Sanin kuulumiset

Pyöräilykausi korkattu tänään:) Koirien kanssa siis:) Saanaa en uskalla pyörän vieressä juoksuttaa (lonkkien takia), mutta Sanin ja Tipin kanssa käytiin iltalenkin jälkeen heittämässä pienet ravailut pyörän kera. Molempien kanssa siis erikseen, tää ei oo tarkoitus olla mitään extreme-urheilua:P Sani oli taas alussa kuin agitreeneihin menossa..En tajua miksi se niin sekoaa onnesta kun pääsee pyörän viereen ravaamaan, hassu koira:D Tipi suhtautui hommaan paljon hillitymmin, ihme kyllä, ja ravasi nätisti pyörän vieressä koko matkan:) Matkat ei näin alkuun olleet kuin pari kilsaa per koira, mutta tästä se taas lähtee...Olipas ihanaa!!

Sanihan on siis toipunut sterilisaatio-leikkauksestaan aivan loistavasti! Kahden viikon "karenssi" oli ja meni ja ollaan saatu taas vietellä normielämää, ilman hihna- ja riekuntarajoituksia:) Toipumisajaksi tuunailin neidille leikkauspuvun vanhasta t-paidasta. Sani vihasi mun luomusta alusta lähtien;) Ekat 4-5 päivää sujui vielä ok, sen jälkeen Sani päätti, että nyt tämä puku-pelleily riittää, eikä enää suostunut liikkumaan puvun kanssa muuta kuin takaperin tai sivuittain. Pientä draama-queen ainesta sanoisin;) Koska haava ei Sania pahemmin kiinnostanut, niin tehtiin kompromissi, että neiti piti paitaa yöt sekä yksinollessaan ja muuten sai olla ilman:) Gothivetia kyllä käytin. On muuten tosi luksusta olla töissä työpaikassa johon voi ottaa koirat mukaan, ei tarvinnut neitiä juuri yksin jättää:) Aktiiviseen elämään tottuneelle Sanille pienet pissatuslenkit oli tosi tylsiä ja jossain vaiheessa se oli suorastaan masentuneen oloinen:( Se kun on muutenkin mun koirista se, joka ensimmäisenä on tunkemassa mukaan jos olen johonkin lähdössä... Uskon, että henkinen hyvinvointi on toipumisen kannalta ihan yhtä tärkeää kuin fyysinen lepo, joten ekan viikon jälkeen neiti pääsi taas mukaan metsälenkeille, hihnassa toki ja alkuun tehtiin normia lyhyempiä lenkkejä, jotta rasitusta ei tule liikaa. Sani piristyi ihan silmissä heti kun pääsi taas mukaan lenkeille. Vähän se välillä yritti hihnassa spurttailla, mutta tyytyi lopulta, ihan tyytyväisenä, kohtaloonsa remmi-koirana, tärkeintä tuntui olevan se, että sai olla mukana menossa:) Kipeä Sani ei tuntunut olevan missään vaiheessa, ei edes ekana iltana leikkauksen jälkeen. On nuo koirat vaan uskomattomia tuon toipumisen kanssa:)

Olen kyllä niin iloinen ja onnellinen, että leikkaus on nyt tehty ja takanapäin:) Ainoat negatiiviset asiat leikkaukseen liittyen ja joita hieman jännityksellä odotan, on mahdollinen lihominen... Sanin kanssa kun on saanut jo ennen leikkausta olla tosi tarkkana, ettei pääse pyöristymään. Ja sitten tuo turkki...Sanillahan on tähän asti ollut aivan unelma turkki, ainakin mun mielestä:) Ei liian iso, eikä paksu ja tosi helppohoitoinen ja toimiva. Talvella Sanin ei ole kylmä, eikä kesällä liian kuuma. Harjaa tarttee käyttää silloin kun muistaa ja jaksaa eli ei takkuunnu eikä likaannu, vaikka metsässä rymytään lähes päivittäin. Kaikin tavoin niin ihanne turkki, mutta niin se oli Saanallakin ennen sterkkausta...Eipä ole enää:( Mutta turhapa tuota on etukäteen surra, jos se siitä muuttuu, niin sitten sen kanssa vaan eletään:) Terveys kuitenkin ennenkaikkea, joten pääasia ettei tartte märkäkohtua enää pelätä:)

Tässä Saniaisen kuulumiset:) Muutakin päiviteltävää olisi, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, joten kirjuuttelen lisää, ehkä huomenna:)