Raikas tuuli, puhalla pois pilvet pinttyneet!!

Dodiin, olisi niin paljon kerrottavaa, etten tiedä mistä aloittaa :)

Jos vaikka Saanan kuulumisista...Saanulle kuuluu ihan hyvää. Toipuminen etenee hitaasti, mutta ainakin etenee. Hetken aikaa oli vaihe jossa tuntui, ettei mitään edistymistä tapahtunut, se oli ehkä kaikista raskainta. Mutta nyt taas vaihteeksi positiivisella ja toiveikkaalla mielellä. Viikko sitten käytiin lääkärissä kontrollissa. Lääkäri sanoi, että jos vaan jaksan tätä henkistä stressiä niin Saanan kunto ja vointi on niin hyvät, että hyvin voi rauhassa katsella miten tilanne kehittyy. Viimeisen reilun viikon aikana on tuntunut, että Saanan koordinaatio ja tasapaino on parantunut ihan merkittävästi. Lenkkejä ollaan koko ajan kasvatettu ja suht vakaata alkaa meno olla, liukkaista keleistäkin huolimatta. Syndroomaan liittymättömänä juttuna Saanalla on nyt viime aikoina alkanut ilmetä joitain dementian oireita. Lähinnä lenkillä ollessa saa vahtia, että pysyy matkassa mukana, kun saattaa unohtua hajun perään ja jos ei näe mua, niin lähteekin menemään eri suuntaan kuin muut. Ja kun kuulo on jo aika huono, niin siinä saa olla tarkkana...Kotona on myös muutaman kerran eksynyt johonkin nurkkaan. Onneksi nämä on toistaiseksi vain satunnaisia tapauksia, mutta eihän se vanhuus yksin tule. Onneksi Saana on kuitenkin koko ajan tosi iloinen ja hyväntuulinen. Välillä vähän höppänän oloinen, mutta ei mitenkään ahdistunut. Haluaa kovasti osallistua kaikkeen ja olla menossa mukana. Lievästä dementiasta huolimatta Saana alkaa taas olla aika lailla oma itsensä :) Jos tää raskas loppuvuosi jotain on opettanut, niin arvostamaan jokaista yhteistä hetkeä! Päivä kerrallaan siis...

Kaikesta sairastelusta huolimatta missään vaiheessa ei ole ollut hetkeäkään epäselvää kuka on tän koiralauman pomo. Kuka sanoo viimeisen sanan ja kuka vie parhaat pedit. Video toimikoon todisteena ;)

Pomon elkein

Vaikka loppu vuoteen liittyi paljon surullista Saanan sairastelun tähden, niin on me kivojakin juttuja touhuiltu. Päivi Eerolan handlerikurssilla opiskeltiin viiden kerran verran näyttelyesiintymistä. Paljon opittiin ja paljon kehityttiin. Tipin kanssa keskityttiin hiomaan showtaitoja vielä paremmiksi ja Pipaselle kurssi olikin yhtä huvipuistoilua. Mikäs sen hauskempaa kuin temputella ja syödä herkkuja! Ja Sanin näyttelyistä eläköityminen on sitten peruttu ;) Jos ennen kurssia näyttelytouhut oli Sanin mielestä tylsää puuhaa, niin kurssin myötä homma muuttui taas hauskaksi. Vikalla kerralla neidin esiintyminen oli niin tyylikästä, että Päivi totesi, ettei keksi enää mitään mitä siitä tarvitsisi muuttaa. Hännän liputukseen saatiin ohje, ettei saa mennä liian lähelle edessä olevia, silloin kuulemma nostaa. Muulloin häntä nousee vain kärjestä, ei tyvestä ja Päivin mukaan se ei ole merkki mistään muusta kuin reippaasta luonteesta. Hyvä juttu, koska en olisi missään tapauksessa alkanut kouluttaa sitä alas! Lopuksi Päivi totesi, että nyt ilmoittamaan näyttelyyn ja viestiä sitten hänelle kun ollaan oltu ROP-veteraani :) Hih, joopa joo!

Lahden ryhmikseen lähdettiin sitten testailemaan opittuja taitoja. Marjalta saatiin vähän trimmailuapua, joten sain viedä viimisen päälle hienot tytöt kehään, kiitos vielä! Tuomarina oli Paula Rekiranta. Pipan vuoro oli ensin ja voi miten hienosti neiti esiintyi, ei mitään haisteluja tai hihnassa vetämistä. Se on niin showgirl! Väri ei ollut tuomarin mieleen, joten tuloksena EH. Arvostelu kuului seuraavasti:

Erittäin hyväntyyppinen, mittasuhteiltaan oikea narttu. Pitkä pää, jossa hyvät linjat. Hieman pyöreät silmät. Kookkaat korvat. Hyvä kaula. Tiivis ylälinja. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hyvä runko ja takaosa. Hyvä karvanlaatu. Merleväri saisi olla puhtaampi. Liikkuu erittäin hyvin.

Kuva Kirsi Tuominen

Hyvin oli opit menneet perille Sanillekin! Kyllä hymyilytti, kun neidin iloista menoa katseli. Iloinen esiintyminen oli mulle voitto jo itsessään, se oli se meidän tavoite! Bonuksena päälle tiukalta tuomarilta VET ERI 2 SA. Sanin arvostelu näytti tältä: 

9,5v. Kaunis narttumainen kokonaisuus. Erittäin hyvä koko. Hyvä kallo. Kuono-osa jo hieman kuivunut, Tummat silmät. Hyvinkannetut korvat, Hyvä runko, raajat ja kulmaukset. Hyvä karvapeite. kevyet, rodunomaiset liikkeet.

Kuva Kirsi Tuominen

Kiitos vielä myös parhaalle reissuseuralle!! :) 

Aksan suhteen ollaan oltu äärettömän laiskoja. Sitä oikeaa asennetta ei ole meinannut millään löytyä...Vuoden alussa ilmoitin meidät kisoihin, vaikka ei juuri olla treenailtu. Ajattelin josko sillä tavalla löytyisi se treeni-intokin taas. Typerä päähänpisto, myönnetään. Tipi oli jotenkin outo kisoissa, jäi esim. hetkeksi patsastelemaan A:n päälle. Järki sanoi, että se on varmaan vaan treenaamattomuuden aiheuttamaa epävarmuutta, mutta koska saan itseni lietsottua niin helposti pieneen hysteriaan, niin jätettiin toinen startti ottamatta ja seuraavalla viikolla vein Tipin varmuuden vuoksi verikokeisiin. Otettiin laaja verenkuva ja kilppariarvot. Tulokset tuli ja lääkärin sanoin "aivan loistavat arvot, kaikki hienosti viite-arvoissa". Huh helpotus! Tällä viikolla oltiin Jennan treeneissä ja olipas mukavaa! Muistin taas miten kivaa aksa voikaan olla :) Ihan huippua!

Ei oo aksakuvia, peltorallia vaan

Eat my dust!!!! 

Tokoiltu ollaan kerta viikkoon ohjatusti ja jonkun verran itsekseen.  Iso kiitos Ilselle, Mariannelle ja Mikaelalle treeniseurasta. Moni treeni olisi jäänyt tekemättä ilman treenikavereita jotka on valmiita treenimään säällä kuin säällä :)  Marraskuussa käytiin Krista Karhun yksärillä Ylöjärvellä. Treenikaveri teki reissusta tosi hyvät muistiinpanot, joten taidan tehdä niistä ihan oman päivityksensä. Viime viikonloppuna osallistuttiin Tipin kanssa myös leikki- ja motivaatiokurssille, mutta jos siitäkin vaikka oma päivityksensä.

Muutama kuva treeneistä Visiolla. Kaikki kuvat on ottanut Marianne Timonen, kiitos!

Hoplan! 

Teräsnainen :)

Maahanko?

Aina valpas!

Loppuun vielä Eijan ottama suloinen kuva meidän lenkipoppoosta. 

Kuva Eija Tienhaara

Tän iloisen ja värikkään poppoon myötä kivaa loppuviikkoa kaikille! :)