Ajatuksia...

Oltiin sovittu Marillan kanssa yhteiset aksakisat viime sunnuntaille. Edellinen yhteiskisa-yritys kaatui Milan juoksuihin...ja arvatkaa miten tällä kertaa kävi? Tipi aloitti juoksut 4 päivää ennen kisoja...jepjep:D Ei mene niinkuin strömsössa nää meidän kisailut..;)

Tänään oltiin töitten jälkeen lenkillä maustepoikien, Birkan ja russelityttöjen kanssa. Otin Tipinkin mukaan kun ajattelin, että tuskin se juoksuistaan huolimatta Tillistä innostuu. Kuinka väärässä olinkaan!! Jestas kun oli rakkautta ilmassa :) Tipiä ei kiinnostanut pätkääkään juosta tai leikkiä kavereiden kanssa. Tänään kaikki muut oli ilmaa, Piipa näki vain Tillin... ja sydämiä lenteli! Piipa kiehnäsi Tillin kyljessä, käänsi häntää, liekutti ja tyrkytti. Pakko oli pistää molemmat hihnoihin ja sainkin koko lenkin kiskoa vastentahtoista koiraani joka jämähti paikalleen joka viiden metrin välein häntä sivulle käännettynä ja lähetteli kaihoisia katseita takana tulevalle elämänsä miehelle ;) Ja Tillihän vastasi yhtä tulenpalavalla innokkuudella. Jos oltaisiin annettu tilaisuus, niin nyt oltaisiin saatu todellisia rakkauspentuja aikaan ;) Toivottavasti Tillukan yö-unet ei menneet!! ;)

Viime vuoden astutusyrityksen jälkeen mietin, että onkohan Tipillä vähän heikko lisääntymisvietti (kun neiti oli niin haluton ja kiukkuinen urokselle). Tän päiväisen jälkeen luulen, että mulla taisi vaan olla väärä uros valittuna? En tarkoita, että uroksessa olisi mitään vikaa tai että Tipissä olisi vikaa, mutta ehkä näitä kahta sukua ei vaan ollut tarkoitettu yhdistettäväksi keskenään! Vaikka kaikki näytti paperilla hyvältä, niin ehkä luonto vaan tietää ihmistä paremmin? En tiedä? Mitään pakkoa ei silloinkaan käytetty, mutta astutus onnistui vasta kun jäin itse autoon kaverin hoitaessa astutuksen. Näin jälkeenpäin mietin, että eikö Tipi vaan rohjennut pistää vastaan, kun mä en ollut paikalla? Ehkä sille oikeasti oli syynsä, että Piipa jäi tyhjäksi? Nää on kysymyksiä joihin ei ole, eikä tule vastausta! Olen kuitenkin entistäkin vakuuttuneempi, että minkäänlainen pakottaminen ei pitäisi kuulua astutustilanteeseen! Kiinni voi toki pitää kun jäävät nalkkiin, mutta kiinnipitäminen jos narttu on yhtään haluton tuntuu vaan ajatuksena tosi kurjalle! Jos narttu pistää vastaan, niin sitä pitäisi kuunnella! Joku syyhän siihen haluttomuuteen on, ehkä väärä päivä, ehkä väärä uros, ehkä nartussa on joku vika! Monesti ne koirat (ja luonto) on vaan niin paljon viisaampia kuin me ihmiset ja meidän pitäisi kuunnella ja kunnioittaa myös sitä puolta!

Tulipas vuodatus :) Mietin pitkään kehtaanko julkaista tämän tekstin. Kun ei ole kasvattanut yhtään pentuetta ei ole kauheasti varaa jaella kommentteja kasvattamiseen liittyen! Nämä onkin täysin MUN mielipiteitä ja ajatuksia, ei kritiikkiä eikä arvostelua ketään kohtaan! Tässä asiassa mulla on ollut ja on yhä aika vahva mielipide siitä miten itse haluan toimia, jos ikinä koskaan enää astutan yhtään narttua! Vaikka pentuja ei vuosi sitten saatukaan, niin se kokemus opetti paljon ja toi uutta tietoa sekä varmuutta omille ajatuksilleni :) Ja niin hullulta kun tää kuulostaakin, niin olen ihan hurjan iloinen tuosta tämän päivän lenkista! Oli ihanaa nähdä miten vahvat ja voimakkaat vietit Tipillä kuitenkin loppupeleissä on! :) Neiti on oikeasti ihan hurjan hieno koira, sanoo muut mitä tahansa :) Mun maailman ihanin Piipa!!