HOTin tokopäivän antia

Me käytiin Tipin kanssa HOT:n (Hollolan tokotiimi) tokopäivässä toteamassa, että puutteita ja treenattavaa löytyy. Paljon! Mutta kouluttajien sanoin mulla on tosi kivanoloinen, reipas ja sähäkkä koira, jolla erinomainen tehtäviin keskittyminen ja häiriönsietokyky. Se, että Piipa ei ottanut minkäänlaista häiriötä viereisten kenttien tapahtumista on kuulemma todella harvinaista sheltille! Mä olen kyllä sitä mieltä, että kouluttaja ei vaan ole nähnyt tarpeeksi shelttejä :)

Sain houkuteltua kaverini mukaan, joten Tanjan ja Reino-bernhardilaisen kanssa suunnattiin Orimattilaan toko-oppiin. Kouluttajina toimivat Oili Huotari, Marko Vuorenmaa ja Laura Valkonen. Maneesissa pyöri kolme kehää samaan aikaan ja jokaisen kouluttajan luona oli 20 minuuttia aikaa treenata haluamiaan juttuja. Tässä itselleni muistiin pääpointteja Tipin kanssa läpikäydyistä jutuista.

Oilin kehä:
-treenattiin ruutua.
-Tipi ei hahmota oikeaa paikkaa ruudussa ilman kosketusalustaa.
-Jatketaan seuraavin ohjein: Koira halutun matkan päässä perusasennossa. Avustaja käy näyttämässä ruudun takareunan (näyttöruutu). Lähetys ruutuun ja kun oikeassa paikassa niin "vau" tai joku muu kehusana ja palkkaamaan. Jos menee ensin väärään kohtaan, mutta korjaa oikeaan, niin vain kehut ja uusi yritys (alkuun voi kuitenkin palkata myös "mutkan kautta" menoista, kun ei vielä osaa).
-vastapainoksi paljon myös motivaatioruutuja. Eli palkka tai alusta valmiina ruudussa -koira kentälle ja kun bongaa ruudun, niin saa mennä sinne, isot kehut!!
-Ei saa pelästyä jos/kun vauhti hidastuu! Kun koira ajattelee, se ei voi mennä sata lasissa. Jos se menee sata lasissa, se ei ajattele! Kun paikka tulee varmaksi, itsevarmuus kasvaa ja vauhti palaa!
-lähtöhaukahdukseen pitää puuttua! Nami maahan koiran eteen - vapautus namille ja siitä ruutuun (nami suussa ei pysty haukkumaan).

-Juteltiin muutenkin tuosta Tipin liikkeitten välissä haukkumisesta. Oili oli sitä mieltä, että se on silkkaa komennushaukkua, johon mun pitää puuttua tiukemmin. Eli kun haukkuu, kielto ja käsketään kauemmaksi ja siellä maahan (ei kuitenkaan maahan -käskyllä, vaan "käy" tai joku vastaava). Pidetään herki paikallaan ja sitten vapautus ja hommat jatkuu.
Kokeiltiin ja toimi tosi hyvin :)
-Oili lisäsi vielä, että haukkumisen kieltäminen ei laske koiran motivaatiota, vaan juuri päinvastoin. Kun turha haukku jää pois, niin keskittyminen lisääntyy entisestään! Uskon tähän, koska aikaisemmin olen puuttunut haukkumiseen lopettamalla kaiken tekemisen ja kääntämällä selän. Sekin on toiminut suht hyvin ja mitä vähemmälle haukkuminen on jäänyt, sitä keskittyneempi Tipistä on tullut!

Markon kehä:
-Seuraaminen
-Perusasennon paikkaa pitää vahvistaa paljon (nyt on välillä edempänä, taaempana, tiiviimpi, väljempi)  ja itse seuraamisessa saisi olla enemmän intensiteettiä
-Nami vasempaan käteen ja käsi ihan kiinni jalkaan, siihen kohtaan mihin koira halutaan ja kutsutaan koira sivulle kaikista mahdollisista suunnista.
-Askel-seis-askel-seis, tätäkin paljon!
-Luopumista eli koira perusasentoon, namikäsi pään vasemmalle puolelle ja koiran pitää ottaa kontakti ohjaajaan (tää oli tosi vaikeeta Tipille!)
-Koira eteen, namikäsi jalkaan kiinni ja lähdetään peruutetaan niin, että koira yrittää koko ajan tulla perusasentoon. Kun yrittää oikein tosissaan, niin päästetään sivulle ja lähdetään seurauttamaan. Alkuun vain pari askelta ja palkka. Käsi häivytetään mahdollisimman pian!

-Vähän ehdittiin myös ottaa noutoa tai sitä loppua kun Tipi luovutuksessa pureksii.
-Koira perusasentoon, kapula suuhun ja namikäsi koiran naaman eteen (koira siis tuijottaa namia). Kun ei pureksi yhtään, kehu, vapautussana ja nami heitetään koiran taakse. Seuraavaksi aletaan koskea kapulaan ja koiran pitää edelleen pitää kiinni pureksimatta ja jälleen nami heitto lopuksi.
-Näin palkka tulee pitämisestä, ei luovuttamisesta
-Noutoharjoituksen Tipi teki Markon kanssa, jotta mä näin miten harjoitus tehdään. Pipa toimi ihan uskomattoman hienosti vieraankin ohjaajan kanssa. Vieras paikka, vieras ohjaaja ja niin vaan neiti sininen pystyy omaksumaan ja oppimaan uutta (jopa tuo kapulaan koskeminen onnistui pureksimatta lopulta). Marko tuumasi Tipille, harjoituksen jälkeen, että "oletpa sinä pätevä!" ja niin se kyllä oli, semmoinen kultamuru!!

Lauran kehä:
-Ensin vähän hyppyä, jossa ei nyt saatu ongelmaa esiin kertaakaan (normisti siis kääntyy heti esteen takana, jolloin käytännössä joutuu hyppäämään takaisin ilman vauhtia). Nyt kääntyi joka kerran vasta kauempana. Laura oli sitä mieltä, että koska Tipillä on niin hyvä ponnistusvoima ja liike on vain avoimessa, niin tähän ei kannata kauheasti panostaa. Riittää kunhan koira pääsee hyppäämään takaisin.
-Kaukoja
-Koska Tipillä on vahva takapäänkäyttö, olin ajatellut ottaa seiso-istu-seiso vaihdot etujalat paikallaan. Mutta koska maahan-istu vaihdot tehdään takapää paikallaan, niin Laura sanoi, että tuollainen sekatekniikka tiputtaa helposti pisteitä eli ruvetaan sittenkin treenaamaan takapää paikallaan.
-Itseä ja koiraa helpottamaan voi avuksi ottaa pienen alustan tai minkä tahansa paikan missä kaksi erilaista materiaalia vierekkäin (esim. asfaltin ja ruohon raja) tai vaikka puomin alastulokontaktin. Koiran helpompi ymmärtää mitä siltä halutaan ja ohjaaja näkee heti jos jalat liikkuu pois alustalta.
-Alkuun voi sallia pienen teputuksen (tasapainon hakeminen), kunhan jalat ei liiku eteenpäin.
-Toistoja, toistoja, toistoja paljon!

Pitkät sepustukset, joita muut ei ymmärrä eikä varmaan edes kiinnosta, mutta nää on mulle itselleni talteen. Asiat unohtuu niin hurjan äkkiä joten parempi pistää jonnekin talteen ja täältä ne ei ainakaan huku :D Jotain varmaan silti unohtui jo nyt...ainakin musta tuntuu, että tuohon seuraamiseen olisi saatu vielä jotain vinkkiä? Ääh, pitänee hommata muistiinpanovälineet treenireppuun, että kulkevat aina mukana!!!

Hurjan kiva ja antoisa päivä joka tapauksessa! Toki tylsää huomata, että meillä on ihan perusteissakin (esim. nuo perusasennot) puutteita, mutta ollaan nyt muutamat iltaruuat treenattu näitä juttuja ja uskon, että saadaan asiat vielä korjattua! Tänään käytiin ottamassa jälleen yhdet sadetreenit Mikaelan ja poikien kanssa. Uusia ideoita tuli näissäkin treeneissä, mutta niistä joku toinen kerta, kun muutenkin jo ihan liian pitkä postaus :D

Loppuun kuva Tipistä kesältä nauttimassa venematkasta Pirttisaareen

 

Believe in your dreams and they may come true;
believe in yourself and they will.
-Tuntematon-

Handlerikurssi, tokoilua ja doboilua

Viime viikonloppuna alkoi Päivi Eerolan handlerikurssi. Sunnuntai aamusta suunnattiin siis Tipin kanssa Espooseen, jonne meitä kokoontui pieni shelttiporukka treenailemaan näyttelyn saloja. Tipillä ei varsinaisesti ole mitään ongelmaa näyttelyjuttujen kanssa, mutta kun tuli mahdollisuus päästä tuollaisen shelttigurun oppiin, niin tokihan oltiin innolla mukana! Ihan alkuun Päivi totesi, että näyttelyhihnat voitte sitten unohtaa, niitä käytetään tällä kurssilla vain pakottavasta syystä (esim. jos koira ilman sitä tippuisi pöydältä). Tarkoitus on saada koirat ottamaan kontaktia ja esiintymään omasta halustaan ja iloisesti, ei hihnalla ohjaten/pakottaen. Hauskaa, että kurssi ei ollutkaan semmoinen perinteinen näyttelykurssi, vaan asioita lähdettiin treenimään vähän hauskemmalla tavalla! Ekan kerran jutut oli aika helppoja Tipille: asennon treenausta kosketusalustalla ja pöydällä pyörimistä. Lisäksi Piipa treenasi namista luopumista, kun se on vähän sellainen pöydän reunalla roikkuja kurkotellessaan namien perään. Tosi nopsaan Tipi hoksasi idean ja jo muutaman toiston jälkeen paikka oli siirtynyt pöydän keskellä ja Päivin sanoin: "nyt se seisoo aivan täydellisessä asennossa ja kaupan päälle vielä heiluttaa häntää!" :) Nyt sitten vaan aletaan kasvattaa kestoa. Oli tosi hauskaa ja innolla odotetaan jo seuraavaa kurssikertaa! Sainpa luvan ottaa Saninkin mukaan lopuille kurssikerroille, Tipin lisäksi siis. Josko Sanin saisi vielä innostumaan näyttelyistä? Jos ei, niin varmasti meillä tulee silti olemaan kivaa harjoitellessa :) Kiitos vielä Marjalle kun kysyit meitä mukaan sekä Reetalle ja Tillille matkaseurasta!

Täysin aiheeseen liittymätön kuva, kun sininen yrittää maastoutua metsälenkillä ;)

Tokoiltu ollaan vähäisesti, mutta onnistuneesti. Eli laatu on korvannut määrän. Sain lopultakin Sanin mokaamaan liikkeestä istumisen myös treenitilanteessa. Tää on ihan huippujuttu, koska tähän mennessä tätä ongelmaa on ilmennyt vain koetilanteessa. Nyt kun tiedän miten ja missä tilanteessa ongelman saa esille treeneissä, niin sitä on lopultakin mahdollista alkaa työstämään kuntoon. Miten onnelliseksi sitä voikaan tulla virheestä :D

Tipin kanssa piilopaikkista. Pari harjoitusta kylläkin vaan, mutta onnistuneesti! Puolen minuutin rajapyykki saavutettu! Hieno Tipi!! :) Paikallaanolo on kyllä edelleen mulle se tylsistä tylsin liike treenata. Että jos joku haluaa ottaa tästä projektin, niin pientä sinistä saapi lainaan? Anyone? No one? No ei sitten :D  Päästään Tipin kanssa muuten ihan huippu-oppiin, kun ollaan menossa Hollolan tokotiimin järjestämään tokopäivään. Odotan ihan hirmuisen innolla!

Tänään käytiin doboilemassa ESS:n järjestämällä ja Mari Mäkelän vetämällä dobo-kurssilla Espoossa. Alun perin ilmosin Tipin mukaan ja Sanin oli tarkoitus lähteä tuonne tokopäivään, mutta päätin viime hetkellä muuttaa osat toisin päin. Sanin ongelmat tokossa on sen verran hankalat määrittää, että haluan ottaa sille jostain yksärin ja keskustella ajan kanssa meidän ongelmista. Joten koska Pipa pääseekin tokoilemaan, niin Sani pääsi vuorostaan doboilemaan. Pallolla jumppailut on Sanille tuttuja juttuja, joten suurin haaste oli saada neiti tekemään vain sitä pyydettyä tehtävää, eikä kymmentä muuta sen lisäksi ;) Mutta neiti nautti ja se on pääasia! Dobossahan sekä koira, että ohjaaja jumppaa ja huomasi kyllä miten tehokkaasta treenistä on kyse. Muutama hetki pallon tai tasapainotyynyn päällä ja johon tuntui, ainakin mulla! Selvästi pitäisi itsekin vähän treenailla, eikä vaan koiria jumpata :) Vaikka olen lajiin tutustunut jo aikaisemmin yhden kurssin verran, niin oli tosi kiva päästä muistuttelemaan mitä kaikkia harjoituksia sitä olikaan. Kiva kurssi, josta kiitokset vetäjälle, kurssikavereille ja ESS:lle!!

Hönöset pönöttää pölkyllä!

Kuva Heidi Laine.

"Sommittelu" minä :D

Tassuvamma ja tokoilua

Viime viikko meni lomaillessa, joten maanantaina käytiin ekan lomapäivän kunniaksi "korkkaamassa" sänkipellot, tämän syksyn osalta siis. Kivaa oli!

 

 

 

 

 

Itku pitkästä ilosta! Loppulenkistä rupesin ihmettelemään miksi Tipin tassusta tulee verta? Kannuskynsi oli sitten revennyt vauhdin tuoksinassa :( Lenkin jälkeen siis reissu eläinlääkäriin, jossa revennyt kynnenosa napsaistiin irti ja tassu pistettiin pakettiin. Ja Pipaselle määrättiin saikkua, joten siitä eteenpäin meidän elämä koostui sidetarvikkeista, antibioottivoiteesta, kaulurista ja kumisukasta. Ja remmilenkkeilystä. Mutta siinä ne huonot uutiset!

 

Jälkikäteen kuvia selatessani huomasin, että tässä kuvassa kynsi on jo revennyt. Ja tyyppi vaan viilettää. Tää tyty ei nähtävästi ihan pienistä valita...

 

 

Hyvät uutiset on sitten, että kynsi repeytyi aika pienesti! Kynsi/tassu ei mitä ilmeisimmin ole ollut kipeä, koska se ei ole Tipiä millään lailla vaivannut missään vaiheessa! Energisyydestään huolimatta Pipa ei ole yhtään hyppinyt seinille, vaikka kaikenmoinen riekunta ja vapaana viiletys on ollut nyt jo yli viikon verran pannassa (liikuttavan kiltti ja sopeutuvainen tyttö!). Ja nyt, 10 päivää epäonnisen peltorallatuksen jälkeen, kynsi alkaa olla niin hyvässä mallissa, että voidaan lopettaa siteen käyttö! Riekkumisen suhteen himmaillaan vielä tovi, joten jatkamme vielä remmilenkkeilyä, mutta hiphei ja hurraa, aika helpolla me sitten kuitenkin päästiin!

 

"Voisiks mä olla se sulle, se tunne. Anna mun olla syypää sun hymyyn"
Kiitos Eijalle suloisesta kuvasta!

 

 

Loman treenisuunnitelmat typistyi sitten tokoiluun (alun perin olin ajatellut, että oltaisiin aksailtu myös). Sani treenaili piirimestiksiä ajatellen ja Tipin kanssa otettiin lähinnä kaukokäskyjä ja vähän kapulan luovutuksia. Mitään rajumpaa ei tassun tähden uskallettu. Tiistaina käytiin treenailemassa Mikaelan ja poikien kanssa. Ja treffattiin ekaa kertaa tämä söpöliini

 

Meijän uusi treenikamu: Tsempi :)

 

Lauantaina suunnattiin sitten Askolaan Uudenmaan TOKOn piirimestaruuskisoihin. Oltiin Sanin kanssa mukana Impivaaran Hallien joukkueessa ja olikin tosi kivaa, oman kisaamisen lisäksi, päästä seuraamaan niin monen tutun koirakon hienoa yhteistyötä ja todistaa monen monta onnistumisen hetkeä. Onnea vielä teille kaikille taitaville!! 

 

Me jatkettiin meidän vakkari tuloslinjalla, 210p ja 3-tulos kahdella nollalla (ruutu ja liikkeestä istuminen). Lisäksi neiti kikkailun mestari palautti metallin liikkeenohjaajalle, joten tuomarin ja yleisön nauratus tuli hoidettua myös samalla :) Tuomarina voittajassa oli Ossi Harjula.

 

Liikekohtaiset pisteet näytti tältä:

 

Paikallaanolo 10

Seuraaminen 8

Liikkeestä istuminen 0

Luoksetulo 7,5

Ruutu 0

Hyppynouto 10

Metalli 7

Tunnistusnouto 8,5

Kauko-ohjaus 8

Kokonaisvaikutus 8

 

Ja tässä video KLIK

 

Olen nyt tosi kovasti pohdiskellut mistä tää meidän tulostaso johtuu? Sanin taidot ja osaamistaso on mun mielestä tällä hetkellä erittäin hyvät ja ne pitäisi helposti riittää ykköstulokseen, myös tiukallakin tuomarilla. Ruutu on ehkä ainut poikkeus, siihen tarvitaan vielä hienosäätöä. Ongelma on kai sitten varmuudessa ja siinä etten osaa ylläpitää liikkeitä? Me ollaan nyt joka kokeessa nollattu 2-3 liikettä + yleensä mokailtu pienesti parissa muussa. Jotain pitäisi varmaan muuttaa meidän treenaamisessa, koska muuten tilanne tuskin tulee muuttumaan, paitsi ehkä onnenkantamoisen kautta. Olisi ehkä paikallaan varata yksäri joltain kokeneelta kouluttajalta? Tähänhän saattaa olla joku hyvinkin yksinkertainen ratkaisu olemassa, kun vain hokaisin sen...Mutta kaiken tän vuodatuksen jälkeen täytyy todeta, että TOKO on vaan ihan huikean mahtava laji!! Mun tokomotivaatio on tällä hetkellä ihan huipussa ja uskon vakaasti, että ratkaisu kyllä löytyy ja saadaan homma pelittämään. Se mitä taidoissa hävitään, niin sisussa voitetaan! Ja onhan mulla ihan parhaat karvakorva-ystävät joiden kanssa tokoilla. Ne jotka on aina valmiita, aina innokkaita ja jotka tykkää tästä lajista vähintään yhtä paljon kuin minä! Se joka väittää, että toko on tylsä laji, niin tervetuloa kysymään Sanilta tai Tipiltä :)

 

Tytön on paras ystävä on möhkö! t. Sani

 

 

 

 

  . 

 

Päivitystä muuten vaan

Pieni sininen ja lelut on olleet tällä viikolla vähän hasardi yhdistelmä. Ensin narupallo lensi neidin riepotuksesta päin ikkunaa (ei vaurioita!). Seuraavana päivänä lennätti saman pallon kaaressa keskelle keittiön pöytää (ei vaurioita!). Olisiko kolmas kerta toden sanonut? Se jäi selvittämättä, koska pallo on nyt visusti takavarikoitu ;) Toissa päivän treeneissä otin luoksetulon pysäytyksiä, joista palkaksi heitin frisbeen. Muuten hyvä idea, paitsi, että sininen sekopää yritti napata frisbeen suoraan lennosta tehden samalla piruetin ilmassa ja tippui kyljelleen maahan (ei vaurioita!!!). Tai ei ainakaan näennäisesti, koska neiti singahti samantien ylös ja frisbeen perään, samalla kun mä haukoin henkeä pelästyksestä. Olen nyt parina iltana antanut ruuan seassa vähän magnesiumia, just in case, vaikka tosiaan näyttäisi että selvittiin ilman ruhjeita. Seuraavalla fyssarikäynnillä sitten selviää totuus...

On Pipa muutakin tehnyt kuin aiheuttanut mulle sydämen tykytyksiä. Niin kuin vaikka tosi hienosti tokoa! Sanoisin, että ollaan päästy nyt joteskin tosi samalla aaltopituudelle, kun tuntuu, että edistymistä tapahtuu ihan silmissä! Luoksetulon pysäytys on tosi hieno! Pitää vaan keksiä siihen joku muu palkkaus kuin lelun heitto taakse, ei enää tuollaisia kylkiplätsähdyksiä kiitos! Nouto sujuu muilta osin, vain lopun kapulanluovutus vaatii hienosäätöä. Kaukotkin edistyy pikku hiljaa. Paikkista ei olla tehty yhtään, kun se on niiiiin tylsä liike! Siitä se meidän kisavalmius varmaan tulee taas loppu viimein olemaan kiinni...Ruutu on Tipin aivan ehdoton lemppari tällä hetkellä, se suorittaa sitä välillä ilman käskyäkin. Kerran jopa juoksi sinne kesken lelun riepotuksen, ihana hönönen :D

Iloista noutelua!

Sanin kanssa käytiin viikko sitten tokokokeessa. Se täysosuma, jossa kaikki liikkeet onnistuisi samassa kokeessa, antaa edelleen odottaa itseään! Mutta me ollaan sinnikkäitä, kyllä se tulee vielä! Seuraaminen oli hieno! Se olisi kuulemma ollut 10 ilman yhtä vinoa ja hidasta perusasentoa. Ja Sanin asenne oli niin hieno! Kolmesta nollasta huolimatta saatiin kokonaisvaikutukseksi 9 ja tuomari sanoi, että Sani on niin ihana, kun sillä on koko ajan sellainen "mitä sitten tehdään"- ilme :)  Viikon päästä olisi vielä yksi koe, ehkä tän vuoden viimeinen.. ellen sitten taas innostu.. Tulevaa koetta varten laitoin mietintämyssyn päähän ja tein uusia treenisuunnitelmia...Katsotaan mihin ne kantaa?

Toinen iloinen noutaja!

 

Saana ei oikein jaksaisi odottaa omaa treeni vuoroaan...mokoma pahis-muori :D

 

Ja pääsihän muori lopulta tekemään vähän merkkiä ja ruutua.

 

merkiltä ruutuun lähdettiin vauhdilla ja ajatukset vissiin jo tulevassa palkassa ;)

muori pinkoo!

 

ja ruutu löytyi :)

 

Kaikki treenikuvat on ottanut Kirsi Tuominen, iso kiitos kuvista!! :)

 

Tää päivä onkin hurahtanut agilityn MM-kisojen parissa jännittäessä. Kiitos Marille huipusta seurasta ja kisastudion tarjoamisesta!! Niin jännää oli, että nyt väsyttää ihan kympillä!! Typsyjen kanssa illasta vielä Röykkään lenkille kaverien kanssa ja sen jälkeen pikatreenit. Nyt ollaan koko poppoon valmiita yöpuulle. Ensi viikko meneekin sitten loman merkeissä, ihan parhautta! Mutta nyt heippatirallaa ja hyvät yöt!

 

Loppuun vielä yksi kuva:

 

Ihanaiset, sisko ja sen veli eli Sani ja Tilli!

Kuva Kirsi Tuominen

 

aksaa ja näytelmiä

Meidän kevään ja kesän agitreenit pystyy laskemaan yhden käden sormilla, joten kun pari viikkoa sitten osallistuttiin JAUn seuramestaruuskisoihin, niin me tosiaankin mentiin vaan pitämään hauskaa ilman minkäänlaisia tulostavoitteita! Ja hienosti onnistuttiin! Hauskaa oli vaikka tulosta ei tullutkaan :) Tosin en ole ihan varma olisiko lopputulema ollut yhtään sen kummempi, vaikka oltaisiin treenattukin, mutta haluaisin kyllä uskoa niin ;)

Tässä video Tipin radasta. KLIK.

YouTube herjaa jotain suojatusta tilasta, eikä videota pysty katsomaan, toivottavasti muiden koneilla toimii? Ja jos ei toimi, niin...no ei ole suuri menetys :D

Ihan järkyn huonoa ohjausta, tiedän! Ja toi radan unohtaminen, toivottavasti se johtuu vaan treenaamattomuudesta/rutiinin puutteesta? Hiukka huolestuttavaa jos muisti alkaisi pätkiä jo tän ikäisenä ;) Nyt kun on helteistä päästy, eikä tartte enää pelätä lämpöhalvausta, niin täytyy yrittää ryhdistäytyä treenaamaan. Loppuvuodesta olisi kiva ottaa vielä jokunen startti, mutta se vaatii kyllä ensin vähän treeniä alle!

Kisoissa oli myös veteraani-luokka, koirille jotka ovat jo lopettaneet kilpailu-uransa virallisella tasolla, joten Sanikin pääsi kisailemaan. Rata oli ihan super-helppo ja hypytkin liki maan tasalla. Vähän nauratti, että tajuaako Sani niitä edes hypyiksi, no tajusi se. Yhä edelleenkään Sania ei voi yhtään viedä radan reunalle ennen omaa vuoroa, katsojien korvat ei vaan kestä. Koitin ottaa syliinkin selälleen, ettei pysty haukkumaan, mutta sitten Sani vaan itkee, kiljuu ja ulvoo. Jotenkin liikuttavaa, miten paljon neiti edelleen tätä lajia rakastaa! Yksi virhe tuli, mutta voi Sanin onnea kun pääsi radalle :')

Tässä Sanin rata. KLIK

Tästäkin YouTube herjaa, outoa?

Sani pääsi muutamaan kuvaankin, ihanaa! Kuvaaja Mikko Harjola.

 

Kisojen jälkeen palkittiin vielä seuran arvokisamenestyjät ja herkuteltiin kakun ja muiden herkkujen kera. Olipas ihanan leppoisa ja rento tunnelma, meillä on kyllä mahtavan mukava seura ja seurakaverit! Kaikinpuolin kiva sunnuntai-aamupäivä :) 

Viime viikonloppuna jatkettiin koiratouhujen parissa, kun tehtiin Saniaisen kanssa retki Heinolan näyttelyyn. Se oli vähän sellainen "eläkeläisten retki" kun matkaseuraksi saatiin myöskin veteraani-luokassa kisaava Otto ja omistajansa Mari. Tulosten osalta meillä meni hienosti, Sanille vet ERI ja nätti arvostelu. Mutta muuten Sani oli sitä mieltä, että tää näyttelytouhu on muuten aika perseestä! Ei oo eka kerta kun näin käy. Pöydällä olot sujui hyvin, samoin pönötykset, mutta ne liikkeet... Sani ei sentäs kieltäydy liikkumasta, mutta paljon haluttomampi/innottomampi se ei enää voisi olla. Kaikki se ilo ja energia, josta neiti saa kiitosta esim. tokokehissä, katoaa täysin! Kaiken harrastamisen pointti ja ydin, ainakin mulle, on siinä, että se on hauskaa, myös koirasta!! Illasta näyttelyn jälkeen käytiin metsälenkillä kavereiden kanssa. Katselin Sania, joka viiletti riemuissaan ja onnellisena pitkin metsää, se teki mutkin onnelliseksi! Siinä onnellista koiraani katsellessa päätin, että Sanin näyttelyt taisi olla tässä! Harrastamisessa sen pitää mennä niin, että jos ei halua, niin ei oo pakko :) Mari otti muutaman kuvan kehästä, josta iso kiitos!! Kuvat siis ottanut Mari Saukko.

Kaikki hamput löytyy :)

Näin me mennään! Sanille voisi piirtää puhekuplan ja siihen tekstin "evvk" ;)
Häntäkin on hienosti, kun on niin hemmetin tylsää!

Se on söpö silloinkin, kun sitä veetuttaa ;)

"Excellent temperament" kirjoitutti tuomari ja onhan se!

Mutta näkisipä tuomarisetä Sanin tokokehässä, siellä se vasta ihana onkin :)

 

Arvostelu on jossain hyvässä tallessa (=hukassa). Lisään sen kun se löytyy...

 

Kaikesta huolimatta reissu oli kiva, olihan meillä ihan parasta reissu- ja kehänlaita seuraa!! Komea Otto putsasi pöydän ollen ROP-veteraani, onnea!!! Ja Sanikin putsasi kehänlaidan kun joku oli pudottanut/jättänyt meidän häkin viereen kasan kanafileitä ;) Sanin päivän kohokohta veikkaisin! Kiitos mukavasta näyttelyreissusta Mari ja Otto! Tässä vielä meidän ihanaiset

 

Blondi ja herrasmies!

 

TOKOn rotumestaruus ja erikoisnäyttely

Se taisi olla se kesän viimeinen helle-lauantai kun suunnattiin Tampereelle erkkariin ja shelttien tokomestiksiin. Olin ilmonnut kaikki kolme kisailemaan; Sanin ja Tipin tokoon ja Saanan erkkariin. Tipi pääsi ekana "estradille", kun päivä aloitettiin alokas-luokalla. Tuomarina kaikissa luokissa oli Marja Ala-Nikkola.

Vallan pätevää oli Piipasen meno. Paikkis oli ehkä Tipin hienoin kisapaikallaanolo ikinä, keskittynyt, mutta rauhallinen. Treenit on tuottaneet tulosta! Kummallinen uusi "ilmiö" oli, että jokaiseen seuraamisen aloitukseen (myös jäävissä) tarvitsi toisen käskyn, kun meinasi jäädä pönöttämään paikalleen. Liekö treenitty liiankin tehokkaasti tota paikkista? Perusasennot seuraamisen yhteydessä oli myös hieman hukassa, mutta muuten kiva kontakti ja ihana tekemisen meininki. Vähän piti toki haukkua, joka sitten laski kokonaisvaikutuksen pisteitä.

 

Seuraamista...

Kuva Sirpa Saari

Omistaja on niin vakava, mutta onneksi Piipasta naurattaa!

Kuva Sirpa Saari

 

Pipan pisteet osa-alueittain:

Luoksepäästävyys 10

Paikallaanolo 10 

Seuraaminen kytkettynä 8,5

Seuraaminen taluttimetta 8 

Maahanmeno 9

Luoksetulo 10

Seisominen 9

Hyppy 7,5

Kokonaisvaikutus 8

Tulos: ALO 1, 178p, sij 3/8

 

Ja kolmas ykköstuloshan tarkoittaa, että Piipa on sitten jatkossa TK1 Piipa :D

Ja nyt on tulokset kasassa myös toko-ykkösruusukettakin varten. Jihuu!

 

Avoimen luokan jälkeen oli Sanin huki. Tässä vaiheessa näyttelyväki oli jo saapunut suurimmaksi osaksi paikalle ja oli ensimmäinen kerta kun Sani otti vähän häiriötä yleisöstä. Yleensä Sanille häiriötä on tuottaneet vain kehässä olevat ylimääräiset merkit. Nyt parissa liikkeessä tarvitsi kaksoiskäskyn kun jäi kuuntelemaan kehän ulkopuolisia riekkumisia ja haukkumisia...Shelttikaverit on vissiin vähän liian ihania! ;) Meidän lähtönumero oli 1, joka on mulle se ehdottomasti epämieluisin. Mun on tosi vaikeaa keskittyä koiran virittämiseen, kun se pitää tehdä vahdilla ja kiireessä.. No jonkun on aina oltava eka. Sanilla nollautui 2 liikettä, muuten ihan ok menoa, joskaan ei kyllä parasta Sania. Ruutu oli vaikea (epätasainen maa, pitkä nurmi ja keltaiset ruutumerkit) ja arvasin jo etukäteen ettei tule onnistumaan. Sani kyllä yritti ihan tosi kovasti, mutta ei vaan hahmottanut ruutua. Ruutujen vaikeusaste vaihtelee kyllä ihan hurjasti eri kokeiden välillä. Liikkeestä istuminen meni taas seisomiseksi. Tuomari sanoi että liikun liian nopeasti(Sanin piti kuulemma liki laukata) jolloin koira ei ehdi reagoida käskyyn. Olisiko tässä syy, miksi ollaan nyt useammassa kokeessa nollattu juuri tämä liike(jännitänkö ja siksi alan hilputtaa kovempaa?)? Treeneissä kun ongelmaa ei ole!

 

 Näin se metalli noudetaan.
Kuva Sirpa Saari

 

Sanin pisteet oli seuraavanlaiset

 

Paikallaanolo 10

Seuraaminen 8

Istuminen 0

Luoksetulo 7

Ruutu 0

Hyppynouto 10

Metalli 9,5

Tunnari 7

Kauko-ohjaus 8

Kokonaisvaikutus 9

Tulos VOI 3, 208p ja sij 1/3

Sirpalle iso kiitos kuvista!! Typsyt on niin onnellisen näköisiä hommissaan :)

 

Saanan olin ilmoittanut mukaan humputtelemaan..Kun nuoriso pääsi, niin täytyihän muorinkin päästä! Tuomarina nartuilla toimi kasvattajatuomari Jane Hill. Saanalle tulokseksi EH ja varsin suloinen arvostelu:

 

"Good outline. Lovely condition. Refined head. Ears are prick. Would prefer to be smaller. Lovely mover."

VET EH

 

Mielestäni näin aikaisemmin muutaman kehäkuvan, jonka Saaren Sirpa oli Saanasta ottanut, mutta nyt en enää löytänyt niitä. Joten tässä kuva kehä-prinsessta "kehän laidalta" :)

Murunen

 

Ja kuten kuvasta näkyy, pystyillä korvilla mentiin kehään! Päätin jo ilmotessa, etten edes yritä tehdä niille mitään, enkä tehnyt! Mietin kyllä, että mahdanko saada pahoja katseita, kun tuon pystykorvaisen kehään, mutta eipä asia tuntunut ketään ihmetyttävän. Vetsku-narttujen voittajan omistaja tuli jopa kehän jälkeen ihastelemaan Saanaa, kehui miten hienossa kunnossa Saana on ja kuinka kauniisti se liikkuu. Nämä kommentit lämmitti kovasti mun mieltä! Taitaa sheltti-ihmiset olla yhtä mukavia kuin koiransakin :)

 

Oli tosi ihanaa nähdä taas paljon tuttuja, se on sitä näyttelyiden parasta antia :) Mikaelalle ja pojille kiitos ihan parhaasta matka-, kisa- ja kehänlaita seurasta! Tässä vielä kuva meidän hunnilaumasta :)

 

 

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana!! :)

 

Muutakin kertomisen arvoista ollaan touhuttu, mutta jatkan seuraavaan postaukseen, koska YouTube ei suostu yhteistyöhön tällä hetkellä :/

 

 

 

Tokoa, agilitya, epikset ja videoita

Terkut lomalta! Aurinkoa, uintia, rentoutumista ja aikataulutonta elämää, siitä on meidän loma tehty! Vähän ollaan treenattu ja episteltykin. Ja lenkkeilty ja nähty kavereita! Ja tehty ihan just sitä mitä milloinkin huvittaa! Niin parhautta! Onneksi tätä riemua on vielä reilu kaksi viikkoa jäljellä :)

Viime viikolla tokoiltiin Mikaelan ja T-poikien kanssa ja vitsit miten hyvät vinkit sain ruudun treenaukseen. Nyt Sanin ruutu näyttää tältä.

Sanin ruutu

Huipuinta on, miten hyvin Sani nyt kuuntelee käskyjä ruudussa. Tää kun ollut vähän ongelma meille. Olen tosi positiivisella fiiliksellä, että tällä saataisiin meidän ruudun "solmut" aukeemaan :)

Tipin kanssa en jaksa jauhaa alokkaan juttuja, joten sekin on saanut treenata ruutua, samalla metodilla. Reilu viikon treenailun jälkeen Tipin ruutu on tässä kuosissa

Tipin ruutu

Se on kyllä nopsa tyttö omaksumaan asioita, sanoisin! Liikuttavinta oli, kun menin opastamaan videokameran käytössä, niin neiti oli sillä välin pinkaissut ruutuun. Kun nostin katseen, niin siellä se seistä tönötti, jotta joko sitä palkkaa kohta alkaa tulla..Voi liikutus, miten suloista :)

Alettiin myös jo vähän työstää luoksetulon pysäytystä. Toistaiseksi vaan kohteen kiertämisen kautta, jottei meidän alo-luoksetulo sotkeennu. Muutamien treenien jälkeen päästiin tähän vaiheeseen:

Piipan luoksetulon pysäytys

Mua vähän hirvittää, että kuinka paljon tuollainen täydestä vauhdista äkkipysäys rasittaa / jumiuttaa etu-osaa? Varmaan yhtä paljon kuin 2on2off-agilityssa, sekin ahdistaa mua välillä melkoisesti...Joten ei olla nyt toistaiseksi enää otettu tuota. Kunhan saadaan alo alta pois, niin kokeillaan miten homma toimii varsinaisen luoksetulon yhteydessä. Ja toivottavasti saan sen verran ennakointia aikaan, että luoksetulon vauhti hieman hidastuisi!!

Vaikka Saana ei juurikaan enää tokoile (muutakuin toisinaan mielenvirkistykseksi), niin muorillakin on omat projektinsa. Mä en vaan pysty treenaamaan ainoastaan noiden nuorempien kanssa, joten Saanakin pääsee aina hömppäämään jotain. Tässä viimeisin valmiiksi saatu temppu :)

Saanan treenivideo

Piipanen on myöskin päässyt pariin kertaan aksaamaan. Ja koska meillä kuulemma on ainakin yksi lukija, joka tykkää näitä treenikuulumisia lukea, niin laitetaan niistäkin sananen ;)

Pari viikkoa sitten oltiin taas Jennan yksärillä Kajsan ja Tuiman, sekä Marin ja Kirpan kera. Rata oli varsin hauska. Se sisälsi leijeröintiä ja tää kuulkaa sujuu meiltä nykyään kuin vettä vaan, nyt kun Piipasen fokus on sinne eteenpäin eikä muhun. Sit vähän irtoamista, tässäkin suurimmaksi osaksi nou problemo, syystä kts edellinen kohta! Käännöksiä, näissä vähän vaikeutta, joten Jenna totesi, että näissä kohdissa palkan on tultava multa (musta ei saa tulla merkityksetön). Ja sitten aika liuta persjättöjä. Ääh ja plääh oli mun eka ajatus, se on vaan niin mun inhokkiohjaus nro 1. Ongelma ei ole mun jaloissa, ehdin kyllä, ainakin yleensä! Ongelma on mun pään sisällä, pelkään liikaa yhteentörmäystä, jonka seurauksena en liiku! Oikein kunnon oravanpyörä! Koska tää olisi kuitenkin hyvä ohjaus osata, niin eikun työstämään. Täytyy sanoa, että nyt kun Piipanen irtoaa, niin persjätötkin on helpottuneet. Nyt ehdin ihan eri tavalla, kun koiran voi jättää suorittamaan ja siirtyä itse jo aikaisemmin ottamaan etumatkaa. Persjätötkin sitten itseasiassa sujui ihan hyvin. Mä uskalsin ja ehdin ja ne ei tunteneet edes pahoille (ainakaan kovin). Jopa sellaiset kolmella peräkkäisellä esteellä tehdyt (tosin rehellisyyden nimissä saattaa olla, että se vika jäi onnistumatta, nyt en enää muista?!) , mutta väliäkö hällä, kun suurin osa kuitenkin! Ja tuo uusi sinkoilija Piipanen on kyllä niin hauska ohjattava. Kiitos Jennalle jälleen ihanista treeneistä ja treenikamuille seurasta!

Torstaina käväistiin epiksissä. Olin ajatellut ettei kisata ennen kuin olen saanut sisään ajettua tän uuden palkkaustavan. Tää päätös piti siihen asti, kunnes Mari kysyi, että lähdettäisiinkö? Mua ei hirveesti tartte innostaa, yllytyshullu mikä yllytyshullu :D Mutta ihan kiva, että mentiin. Oli hauska ilta! Eka rata oli möllihyppäri. Mietin hetken, josko laittaisin kupin odottamaan jonnekin maaliin läheisyyteen? En sitten kuitenkaan arvannut, ettei Piipa vaan karkaisi sinne ennen aikojaan... Vielä ei uusi systeemi näkynyt kisaradalla ja siihen päälle multa ihan överi-huonoa ohjaamista, niin johan oli onnetonta menoa! Sain vähän läksytystä(erittäin ansaitusti), että miksi lakkaan ohjaamasta!! Niimpä, ihan kuin olisin joskus ennenkin kuullut tästä huitomisesta ;) Kisaavien radalle lähdettiin ihan eri asenteella ja menokin oli aika erinäköistä. Radan unohdin varmaan 3 kertaa ja Piipa pysähtyi kontakteista vain keinulla, mutta yhdellä kiellolla maaliin ja hyvällä mielellä! Tosi agilityharrastajista se olisi varmaan ollut aika huono rata, mutta meidän menoksi ihan jees!! :) Kiitos Marille ja Kirpalle kivasta seurasta!! Ja onnea hienosta nollasta!! :)

Nyt täytyy siirtyä nukkumaan! Huomenna typsyt pääsee uikkailemaan vallan Heinolaan saakka ;)

Vauhti viikonloppu!

Lauantaina suunnattiin Sanin ja Tipin kanssa Espooseen. Tokokokeeseen. Pitäähän sitä lomallakin vähän duunia tehdä :D Niin helteinen kun koko viime viikko olikin, niin lauantaille osui pilvinen ja tuulinen sää. Oli suorastaan kylmä (helteiden jälkeen ei tullut mieleen ottaa pitkähihaista mukaan), mutta tää oli ehdottomasti parempi tokoilu sää kuin se paahtava helle. Tuomarina oli Riikka Pulliainen ja liikejärjestys sekoitettu. Myös alokas-luokassa, joka oli hauskaa! Tuomarit voisi harrastaa tätä useamminkin!

Ensin päästiin kehään Sanin kanssa ja alku oli tosi lupaava :) Paikallaanolosta ja tunnarista kympit. Siitähän ei sitten päässyt kuin alaspäin.. Kaukot meni ihan plörinäksi. Sani nousi ekan vaihdon vasta tokalla käskyllä (hyvin epätyypillinen moka Sanilta, joka yleensä yrittää ennemminkin vähän liian paljon kuin liian vähän). Sit niitä tyypillisempiä juttuja, ennakointia, käskyjen sekoittumista...Tuomari sanoi, että Sani taisi omasta mielestään tietää paremmin missä järkässä liikkeet menee ;) Metallinoudossa lähti vasta tokalla käskyllä. Eka käsky meni Sanilta jotenkin ihan ohi? Seuraaminen oli hieno ja alkaa olla paikallaanolon lisäksi meidän ainut pomminvarma liike nykyään. Tätä ei ehkä olisi kannattanut sanoa ääneen...!:D Luoksetulossa valui seisomisessa ja maahanmenoon tartti kaksi käskyä. Hyppynoudossa annoin lisäkäskyn, kun meinasi taas!!! tulla ohi? En tajuu mikä juttu tää on, kun treeneissä onnistuu aina! Liikkeestä istumisessa teki tosi hienon liikkeestä seisomisen. Ja hieno ruutu, paitsi vasta kolmannelle käskyllä maahan eli nollaksihan se meni. Kokonaisvaikutuksesta kuitenkin 10 :)

Tässä vielä pisteet:
Paikkamakuu 10
Tunnari 10
Kauko-käskyt 6
Metallinouto 8
Seuraaminen 9,5
Luoksetulo 6
Hyppynouto 8
Istuminen 0
Ruutu 0
Kokonaisvaikutus 10
VOI 3, 208p

Sanin koevideo

Pieni timantti-tyttö!
Kuva Kirsi Tuominen

Sitten oli Piipan vuoro päästä estradille. Mun suuret suunnitelmat treenata paikallaanoloa joka ilta ennen koetta ei sitten ihan toteutuneet...Ne jokuset toistot mitä tehtiin, niin kotona kuin treeneissä, onnistui kuitenkin joka kerta! Se ei vaan riittänyt. Pipa nousi vikaksi puoleksi minuutiksi istumaan, joten pisteitä paikkiksesta vaatimattomat 5. Loput liikkeet suoritettiin tosiaan vaihdetussa järjestyksessä.

Ekana tosi hieno hihnassa seuraaminen. Eihän se vielä Sanin tasoa ole, mutta jo ihan erilaista kuin viime kokeessa. Käännöksistä (täyskäännöstä lukuunottamatta) saatiin tuomarilta vallan erikoismaininta :) Luoksetulosta kymppi ja tuomarin kehut erittäin suorasta perusasennosta. Hypylle meno oli taas aika tahtojen taistelua, kun meinaa karata...ja vähän teki mieli hypätä takaisinkin, mutta tyytyi vaan läpsyttämään hyppyä tassulla. Liikkeestä maahanmeno oli niin hieno, että tehtiin se uudestaan myös liikkeestä seisomisen kohdalla ;) Hihnatta seuraamisessa käännökset tällä kertaa vähän leviää ja lopun perusasento jää taas suorittamatta. Kokonaisvaikutuksesta Tipillekin 10 :) Tää tuomari selvästikin tykkää iloisista pienistä shelteistä!

ja ne pisteet
Luoksepäästävyys 10
Paikallaanolo 5
Hihnassa seuraaminen 9,5
Luoksetulo 10
Hyppy 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Liikkeestä seisominen 0
Hihnatta seuraaminen 8,5
Kokonaisvaikutus 10
ALO 2, 156p

ja Tipin koevideo

Neljä pistettä jäätiin ykköstuloksesta, mutta kokonaisuutena tää koe oli musta parempi kuin kumpikaan noista joissa saatiin ykköstulos! Ja nyt päästään shelttimestaruuksissa kisaamaan vielä alokas-luokkaan, se on ihan tosi jees juttu :)

Mun viisas ja kaunis pieni sininen!

Kuva Eija Tienhaara

Sunnuntaista nautittiin vähän toisenlaisten touhujen merkeissä, kun saatiin kutsu Reetan mökille. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä meidän ihana sunnuntaipäivä kuvin.

Rantavahti

 

Hymyilyttää, kun aurinko paistaa ja elämä on ihanaa!

 

Kaloja näkyvissä?

 

Sisko ja sen veli

 

Koko lauma! Kyllä, Kanelikin on kuvassa ;)

 

Hönöset

 

Keppisankari ja muori Mahtava :)

 

Isäntäväki!

 

Hymytyttö!

Tilli on avoimien ovien mies! Lukko haukuttiin mennen tullen :D

 

Nyt päästiin asiaan! tuumaa Tipi

 

Lentävä sininen!

ja taas mennään!

Tipi osaa myös vesihiihtää :D

 

Jos osaisin, niin photoshoppaisin neidille sukset :D

Sani ei innostunut loikkimaan, vaan vaati päästä prinsessakyydillä veteen. Sanista rauhallinen lipuminen ees ja taas on kaikista ihaninta :)

Puuhapäivän jälkeen maistuu päikkärit!

 

Kiitos vielä kutsusta Reetta!! Oli ihan huisan ihana päivä :)