Kesäloman vika viikko läks käyntiin. Kyllä on taas nopsaan mennyt aika... Mä vähän hurahdin noihin kaikkiin aarteisiin mitä metsästä tällä hetkellä löytyy; marjoihin ja sieniin siis. Ja kun vielä sattuu olemaan kavereissa yhtä hurahtaneita, niin homma meinaa ehkä vähän karata käsistä :D Mustikkojen osalta pakastin sanoo jo, että jotta "ei mahdu!". Silti ollaan Ilsen ja issikka tyttöjen kanssa menossa mustikkaan taas huomen aamulla...koska se on vaan niin kivaa!! Täytynee leipasta mustikkapiirakka huomenna, että saan saaliin käytetyksi.
Sienien kanssa meinas eka iskee epätoivo, mutta onneksi Marianne "the sieniguru" lähti opastamaan ja "metsästys"avuksi! Sen jälkeen onkin palailtu reissuilta aina kori täynnä kultaa (=kanttarelleja). Sienestäminen vaatii toisinaan vähän seikkailumieltä mutta se on myös joka kerta yhtä sykähdyttävän ihanaa löytää niitä keltaisia "hattupäitä", joten totally worth it! Yks reissu oli ihan erityisen Indiana Jones-henkinen, kaikenlaisine nokkospuskissa, kosteikoissa ja ihmisen kokoisissa pöpeliköissä rämpimisineen. Me eksyttiin siis :D Mutta sen eksymisen seurauksena löydettiin myös vahingossa ihan valtava vattu-esiintymä, paikillistettiin se jälkeenpäin ja nyt on hurahdettu niihinkin :D Kiitos Marianne, Minni ja Robin (ennakkoluulottomasta) seurasta ja hauskoista reissuista!!
Tiettekö muuten miten pienet shelttiset(ja omistajankin) saa hyvin väsytettyä? Aamusta 3 tuntia mustikkametsässä, iltapäivästä 2-3 tuntia sienessä/vattuilemassa(ei niin helppokulkuisessa maastossa) ja sen päälle vielä parin tunnin iltalenkki metsässä kavereiden kera. Koirat varmasti nauttii tästä mun aktiivilomasta täysin siemauksin. Mutta veikkaan myös, että ne on ihan onnellisia, kun ens viikolla suuntaan töihin ja ne saa oven sulkeuduttua käpertyä sohvan nurkkaan nukkumaan univelkojaan pois :D
Tää loppu onkin sitten silkkaa pentuhehkutusta, eli ketä ei kiinnosta (tai pelkää pentukuumetta) niin nyt kannattaa klikata muualle ;) Käytiin mun äidin kanssa moikkaamassa Kujetta viime lauantaina...Poju oli silloin päivää vajaa 5vk. Voi jestas miten suloinen persoona hää on *tähän sydän*. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä Kujetta kerrakseen :)Sienien kanssa meinas eka iskee epätoivo, mutta onneksi Marianne "the sieniguru" lähti opastamaan ja "metsästys"avuksi! Sen jälkeen onkin palailtu reissuilta aina kori täynnä kultaa (=kanttarelleja). Sienestäminen vaatii toisinaan vähän seikkailumieltä mutta se on myös joka kerta yhtä sykähdyttävän ihanaa löytää niitä keltaisia "hattupäitä", joten totally worth it! Yks reissu oli ihan erityisen Indiana Jones-henkinen, kaikenlaisine nokkospuskissa, kosteikoissa ja ihmisen kokoisissa pöpeliköissä rämpimisineen. Me eksyttiin siis :D Mutta sen eksymisen seurauksena löydettiin myös vahingossa ihan valtava vattu-esiintymä, paikillistettiin se jälkeenpäin ja nyt on hurahdettu niihinkin :D Kiitos Marianne, Minni ja Robin (ennakkoluulottomasta) seurasta ja hauskoista reissuista!!
Tiettekö muuten miten pienet shelttiset(ja omistajankin) saa hyvin väsytettyä? Aamusta 3 tuntia mustikkametsässä, iltapäivästä 2-3 tuntia sienessä/vattuilemassa(ei niin helppokulkuisessa maastossa) ja sen päälle vielä parin tunnin iltalenkki metsässä kavereiden kera. Koirat varmasti nauttii tästä mun aktiivilomasta täysin siemauksin. Mutta veikkaan myös, että ne on ihan onnellisia, kun ens viikolla suuntaan töihin ja ne saa oven sulkeuduttua käpertyä sohvan nurkkaan nukkumaan univelkojaan pois :D
Moi, mä oon Kuje! Tuukko leikkimään?
Mitäs sit keksis?
Äipän kanssa
Ihana Peppi-äiti
Valloittava lapsi, nimensä veroinen näyttää olevan :) Täällä odotetaan kovasti Kujeen tapaamista! Toive taitaakin toteutua pian :)
VastaaPoista