maanantai 3. elokuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Blogi on ollut hiljainen, koska en ole jaksanut, enkä halunnut kirjoitella mitään. Ehkä nyt on aika lopettaa hiljaiselo...Tässä siis reilu 3 kuukautta tiivistettynä yhteen postaukseen. Tulee nyt lähinnä kuvien muodossa, kun en muista mitä kaikkea ollaan touhuiltu :D

Toukokuun lopussa Sani-pieni täytti 10-vuotta! 


"Sus on kaikki mitä ikinä haluun
Sä saat mut nauraan ja kyyneleet valuun
Sus on kaikki mitä ikinä haluun"

Onnea pieni täyden kympin tyttö!

Taisin viime postauksessa kirjoitella, että Sani muuttui vaisuksi ja masentuneeksi Saanan kuoleman jälkeen. Lopulta ihan siinä määrin, että aloin pohtia voiko syy olla elimellinen. Varmuuden vuoksi käytiin sitten lääkärissä verikokeissa. Lääkäri totesi Sanin olevan erittäin hyväkuntoinen, vahvasydäminen ja terveenoloinen. Puhtaista hampaistakin saatiin jälleen erityismaininta. Niin ja niissä verikokeissa kaikki myös kunnossa. Koti-ohjeeksi saatiin touhuilla kaikkea kivaa, harrastaa ja treenata. Ja jos kaiken kivan jälkeen vaisuus vielä jatkuu kesän lopussa, niin sitten takaisin pohtimaan asiaa uudestaan. Onneksi aika auttoi ja nyt Sani on taas ollut normaali, iloinen itsensä. Niin parasta :)

Me otettiin siitä kesän yhdestä helle viikonlopusta kaikki ilo irti ja suunnattiin laguunille

Tää paikka ja nää maisemat on vaan jotain niin speciaalia :)


Onnellinen koira. Taas. Onneksi!

Aika autuaan onnellinen ilme tälläkin, sanoisin :D

Hiljaa lipuen ja nautiskellen

Pisaroita metsästän...

Aina niin viisas ilme :D

Kaverit tekee ilosta tuplan!!

Hellepäivää parhaimmillaan


10-vuotiaat sisarukset joita ei ikä paina :)


Muutamissa tokokokeissa ollaan Sanin kanssa ehditty pyörähtää. Kahdessa viimeisessä ykköset on olleet enää tosi pienestä kiinni eli ehkä suoritusvarmuus alkaa pikku hiljaa löytyä? Nyt kuitenkin pieni koetauko, että saadaan uudet säännöt opeteltua. Toiveissa on, että päästäisiin kokeilemaan koe-onnea jo syksyn aikana, katsotaan miten toiveiden käy :) Tässä video yhdestä kokeesta. Sataa, sataa ropisee, mutta pieni sateenkestävä Saniainen pistää parastaan, joten ykkönen jää vain 7 pisteen päähän ruudun nollautuessa (ja sekin jäi vain metristä kiinni). Tuomarin sanoin: se oli niin varma suoritus, että liikkuri oli selvästi vain pistänyt ruudun väärään kohtaan :D


Tipikin on käynyt korkkaamassa AVO-luokan, tosin epiksissä vain...Marianne ehdotti, että lähdettäiskö kokeilemaan ja mehän lähdettiin, koska niin hullu mä olen :D Liikkeethän meillä oli ihanasti rempallaan ja tiesin sen, mutta kun ei tää oo niin kauheen vakavaa! Eikä se mikään katastrofi ollut. Paljon kaikkea pientä viilattavaa ja sitten vastapainoksi melko hieno luoksetulon pysäytys, tosi hienot kaukot ja ennenkaikkea läpi kokeen säilyvä vire, into ja heiluva häntä. Kotiinviemisiksi saatiin rutkasti kokemusta ja treeni-intoa sekä 2.sija (oisko 6 koirasta?) ja hienot palkinnot! Kaipa tän kisavideon kehtaa julkaista?


Seuraavat kuvat eivät ole kokeesta vaan Mika Jalosen ja Krista Karhun tokopäivästä, joka oli joskus toukokuun lopussa.  Kuvat on ottanut Oona Mäki.









Nyt ollaan viimeiset kaksi viikkoa vietelty kesälomaa. Ja toiset kaksi vielä jäljellä, ihanaa!! Helteet ei ole tänä kesänä hellineet, mutta näin koiranomistajana ei haittaa :) Normaalista tähän aikaan vuodesta ei koirien kanssa pysty muuta kuin uimassa käymään. Nyt ollaan pystytty lenkkeilemään pitkiä metsälenkkejä joka ikinen päivä. Ja koska meidän taikametsässä ei sada juuri ikinä, niin olen vain kerran tämän kesän aikana kastunut oikein kunnolla. Oikeesti! Kengistä kyllä vähän useammin. Siinä metsässä on oikeasti jotain taikaa :)  Mustikoiden kerääminenkin on miellyttävää puuhaa kun on raikas ilma. Ja kun käy keräämässä mustikoita, niin voi palkaksi nauttia tällaisia:

Idea "varastettu" Sirpan fb-päivityksestä, kiitos :) On muuten ihan suussasulavan ihanaa!!

Muutamilla kuvausreissuilla ollaan käyty. Tässä kuvia Hangosta.









"Pikku Ferrari" pääsi posettamaan ison Ferrarin viereen ;)

Siinä kurkkaus meidän kesään. 

Syksylle onkin tiedossa jotain uutta ja sinistä, kun tällainen pieni Kuje-kujeilija liittyy laumaan muutaman viikon päästä ;) Pennuntuoksuinen syksy siis tulossa, iiihanaa!!

Kuje 2 vk (kuvattu 19.7.2015)


Tyhjentelin (=siirsin kuvia ulkoiselle kovalevylle) tässä päivänä eräänä konetta ja törmäsin vanhoihin RAW-kuviin jotka oli unohtuneet koneen kätköihin. Nää on otettu vain vähän ennen Saanan sairastumista ja ehkä siksi ne olikin multa unohtuneet. Ne oli kuin tuulahdus jostain menneestä ajasta. Voi itku tätä ikävää....



"Voi olispa aikaa jo kulunut tarpeeksi
kuukaudet menneet ja sydän ois ehjä...
Tai ettei ois, hän lähtenyt sittenkään pois..."



4 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta kuvamatkasta ja mukavista muistoista!

    VastaaPoista
  2. Ehkä se ikävä ei joku päivä enää tunnu niin pahalta.. Onnea kuitenkin pennusta, me ei malteta odottaa että päästään tapaamaan uusi pieni ystävä! <3

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia, ihania kertomuksia, ihanaa loman jatkoa ja IHANAA huomista näkemistä :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanista kommenteista :) Kujeella on niin paljon kavereita odottamassa kotiutumista, että se on kyllä oikein onnenpoika! :)

    VastaaPoista