Kun baby sä oot vaan niin ihana!

Tipistä ja Kujeesta on tullut ihan erottamattomat :)

Täh? Häh? :D

Nää kakshan on siis nujuumassa i-h-a-n koko ajan. Ne on molemmat aivan kyltymättömiä leikkihalussaan. Painimista, hammastelua, leluista nahistelua, ulkona mahdotonta rallitusta. Ja kun pentu väsyy, niin Tipi käpertyy Kujeen viereen ja vaan nuolee ja nuolee pentua. Eilen illalla tuo nuolemisoperaatia kesti vissiin 20 minuuttia, mahtoivat molemmat olla aikamoisessa endorfiini pöllyssä :D Kuje saa myös hyppiä Tipin päälle, repiä karvoista ja roikkua hännästä. Eipä ole kukaan muu koira tähän päivään mennessä saanut repiä Tipiä karvoista!!! Hännässä/hännästä roikkuminen on oikeesti tosi ärsyttävää, en usko että Tipikään hirveästi tykkää, mutta silti se ei sano tarpeeksi tiukasti ei... Toivottavasti tää tapa jää pian pois! 

Tipi ja vapaamatkustaja...

Lelunsakin Tipi jakaa ilolla Kujeen kanssa, oikein kantaa ne Kujeelle revittäväksi. Ja lelut on sentäs Tipille hyvin, hyvin pyhä-asia! Lenkeillä Tipi pitää huolen, ettei kukaan leiki liian rajusti Kujeen kanssa. Menee heti väliin rauhoittamaan tilanteen jos esim Kujeen ja jonkun toisen pennun välinen leikki menee liian rajuksi. Välillä mietin, että noinkohan Tipi luulee Kujetta omaksi pennukseen? Ainakin Kujeen myötä Tipistä on paljastunut ihan uusia, yllättäviä puolia. Pentumainen ja leikkisä se on ollut aina, mutta nuo hoivausominaisuudet pentua kohtaan on kyllä ihan uutta. Näiden kahden ystävyys on kyllä todella liikuttavaa katsottavaa. Ne antaa toisilleen niin paljon!

Sanikin haluaa usein osallistua hauskuuteen. Monasti Sani hilluu möhkön tai muun lelun kanssa joukon jatkona. Ja joskus kun oikein lapsettaa se tökkii Kujetta kuonolla niin kauan että lopulta saa Kujeen huomion, mokoma pahis-muori :D Joskus Sanille kuitenkin tulee hetkiä, jolloin se haluaa esittää hillittyä ja hallittua aikuista koiraa, joka vaan haukottelee nuorison pöllöilylle. Ja sit käy näin....

Kuje tulee ja antaa kielarin :D

Että yritä siinä sitten pitää pokka ja arvokkuus... ;)

Nää on kyllä niin hauska kolmikko, joiden touhuja katsellessa alkaa väkisinkin hymyilyttää. Ihanaa, kun ovat niin hyvin "hitsautuneet" yhteen :)

Syksy ei ole kyllä mitenkään kivoin ajankohta ottaa pentu. Illat pimenee aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Töiden jälkeen on ihan turha kuvitella lähtevänsä pennun kanssa minnekään kokemuksia hakemaan, edes metsään ei oikein huvita mennä, kun töistä tullessa on jo ihan pimeä :( Tässä suhteessa kevätpennut ovat kyllä ihan eri asemassa. Mutta onneksi pystyn ottamaan Kujeen töihin mukaan, siellä se näkee ja kokee niin paljon, ettei sinänsä haittaa vaikka vapaa-ajalla ei niin paljon ehditäkään...ja onneksi on vapaapäivät! Ne ollaan hyödynnetty aika pitkälti metsälenkkien merkeissä ja kavereita treffaamalla...Tässä kuvia reissuilta, joilla kamera on ollut mukana.

Syksyisissä tunnelmissa kera Minnin ja Robinin

Ekat treffit Hertan kanssa

Vähemmän seesteistä menoa :D

Tanssimoovien opettelua kera "pikkusisko" Valman

Melkeen ollaan ku kaks marjaa :)

pikku-cowboyt Kuje ja Nyx

Onneksi nää tyypit tallusteli maisemiin vasta siinä vaiheessa kun koirat oli jo autoissa :)

Myös Maisan kanssa pistettiin jalalla koreaksi

ja vähän suukoteltiin

Oli siellä muutama muukin...

Kuje on ehtinyt jo käydä ekoilla rokotuksillaan. Vähän pistäminen kirpaisi mutta "no hard feelings", tuumasi Kuje ja pusutti lääkärin vielä pistoksen jälkeenkin :) Ja lääkärireissulta kun kotiuduttiin, niin rallattivat Tipin kanssa vielä tunnin ennenkuin pentu sammui. Että eipä tuo uusia juttuja, paikkoja tai tilanteita juur stressaile tai jännäile, on vissiin aika karaistunut kaikenlaiseen tuolla meilla töissä :)

Kujeella alkoi myös pentukoulu. Kouluttajana tyttöjen toko-ope Helena, tosin tällä kurssilla ei tokoilla, vaan opetellaan kaikkia arjessa tärkeitä juttuja. Kontaktia, luoksetuloa, muiden koirien ohitusta, hihnakävelyä, seisahtumista käskystä, kosketusalustaa jne. jne. Tuo on niin reipas ja oppivainen pieni koululainen. Ja kova haistelemaan :D Ei mulla aikaisemmat pennut oo ikinä olleet tuollaisia nenän käyttäjiä...Vissiin tää kuuluu sitten urosten sielunmaailmaan...? Mutta tosi kivaa on ollut!! Läksyjen lisäksi ollaan treenitty vähän kaikkea muutakin, kun kurssin myötä löytyi lopultakin se motivaatio.  Tää temppu tuli valmiiksi neljällä treenikerralla. Tai siis eihän se valmis vielä ole, mutta en oo kyllä kenellekään muulle koiralleni onnistunut opettamaan tätä temppua tähän vaiheeseen näin nopsaan. Joko mä oon kehittynyt kouluttajana tai tuo pentu on hirmu nopsa oppimaan. Tai sitten Nutrolin pentuöljy todellakin toimii :)

Pyöriäinen

Viime viikonloppuna nappasin videokameran mukaan metsälenkille ja tyypit pääsi esiintymään kameralle. Nää rakastaa temputtelua ja onhan näistä moni hyödykkäitä harjoituksia myös syville lihaksille :) Kujeella on vielä vähän opeteltavaa ;)

Metsäjumppaa

Tokoakin ollaan treenailtu, kerran viikkoon ohjatuissa Tipin kanssa, satunnaisesti kaverien kanssa ja vähän fiiliksestä riippuen 2-4 kertaa viikossa lenkin jälkeen treenataan iltaruoka. Meidän iltatreenit kestää max 5 minuuttia per koira, mutta silti tuntuu, että hyvin edistytään. Sanin kanssa ollaan otettu nyt erityisesti ohjattua noutoa. Sujuu, ainut mitä tarttis niin ehtiä/jaksaa treeniä vielä enemmän :) Ruudussa ollaan jämähdetty etureunaan ja sen suhteen ollaan nyt tauolla ja mietitään miten jatketaan. Muilta osin uuden voittajan liikkeet ois kohta hanskassa, hmmm...Tipinkin tokoilut sujuu edelleen hyvin. Uuden avoluokan vaikein liike meille on varmasti merkin kierto, syystä että Tipi on tähän asti saanut aina suorittaa sen haukkumalla (ei tullut edes mieleen, että tää voisi joku päivä olla tokoliike). Itse kiertäminen ei siis ole ongelma vaan sen suorittaminen hiljaisesti ;) Se suhteen aloitettiin nollasta eli läheltä tarjoomalla ja sitten uusi käskysana. Nyt sujuu hiljaisesti jo 3-4m. Enää tuo kisamatka 10m ei tunnu ollenkaan mahdottomalle tehtävälle, niinkuin alkuun ajattelin :) Tässä sama kuin Sanilla, tarttis ehtii treenii useammin!

Mulla ei ole aiheeseen liittyviä kuvia, mutta saatte ihaille Reetan kauniita otoksia Hangon reissuilta, kiitos!

Ylläolevat kuvat Margareta Sundell

Aksattukin ollaan, vissiin puolen vuoden tauon jälkeen. Aksa on niin aikaa vievä laji, että sen harrastaminen säännöllisesti tuntuu vaan aika mahdottomalle. Matkat+lämpät ja jäähkät vie jo pari tuntia. Siihen päälle vielä itse treenit, jotka meidän seurassa on kolmetuntiset. Eli pisimmillään 20 min aksatreeneihin palaa 4,5 tuntia aikaa. Jos töitten jälkeen pitäisi käydä treenaamassa, niin mitään muuta ei sit sinä iltana tarttiskaan tehdä :/ Nyt Tipi on kuitenkin päässyt treenimään Mariannen kanssa ja Leenan kanssa, kiitos kun ootte tarjonneet typsylle lystiä menoa:) ja maanantaina päästiin pitkästä aikaa Jennan treeneihin. Olipa ihana mennä taas pitkästä aikaa ja Jenna on niin ihanan kannustava ja tsemppaava, että sai mut taas vallan koukutettua tähän lajiin :) Ryhmään en aio edelleenkään hakea, mutta Jennan treeneissä käydään nyt syksyn ajan n. kerran kuussa ja koitetaan vähän omatoimitreenailla.

Tipin liitokuvat on ottanut Marianne Timonen

Tuli taas niin pitkä päivitystauko, että moni kiva pikkujuttu jää kirjoittamatta ylös ja ehkä jotain isompaakin...Koitan taas ryhdistäytyä. Loppuun tällainen suloinen hyvänmielen syyskuva, jonka Marianne nappasi, kiitos!!