Tässä video Tipin radasta. KLIK.
YouTube herjaa jotain suojatusta tilasta, eikä videota pysty katsomaan, toivottavasti muiden koneilla toimii? Ja jos ei toimi, niin...no ei ole suuri menetys :D
Ihan järkyn huonoa ohjausta, tiedän! Ja toi radan unohtaminen, toivottavasti se johtuu vaan treenaamattomuudesta/rutiinin puutteesta? Hiukka huolestuttavaa jos muisti alkaisi pätkiä jo tän ikäisenä ;) Nyt kun on helteistä päästy, eikä tartte enää pelätä lämpöhalvausta, niin täytyy yrittää ryhdistäytyä treenaamaan. Loppuvuodesta olisi kiva ottaa vielä jokunen startti, mutta se vaatii kyllä ensin vähän treeniä alle!
Kisoissa oli myös veteraani-luokka, koirille jotka ovat jo lopettaneet kilpailu-uransa virallisella tasolla, joten Sanikin pääsi kisailemaan. Rata oli ihan super-helppo ja hypytkin liki maan tasalla. Vähän nauratti, että tajuaako Sani niitä edes hypyiksi, no tajusi se. Yhä edelleenkään Sania ei voi yhtään viedä radan reunalle ennen omaa vuoroa, katsojien korvat ei vaan kestä. Koitin ottaa syliinkin selälleen, ettei pysty haukkumaan, mutta sitten Sani vaan itkee, kiljuu ja ulvoo. Jotenkin liikuttavaa, miten paljon neiti edelleen tätä lajia rakastaa! Yksi virhe tuli, mutta voi Sanin onnea kun pääsi radalle :')
Tässä Sanin rata. KLIK
Tästäkin YouTube herjaa, outoa?
Sani pääsi muutamaan kuvaankin, ihanaa! Kuvaaja Mikko Harjola.
Kisojen jälkeen palkittiin vielä seuran arvokisamenestyjät ja herkuteltiin kakun ja muiden herkkujen kera. Olipas ihanan leppoisa ja rento tunnelma, meillä on kyllä mahtavan mukava seura ja seurakaverit! Kaikinpuolin kiva sunnuntai-aamupäivä :)
Viime viikonloppuna jatkettiin koiratouhujen parissa, kun tehtiin Saniaisen kanssa retki Heinolan näyttelyyn. Se oli vähän sellainen "eläkeläisten retki" kun matkaseuraksi saatiin myöskin veteraani-luokassa kisaava Otto ja omistajansa Mari. Tulosten osalta meillä meni hienosti, Sanille vet ERI ja nätti arvostelu. Mutta muuten Sani oli sitä mieltä, että tää näyttelytouhu on muuten aika perseestä! Ei oo eka kerta kun näin käy. Pöydällä olot sujui hyvin, samoin pönötykset, mutta ne liikkeet... Sani ei sentäs kieltäydy liikkumasta, mutta paljon haluttomampi/innottomampi se ei enää voisi olla. Kaikki se ilo ja energia, josta neiti saa kiitosta esim. tokokehissä, katoaa täysin! Kaiken harrastamisen pointti ja ydin, ainakin mulle, on siinä, että se on hauskaa, myös koirasta!! Illasta näyttelyn jälkeen käytiin metsälenkillä kavereiden kanssa. Katselin Sania, joka viiletti riemuissaan ja onnellisena pitkin metsää, se teki mutkin onnelliseksi! Siinä onnellista koiraani katsellessa päätin, että Sanin näyttelyt taisi olla tässä! Harrastamisessa sen pitää mennä niin, että jos ei halua, niin ei oo pakko :) Mari otti muutaman kuvan kehästä, josta iso kiitos!! Kuvat siis ottanut Mari Saukko.
Kaikki hamput löytyy :)
Näin me mennään! Sanille voisi piirtää puhekuplan ja siihen tekstin "evvk" ;)
Häntäkin on hienosti, kun on niin hemmetin tylsää!
Häntäkin on hienosti, kun on niin hemmetin tylsää!
Se on söpö silloinkin, kun sitä veetuttaa ;)
"Excellent temperament" kirjoitutti tuomari ja onhan se!
Mutta näkisipä tuomarisetä Sanin tokokehässä, siellä se vasta ihana onkin :)
Arvostelu on jossain hyvässä tallessa (=hukassa). Lisään sen kun se löytyy...
Kaikesta huolimatta reissu oli kiva, olihan meillä ihan parasta reissu- ja kehänlaita seuraa!! Komea Otto putsasi pöydän ollen ROP-veteraani, onnea!!! Ja Sanikin putsasi kehänlaidan kun joku oli pudottanut/jättänyt meidän häkin viereen kasan kanafileitä ;) Sanin päivän kohokohta veikkaisin! Kiitos mukavasta näyttelyreissusta Mari ja Otto! Tässä vielä meidän ihanaiset