Päivänsäde juhlii ja työmyyrä tokoilee

Onnea Sani-Saniainen 11 vuotta!

Synttäreitä juhlittiin extra-herkkujen ja metsälenkin muodossa. Sankari oli oikein tyytyväinen "juhliinsa" :)

"Sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan!"

Onnea rakas murunen, olet todellakin ainutlaatuinen!

Kuva Marianne Timonen

Tipin kanssa korkattiin eilen tokon avoin-luokka. Eka kerta myös kun ylipäätään näin uusien sääntöjen avo-liikkeet kokeessa livenä. Btw tiesittekö, että ällä-liike (entinen idari) ei olekaan vielä avoimessa, vasta voittajassa? Minä en tiennyt ennen perjantaita... en ennenkuin päätin vielä nopsasti lukaista uudet säännöt läpi...Arvatkaa mitä oltiin hinkattu viimiset 2 viikkoa, tsihii ;D

Kuva Marianne Timonen

Koe oli Ojangossa ja tuomarina Salme Mujunen. Uusi tuomarikokemus mulle, mutta erittäin positiivinen sellainen! Tosi ystävällinen, reilu ja koirat huomioiva tuomari, esim avo-luokka oli jaettu kahtia. Mielellään menen uudestaankin tämän tuomarin kehään! Sääkin oli enemmän kuin täydellinen, pilvinen ja sopivan vilpoisa. Kerran ripsautti hetkellisesti vähän sadetta, mutta mieluummin sekin kuin paahtava helle!

Kuva Marianne Timonen

Avo oli siis jaettu kahteen osaan ja Tipi oli luokkansa vika koira. Tässä Tipin rivi selityksineen:

Paikalla istuminen 10 (rauhallinen ja rento koko ajan)

Eka setti
Seuraaminen 9,5 (peruuttaminen ei ollut niin hyvä kuin treeneissä, muuten nättiä menoa)
Seisominen 8,5 (Hyvä ja nopea stoppi, mutta lopussa kääntyi vähän kun kiersin taakse)
Luoksetulo 10 :)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 (en tiedä mistä 0,5 pistettä mennyt)
Ruutu 5 (Hidas reagointi seiso-käskyyn ja ajautui takareunasta ulos. Kutsuin luo ja samantien maahan. Ehti etureunalle asti ja toinen etutassu jäi ihan ruutunauhan päälle, ei kuitenkaan ulkona. Lopussa ennakoi perusasennon)

Tää eka setti sisälsi meille ne ehkä haastellisimmat liikkeet, joten en voinut kuin hämmästellä miten helposti kaikki sujui. Tuo seisomisen loppu (kääntyy mun liikkeestä) hajosi meillä totaalisesti ennen koetta ja vaikka koitin sitä treeneissä vahvistaa, niin se jäi vähän keskeneräiseksi. Kokeessa liikutti vain vähän etujalkoja eli paljon vähemmän mitä olisin treenien perusteella saattanut olettaa. Hienosti tsempattu Pipalta *sydän*

"missä ruutu"

Kuva Marianne Timonen

Toka setti
Noutaminen 0 (en ehtinyt sanoa 'odota' ennen liikkeenohjaaja ilmoitusta, että liike alkaa. Joten Tipi sinkosi kapulalle heitosta. Varastamista lukuunottamatta loistonouto. Tää nolla täysin mun moka!)
Kauko-ohjaus 10 :)
Estehyppy 10
Merkin kierto 0 Lähti vasta tokalla kun katseli kehänlaidalle. Juoksi merkille ja käännähtikin toista kautta ympäri, ei siis merkin kautta. Joku ajatuskatkos?)
Kokonaisvaikutus 8 (Tuomari totesi, että meidän yhteistyö on ihan 10 arvoista. Iloista tekemistä ja näkee, että molemmat nautitaan kehässä olosta ja yhdessä tekemisestä. Sanoi että liikkeiden välissä haukkumisen takia joutuu ottaamaan 2 pistettä pois, mutta painotti vielä että 8 ei todellakaan tule meidän yhteistyölle, se oli kympin tekemistä)
Yht AVO 2-tulos 224p

Kuva Marianne Timonen

Tokan setin liikkeet piti olla meille ne helpot. Tai kaukot oli ainoat, joista en ollut ihan varma. Joten tokihan me sitten tehtiin täydelliset kaukot ja mokattiin ne meille helpot liikkeet :D Noudon nolla oli niin, niin turha. Unohdin hetkellisesti että enää ei kysytä oletko valmis, joten rutiinin puutetta. Jälkikäteen harmittaa, miksi en vaan sanonut odota ja ottanut pistemenetykset siitä. Enpä muuten tiennyt, että nouto on arvotettu avo-luokan isoimmalla kertoimelle...siinä on NELOSEN kerroin. Että jos olisi edes 8 saatu, niin tulos olisi ollut ykkönen. Mutta turhaa jossitella.

Tyhmistä nollista huolimatta jäi super-positiivinen fiilis tästä kokeesta. Meillä oli tosi hauskaa kehässä ja Piipanen on niin mahdottoman ihana tokokaveri, ettei sanat ehkä riitä :) Innokas, mutta tarkka, keskittyy ja kuuntelee. Ja vitsit miten iloinen olen Tipin kisavireestä ja "ilmeestä" läpi kokeen. Mun pieni sininen työmyyrä!

Niin hieno pieni sininen!

Kuvat ei ole kokeesta vaan treeneistä, mutta sama meininki :) Kiitos kuvista Marianne!

Näytelmissä

Piipanen on tässä kevään mittaan kasvatellut itselleen jonkinmoista näyttelytukkaa. Liekö syynä sterkkaus vai sinkkilisä, jota on nyt syönyt parisen kuukautta, mutta turkkia on kyllä tullut lisää. Näyttelymaailmassa tää varmasti edelleen luetaan sporttitukka-kategoriaan, mutta Tipiksi sitä on paljon. Ja mun silmään tuo määrä on edelleen just ihanan täydellinen, kun oon tällainen maltillisten turkkien ihailija :)

Vuosaari valloitettu

Eilen käytiin Piipan kanssa pyörähtämässä sateisessa Tuusulan ryhmiksessä. Ensin ihanat kaksi viikkoa aurinkoa, poutaa ja kevättä parhaimmillaan! Ja näyttelypäivänä liki taukoomaton sade, kuinka mahtavaa :/ Mun äiti lähti seuraksi ja avuksi, joten koko apina-orkesteri pääsi matkaan mukaan. Sani käytti aikansa kerjäten namia, rapsutuksia ja välillä sadetta pidellen häkissä. Kuje ois jälleen halunnut syleillä koko maailmaa tai ainakin kaikkia ihania kavereita kehän laidalla. Tää on kyllä tähän asti isoin ero nartun ja uroksen välillä. Mulla ei yksikään tytöistä ole ollut näin kovasti kavereiden perään, kun i-h-a-n joka ikinen iiiiihana tyttö (ja pojatkin) pitäisi päästä moikkaamaan!

Esitin myös ihanaisen Cooperin avo-uroksissa. Cooper on muuten vallan helppo esitettävä, mutta liikkeissä pojalla meinaa välillä vähän mopo lähteä keulimaan. Ja kun tystäilee, niin sitten alkaa komennus. Sari oli kuitenkin tehnyt mahtavaa työtä etukäteen ja Cooper liihotteli vallan ammattilaisen ottein läpi kehän (muutamaa haukahdusta lukuunottamatta). Cooper sai EH:n ja omistajansa sanoin arvostelu oli hyvinkin pojan näköinen. Mulla kyllä pisti silmään lause "not in full coat". Ottaen huomioon, että Cooperilla oli oikeasti ihan paljonlaisesti tukkaa. Tää on tää näyttelyiden vinksahtanut puoli, kun kohtuullinen ei riitä vaan pitää olla valtavasti...

Onneksi narttujen kohdalla arvostelu järkevöityi ja kevyempi, jopa kesäinen tukka sallittiin. Avo-narttujen luokka taisi olla taas se isoin, vissiin 17 koiraa. Joten ahdasta oli. Piipanen esiintyi aivan hurjan hienosti. Ei haistelua, hyppimistä, vetämistä. Mutta kuitenkin reipasta ja energistä menoa. Aina hetkittäin tuli jopa tunne kuin olisin Saanan kanssa kehässä, niin helppoa ja harmonista oli :) Tuomari Kevin Young saneli Tippanasta seuraavanlaisen arvostelun:

Like her size and substance. Well balanced head. Good ears. Nice topline and tailset. Good front and rear angulation. Moves well. 
AVO ERI

Kilpailukehässä ei sijoitusta, mikä oli vaan helpotus, koska oli ihana päästä pois sieltä sateesta :) Sateesta huolimatta kiva päivä ja meillä oli Tipin kanssa niin kivaa kehässä, että täytynee katsoa joku kehäkekkulointi-koitos vielä tuohon kesälle, joko näyttelyyn tai edes mätsäriin. Seuraavaksi kuitenkin ihan muihin touhuihin, kun Tipille on nyt eka TOKOn avo-luokan koe katsottuna ja ilmottuna. Hui, miten jännää :D

Pipa paistettelee päivää (kuva ei ole näyttelypäivältä)

Girls just wanna have fun

"Kiinnostaisiko sinua osallistua koiran kanssa tokon tuomarikolleegioon kahden viikon päästä sunnuntaina?" Näillä sanoilla alkoi kaverin viesti kolmisen viikkoa sitten ja kiinnostihan mua! Tipin kanssa olisin mennyt vallan riemusta kiljuen, mutta halusivat Sanin, koska pulaa oli nimenomaan voittaja luokan koirista. Eikä siinä, kyllähän Sani on treenannut suht säännöllisesti koko ajan, tosin viimeisen vuoden ajan enemmän mielenvirkistys-tyyppisesti kuin kisatavoitteellisesti. Ja no, siinä on ero. Mutta ei sitä oo ennenkään haasteita pelätty ja olihan meillä kaksi viikkoa aikaa...Lupauduin mukaan.

Kun on pohjat kunnossa ja kokemusta alla, niin aika nopsaa saatiin hommat taas sujumaan. Jäävät oli tosi epävarmat ja ruutu on meille se ikuinen haaste, mutta muut liikkeet sujui treeneissä aika kivasti. Ei ehkä kympin arvoisesti, mutta ei ne kolleegioihin kympin suorittajia haluakaan. Pitäähän niillä olla jotain arvosteltavaa. 

Sunnuntai aamuna ajeltiin Klaukkalaan. Matkalta napattiin Mikaela ja Taavi kyytiin, jotka osallistuivat myöskin voittaja-luokaan. Onneksi oli edes yksi tuttu paikalla :) Tuomarikokelaita taisi olla 4 tai 5, en enää muista ja sit pari virallista tuomaria. Kaikki oli ihan hirmu ystävällisiä ja tunnelma oli tosi rento. Tuntui kivalle ja helpolle mennä kehään. 

Mulla oli oikeesti ihan rento olo, vaikka kuvasta ei ehkä uskoisi :D

Nartut on harrastuskoirina kikkailijoita, on joku joskus sanonut. Tuona kyseisenä sunnuntaina se todellakin piti paikkansa. Sani oli oikeesti ihan mahdoton :D Piruetteja seuraamisessa, ruudussa kölli kyljellään...ja seuraavassa kuvassa on meidän ohjattu nouto:

Kapula ei löytynyt, mutta ruutu kyllä (en edes muista koska oltais viimeksi treenattu kumartamista, mutta taatusti ei ikinä ruudussa!! Niinkuin ei sitä köllimistäkään kyllä!) 

Mokoma pieni pellehermanni!

Eikä ne muutkaan liikkeet oikein menneet siten kuin treeneissä. Ja ne kaikki teipinpalat maassa (en oo tajunnut miten paljon niitä nykysääntöjen takia onkaan), Sani oli välillä kuin Liisa ihmesmaassa... Ensin hävetti, kun oltiin niin surkeita. Kaikki tuomarit oli kuitenkin tosi ihania ja kannustavia. Kuulemma aamussa oli ollut myös muutama koirakko jolla homma oli mennyt ihan show:ksi, sellaista se joskus on. Mikaela sanoi kehän jälkeen, että Sani näytti koko suorituksen ajan iloiselta ja onnelliselta. Siinä vaiheessa alkoi jo hymyilyttää. Kehän jälkeen Lähdesmäki (toinen virallisista tuomareista) tuli kysymään haluanko kuulla millaiset pisteet hän olisi antanut. Rehellisesti sanoen en olisi halunnut, mutta en kehdannut sanoa ei :D Rivi oli aikalailla sellainen kuin olin arvellutkin. Parista liikkeestä oltaisiin saatu enemmän pisteitä kuin oletin. Mutta kaikista mieltä nostattavin oli meidän yhteistyöpisteet, josta olisi saatu 8. Olisin arvellut meidän saavan 5 tai 6 kaiken sen pelleilyn jälkeen...

 Ei tän koiran kanssa voi harrastaa kuin kieli poskella ja pilke silmäkulmassa :)

Niin itseensä tyytyväinen pieni tokokoira!

Kuva Kirsi Tuominen

Kiitos vielä Mikaela ja Taavi seurasta, oli ihana nähdä!