maanantai 20. kesäkuuta 2016

Mä yritän olla sun arvoises kyllä...

"Menestys ja epäonnistuminen.
Ajattelemme niitä toistensa vastakohtina,
mutta eivät ne sitä todellisuudessa ole.
Ne ovat seuralaisia - sankari ja hänen apulaisensa"
-Laurence Shames


Viikko sitten jälleen tokokokeessa Tipin kanssa. Toka yritys avoimessa luokassa. Epäonnistuminen ei ehkä ole ihan oikee sana (jollei sitä lasketa epäonnistumiseksi, ettei saatu 1-tulosta), me vaan ei oltu ihan yhtä hyviä kuin viimeksi...Mulla särki päätä aamusta alkaen(särkylääkkeet tietty loppu) ja oli väärä päätös olla ajamatta apteekin kautta kokeeseen. Tipi on mun pieni ajatustenlukija (niin hyvässä kuin huonossa) ja taisi sitten aikalailla heijastella mun fiiliksia kun oli vähän hajamielinen ja levoton + haukkui paljon enemmän kuin normaalisti. Ei siis ollenkaan niin keskittynyt ja intensiivinen työskentelijä kuin siinä ekassa kokeessa. Paljon oli kuitenkin hyvää ja se osaaminen paistoi monessa läpi. Mulle se asenne on vaan tosi tärkee juttu, ehkä se tärkein! Ja siksi mua harmittaa etten ollut koirani arvoinen ohjaaja tällä kertaa! Mutta ehkä pitää vaan olla itselleen armollinen, yks koe ei maailmaa kaada ja Tipi kyllä antaa anteeksi :)

Koe oli Heinolassa ja tuomarina Harri Laisi. Liikkeet suoritettiin sekoitetussa järjestyksessä ja kaikki putkeen. Meidän pisteet kera selitysten

Paikalla istuminen  0 (nousi seisomaan liki heti kun lähdin. Pönötti vaaditun ajan paikallaan seisten mutta oli tässäkin jotenkin rauhaton. Ei ollenkaan sellainen rauhallinen ja rento kuin siinä ekassa kokeessa)
Seuraaminen  8 (Varsin nättiä seuraamista. Yksi perusasento taisi jäädä ottamatta. En muista oliko muuta. Musta olisi ollut enemmän kuin kasin arvoinen suoritus)
Seisominen  6.5 (Nätti napakka seisominen, mutta kääntyi mukana kun tulin takaisin)
Luoksetulo 10 
Maahanmeno 8 (maahanmeno hyvä, mutta lopussa astuin karvojen päälle, joten ponnahti seisomaan)
Ruutu 7 (Ajautui ulos ruudusta, mutta sain ohjattua takaisin. Ennakoi myös perusasennon. Videolla joku koira haukkuu taustalla mutta tässä liikkeessä Tipi keskittyi tuon lopun niin hienosti. Iso sydän murulle)
Noutaminen 0 (Karkasi heitosta kapulalle)
Kaukot 8 (yhteen vaihtoon tuplakäsky)
Estehyppy 10
Merkki 7 (kiersi kyllä, mutta haukkui mennessään)
Kokonaisvaikutus 7 (haukkumisesta. Tuomarin mielestä itse tekeminen oli kivannäköistä ja iloista)

Tulos AVO3 199,5p 

Video kokeesta löytää täältä klik

Noutaminen meillä nähtävästi on sittenkin kesken. Tai siis osataan 90%, mutta kun se 10% mikä epäonnistuu nollaa koko liikkeen. Luulin, että se edelliskokeen virhe oli vaan joku ajatushärö, mut ei.... Treeneissä (myös kisamaisissa) Tipi on suoriutunut siitä hyvin, mutta siellä se väli 'odota'-käskyn ja heiton välillä on mitä ilmeisimmin aina ollut liian lyhyt. Kun aika pitenee, me ei enää osatakaan. Nyt otetaan aikalisä kisaamiseen ja treenataan tuo nouto kuntoon. Sekä se seisomisen loppu. Ja kaikki pikku jutut mitkä vaatii viilausta. Kiitos tuhannesti muuten kaikille nouto-vinkkejä antaneille. Niitä lähdetään nyt kokeilemaan.

Ja mitä tästä kaikesta opimme? Jos odotat, että koira antaa 100% itsestään, niin silloin pitää myös itse olla valmis samaan! Anteeksi Tipi, lupaan olla parempi ohjaaja jatkossa! 

Jos haluaa ihan, ihan varmasti saada kepin itselleen, niin pitää olla valmis syömään hieman maata samalla!
t. Tipi