Saana, Sani ja Tipi: treeni fiilistelyä :)

Kuuden päivän työviikosta selvitty kunnialla ja nyt kahden päivän ihana vapaus, jeii :) Pidennetystä työviikosta johtuen, pääsin tällä viikolla joka päivä jo klo 17 ja kyllä vaan tuo yksikin tunti tuo iltaan kummasti lisää pituutta..Tähänhän voisi tottua ;) Niin ihanaa, kun ehdittiin osa iltalenkistä tekemään valoisalla, aika luksusta tähän aikaan vuodesta!! Tokoiltukin ollaan, peräti kolmena iltana tällä viikolla :) Hyvin on mennyt, ehkä vähän liiankin hyvin? Hyvät kenraalit, huonot kisat, vai miten se nyt meni ;) Sanin näkökyky on muuten testattu nyt moneen kertaan aivan erinomaiseksi, ainakin sen perusteella miten onnistuneita ruututreenejä ollaan saatu aikaan tuolla katulamppujen valossa ;) Sani on myös tehnyt vimpan päälle hienoja tunnareita ja nättejä luoksetulon pysäytyksiä. Kaukoissakin malttaa jo paremmin olla ennakoimatta ;) Näillä siis mennään ja huomenna todistetaan kuinka hyvin sanonnat pitää paikkansa ;)

Torstaina käytiin aksaamassa jälleen Caloanderin Jennan opissa. Jokainen sai valita haluaako tehdä rataa vai tekniikkatreeniä. Me valittiin tekniikkaa. Ja koska tällä kertaa tehtiin yksilöllisempää treeniä, niin jokainen treenasi sitä itselleen vaikeinta tekniikkaa, eli meidän tapauksessa se tarkoitti tietysti mun inhokkia: persjättöä. Tehtiin sekä pienillä ja ahtailla väleillä että pitkillä väleillä kovassa vauhdissa. Ja tää on kyllä ihan käsittämätöntä, mutta kaikki toistot onnistui, kaikki!! Ja vielä käsittämättömämpää on, että ne tuntui jopa aika helpoilta. Ekaa kertaa mulle tuli tunne, että tätä me voitaisiin kokeilla joskus kisoissakin :) Jenna on ihmeiden tekijä!! Otettiin myös vähän saksalaista, joka niin ikään on mulle vaikea ohjaus. No ei ollut tällä kertaa, ei :) Melkein rupesi hävettämään ja pakko oli sanoa, että ei me kyllä yleensä osata näin hyvin.

Kepeillä oli sitten Piipan vuoro yllättää! Jenna kysyi ollaanko tehty keppejä, niin, että jään taakse? Eipä olla, paitsi jollain tasolla joskus este-opettelu vaiheessa, joten eikun treenaamaan. Laitettiin pallo etupalkaksi ja siitä koiran lähettelyä pujottelemaan. Joka toistolla jättäydyin vähän enemmän ja enemmän ja lopulta oltiin pisteessä, että Piipa pujotteli itsenäisesti mun seistessä keppien alussa. Voi elämä, miten hieno pieni sininen!! Vielä vähän lähetyksiä pimeään kulmaan ja avokulmaan yhdistettynä edelleen täysin itsenäiseen pujotteluun. Ei edelleenkään mitään ongelmaa!! Jenna sanoi, että todella harvoin ensimmäisellä harjoituskerralla pystytään etenemään näin pitkälle :) Pieni sininen taitaa olla aika paljon viisaampi mitä olen kuvitellut.. :) Lopuksi Jenna totesi, että huomasinko, että ei tehty koko treenin aikana yhtään virhettä, vaan pelkästään onnistumisia! Aika huikeeta, tällaista ei ole tapahtunut varmaan ikinä ennen :D Kylläpä oli mahtavat treenit!! Sori nyt nää fiilistelyt, mutta ei voi mitään, vieläkin hymyilyttää :)

Muutama kuvatus vielä loppuun. Tällä samalla pellolla on käyty nyt lähes joka ilta rallaamassa Nupun ja Helmin kera :) Kuvat on kuitenkin viime sunnuntai aamulta ja kaikki on ottanut Kirsi Tuominen, kiitoksia :)