Sanin ruututreenin olen nyt jakanut kolmeen osaan:
1) Ruutuun lähetyksiä, jossa namikuppi (tai monesti koko iltaruoka)
2) Pelkälle namirasialle lähetystä, josta pysäytys seisomaan kesken matkan. Pointtina, että tottelisi seiso/maahan käskyä välittömästi myös ollessaan kauempana musta (eli siis ruudussa). Vapautus rasialle
3) Ruudusta sivulle seuraamaan tulemista
1 ja 3 kohdat sujuu hyvin. Kakkonen vaatii vielä vahvistamista. Joko pysähtyy kuin seinään tai sitten ei pysähdy ollenkaan :/
Paikkamakuuta ollaan Sanin kanssa otettu muutaman kerran, kun viime kokeessa tää yllättäen nollautui. Pysyy toooosi hyvin, kop, kop! Kesti jopa sen kun vieruskaverit lähti haukkuen juoksemaan toisen koiran luo. Ehkä se viime kokeen nollailu oli vaan joku ajatuskatkos?
Piipan paikkiksessa kokeilin käydä hetken piilossa (ehkä 10sekuntia). Hyvin kesti! Jeee, homma etenee!! :)
Treenien lopuksi vähän temputeltiin
Viime viikon torstaina käytiin taas Jennan agility-opissa Lohjalla. Vaikein kohta oli kepeiltä poispäinkäännös hypylle, joka piti tehdä ns keppien väärältä puolelta. Ensin otettiin pallon kanssa ja sitten ilman. Ja sehän sujui, pallon kanssa ja ilman :D Jennakin oli hämmästynyt, että se sujui noin vaan, kun oli kuulemma ollut vaikea ohjauskuvio monille meitä huomattavasti kokeneemmillekin koirakoille!! No Jennan treeneissä käy monesti näin; me tehdään sujuvasti vaikka kuin vaikeita juttuja, jotka ei ehkä onnistuisi muuten!! Ja melkoisen huikea fiilis noista onnistumisista aina tulee, vaikka sama juttu ei ehkä enää onnistuisikaan seuraavalla kerralla kun itsekseen yritetään :D Myös keinu oli tosi hieno, Tipi tuli täysillä päähän asti. Keinu tehtiin vaan pari kertaa, joten saattoi kyllä olla onnenkantamoinen ja toinen! Tuskin ne edellisviikon yhdet vahvistavat treenit nyt näin tehokkaat oli :D Lopussa oli semmoinen ihana luukutussuora. Kaksi hyppyä ja suora putki meni hyvin, mutta vikalla hypyllä Tipin piti joka kerta kääntyä kysymään. Tämmöiset kohdat on Piipaselle vaikeita irrota. Vahvistettiin sitä vikaa hyppyä pallon kanssa. Kiitos Jennalle hurjan kivoista treeneistä jälleen kerran!!
Lauantaina meidän lauma kasvoi väliaikaisesti, kun Cooper 8kk tuli kyläilemään.
Aivan ihana pentunen, niin kiltti ja helppo pikku-murunen! Ainoastaan lenkille lähdöt oli hieman kaaottiset, kun villitsivät Tipin kanssa toisensa ja ekat 500m meni kieltämiseen ja remmien selvittämiseen. Muuten elo 4 koiran kanssa sujui yllättävän helposti ;)
Sunnuntai aamusta suunnattiin Tipin ja Cooperin kanssa Lahden KV näyttelyyn, matkaseurana Ilse ja Nuppu. Tuomarina oli ruotsalainen shelttikasvattaja Carin Åkesson. Todella miellyttävä ja ihanasti koiria käsittelevä tuomari.
Olin luvannut esittää Cooperin, joten pääsin pitkästä aikaa pentukehään :) Pöydällä olo ja seisotus sujuivat Cooperilta kuin vanhalta tekijältä, mutta ne liikkeet...Mulla oli hihnan päässä varsinainen villi varsa, joka hyppi, puri hihnaa ja haukkui. Mua nauratti ja tuomaria nauratti. Jäätiin sitten ihan ansaitusti kolmansiksi eli viimeisiksi, vaikka arvostelu olikin tosi kaunis! Omistajansa Sari totesi, että mieluummin iloinen ja rohkea pentu, kuin arkailija! :) ja olen kyllä niin samaa mieltä!
Tipin vuoro oli sitten iltapäivästä. Pieni sininen handlasi kehähommat tuttuun tapaan kerrassaan mallikkaasti, ainoastaan liikkeissä ehkä ajoittain vähän haistelua. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Ideal stor tik. Kilformad huvud med bra nosparti. Runda ögön. Välplacerad ögön. Utmärkt hals. Lite slutande kors. Välformad bröst korg. Goda vinklar fram och bak. Rör sig ngt underställd bak. Merlefärgen är allt för mörkt."
Arvostelun päätteeksi tuomari tuli sanomaan, että valitettavasti väri on liian tumma ja tuloksena EH. Arvostelu on musta hyvinkin Tipin näköinen. Tuo kommentti liikkeistä (liikkuu takajalat allaan tai jotain semmoista?) tuli ehkä sen haistelun tähden? Jumia siellä ei ainakaan ole, kun fyssarilla käytiin juur alkuviikosta. Ja kun kerroin Patricialle, että ollaan menossa näyttelyyn, niin totesi vielä, että Tipillä ei ainakaan rakenteesta tai liikkeistä näyttelymenestys jää kiinni. Ne on kuulemma sillä varsin kohdillaan. Tällaista tää on :)
Pakko muuten mainita vielä, että viimeksi Piipanen sai tältä samaiselta tuomarilta junnuluokassa H:n, perusteena silloin värin lisäksi aivan liiallinen kapeus. No tuo lause "välformad bröst korg" todistanee, että vaikka koira ei ole 1,5v valmis, niin se voi olla sitä 5-vuotiaana :) Miksi siis nuorien koirien odotetaan olevan valmiita jo junnu-ikäisinä?
Oman kehän jälkeen suunnattiin kannustamaan Nuppu-ystävää, joka hoitikin homman kotiin tyylillä ollen PN2 kera vara-Cacibin! Onnea Nuppu ja Ilse! Piipakin sai issikkakehällä kovasti ihailua osakseen. Niin paljon, että jos Pipa olisi ihminen, niin se olisi ehkä punastunut :D
Oli kyllä tosi kiva reissu ja vähän tekisi mieli ilmoitella taas johonkin näyttelyyn! Mua ei vaan yhtään kiinnosti viedä kenellekään idänihmeille ja uggabugga-tuomareille. Kasvattaja- tai kotimaisia tuomareita taas on niin harvoin tai sellaiset näyttelyt menee töiden/muiden menojen kanssa päällekkäin...Joten voipi olla, että se on kuitenkin taas näyttelytaukoa edessä ;) Kattellaan! Seuraava koitos on joka tapauksessa ihan toisen lajin parissa, siitä lisää myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti