ja käytiin keräämässä Reetan tekemän luontopolun rastit pois. Samalla tuli luontopolkukin katsastettua, kun se oli meiltä kaiken tohinan keskellä ihan unohtunut. Ihana polku olikin :) Kurvattiin vielä uimapaikan kautta pikaisella pulahduksella..
 
 

 
Ja sit kotia kohti!
 
Iso kiitos vielä ahkerille järkkäreille hienosti järjestetystä leiristä. Kaikki toimi ja sujui aivan loistavasti!! Ohjelmaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja todella monipuolisesti!! Kiitos myös kivoille kouluttajille antoisista treeneistä sekä leirikamuille seurasta! Erityisesti Reetalle ja Mikaelalle!!
 
Väsyneet, mutta onnelliset kiittää, kuittaa ja toivoo, että tästä leiristä tulee perinne!! :)
 

 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Salon tokokoe

Pikainen päivitys tän päivän tokokokeesta, joka siis Salossa Harri Laisin arvioitavana. Ei ehkä maailman järkevin idea ottaa kokemattomalle koiralle kahta koetta samalle viikolle, mutta joskus ne pöhkötkin ideat saattaa johtaa ihan onnistuneeseen lopputulokseen. Piipanen nimittäin tokotteli toisen ALO 1 tuloksensa 171,5p ja sijoitus 4./12 :) Luokan voittajan pistemäärä oli 173,5, joten ei me paljoa kärjestä jääty!

Koe sujui aikalailla samalla kaavalla kuin helatorstainkin koe. Paikallaanolo onnistui kympin arvoisesti ja tällä kertaa mua ei edes jännittänyt niin kamalasti, vähän kuitenkin... Hihna seuraaminen oli jopa aika hienoa (parin päivän motivaatio seuraamistreenit tuotti tulosta), mutta vapaana seuraamisen lopussa ihme sähellystä. Se on selkeästi kesto mikä meiltä puuttuu. Jäävät oli hyvät, samoin luoksetulo. Hypyssä taas lopun kanssa ongelmaa. Vielä ollaan aika kaukana siitä tekemisen meiningistä mikä meillä oli piirimestaruus kisoissa, mutta parempaan päin menossa kuitenkin. Olen kyllä niin ylpeä Tipistä!! Täytyy tunnustaa, etten etukäteen ihan uskonut tähän tulokseen... On mulla vaan melkoisen hieno pieni sininen!

Myös kaverikoira-Lucylle ALO 1 tulos, joten oli pakko ottaa ykköstytöistä yhteiskuva!
Pätevät siniset!
Kuva Leena Himberg

Myös Sani pääsi kisailemaan, mutta tänään ei selkeästi ollut Sanin päivä. Nollattiin tunnari, ruutu, liikkeestä istuminen ja hyppynouto. Sanille siis ei tällä kertaa tulosta, pistemäärä taisi olla jotain 157, (en jaksa kaivaa tuloslappua esille). Tuomari totesi, että vaikka tulikin nollia, niin paljon oli myös hyvää! Meidän seuraaminen on kuulemma erittäin hienoa, kaikki osa-alueet kohdillaan. Luoksetulossa hyvät pysäytykset, kaukot hienot, metalli hyvä. Paikalla ollut tuttu kommentoi, että Sanilla oli ihana vire, varsinkin seuraamisessa. Mustakin se oli kiva, mutta ei ehkä parasta Sania. Oltiin luokan eka koirakko, joten en oikein saanut viriteltyä Sania niin hyvin kuin olisin halunnut. Pitäisi tätäkin harjoitella treeneissä. Täytyy muuten mainita vielä, että paikallaanolossa Sanin vieressä oli heeleri. Sania silloin kuukausi sitten kuonoon purrut koira oli myös heeleri. Pieni luonnetesti siis heti kokeen alkuun. Iloisena voin todeta, että hienosti ja rauhallisesti neiti makasi koko paikallaanolon ajan (piilon seinässä oli pieni reikä josta pystyi kurkkimaan). Kympin arvoisesti sujui tää liike! Nyt voinee siis todella todeta, että purematapaus ei jättänyt mitään henkisiä traumoja, niin hieno juttu!!

Sani näki myös pitkästä aikaa Alexin. Sani on tuntenut Allun ihan pikku-pennusta asti (Alex on myös syy miksi Sani ensimmäiset puoli vuotta taisi luulla olevansa bordercollie :)) ja vaikka välissä on ollut pitkä aika etteivät ole tavanneet, niin kyllä ne vaan muisti toisensa. Pakko oli ottaa pari kaverikuvaa...Molemmat kuvat on ottanut Leena Himberg

Allu 11v ja Sani 9v

 
Tämän päivän kokeesta ei ole videoita, mutta sain helatorstain kisan siirrettyä kamerasta koneelle..Kaipa tän kehtaa julkaista vaikka ei ihan tyylipuhdasta menoa olekaan ;)