Lenkkiräpsy
Lenkkiräpsy vol 2
Tänään pärähti mittariin 6kk, voi tätä ajan rientoa. Tuore kuva ja säkämitta tulossa toivottavasti huomenna...
Kaikki baby-hampaat on nyt lähteneet ja uudet kulmuritkin kasvaa oikeinpäin :) Toinen palli ei ole vieläkään alhaalla, mikä on aika sääli. Mutta pentu on muuten niin vallan ihana, että jos siinä yksi puute pitää olla, niin olkoon! Luonteeltaan Kuje on kaikkea sitä mitä oli jo pikkupentuna; reipas, rohkea, utelias ja iloinen pieni poika.
ja vauhdikas :D
Kuje on ollut muutamissa Tipin aksatreeneissä hengaamassa kannustusjoukoissa ja haistelemassa hallitunnelmaa. Vuoden vikoissa Jennan treeneissä marraskuun lopussa Kuje pääsi itsekin vähän juoksemaan putken läpi ja voi pojat miten pikkutyyppi syttyi! Jalat vispasi ilmaa ja hirmu hinkuuminen putkeen jo siinä vaiheessa, kun Jenna vielä piti kiinni. Jenna nauroi, että ei sheltit ole tällaisia, kun hän saa ihan tosissaan tehdä töitä, että saa tän muutaman kilon painoisin ipanan pidettyä paikallaan. Jenna meinasi, että Kuje tulee vielä olemaan melkoinen menijä :) Kokeiltiin myös vähän siivekkeen kiertämistä tarjoamalla, jonka Kuje hoksi aikalailla samantien. Jenna sanoi, että tarjoamista kannattaa treenata paljon, ihan kaikissa yhteyksissä. Sillä saa kuulemma hyvät pohjat tehtyä tulevaisuutta ajatellen, niin agilitya ajatellen, mutta varmaan lajiin kuin lajiin.
Tässä kolmas kerta kun treenataan kiertämistä ja samalla pikkusen muutakin.
Joulukuun puolessa välissä ajeltiin Turkuun moikkaamaan kasvattaja-Katia ja muuta poppoota. Päivä oli harmaa ja sateinen, mutta tunnelma iloinen ja aurinkoinen. Kuvat on yhtä suttua, mutta ehkä laatu ei oo aina tärkeintä...
Rallati-rallati-rallallaa
Kura lensi, mutta lapsilla oli hauskaa!
Best friends!
Otettiin lapsista vähän seisotuskuvia. Valma oli kuin ammattilainen; seiso - paikka- ja se oli siinä:
Toisin kuin sininen kenguru...Sitä piti kuvata kuin belggareita ikään. Yks hihnan päähän, toinen "syötiksi" eteen..Tällainen saatiin aikaan.
Kiitos vielä Katille, kun jaksoit ottaa vastaan joulukiireiden keskellä. Ihana sunnuntaipäivä! Tässä vielä äiti ja poika, jotka on kuin kaksi marjaa
Peppi ja Kuje
Kuje on menossa pentunäyttelyyn parin viikon päästä. Pentunäyttelyyn voi kuulemma mennä vaikka toinen palli puuttuukin, joten tokihan me halutaan tällainenkin kokemus saada. Ja kun kavereitakin on menossa, niin vielä hauskempaa! Pöydällä oloa ollaan treenattu kerran. Vieras halli ja lennosta napattu vieras ihminen kopeloimaan. Eikä mitään ongelmaa. Pikkutyyppi seisoi rentona pöydällä, ei mielistellyt, eikä pakitellut, heilutteli vaan rennosti häntäänsä ja antoi tutkia. Sen suhteen siis tuskin tarttee kauheasti nähdä vaivaa. Se seisominen sen sijaan...Tuon kuvaussession jälkeen ollaan nyt muutama kerta treenattu seisomista. Katsotaan tuleeko valmista ajoissa :)
Tapaninpäivänä käytiin moikkaamassa Nyxiä ja Annaa.
Ensin saatiin nauttia ihanasta auringonpaisteesta
Pojat rallasi riemukkaasti
Kumman käpy tää nyt onkaan?
Aikaa, vaivaa ja tuskanhikeä, mutta siinä he lopulta pönöttää, meijän suloiset pojat :)
Loppulenkistä alkoi melkoinen lumituisku...joka ei kyllä yhtään haitannut tahtia :D
Mistä tietää, että oli hauska reissu? Siitä että pentu on aivan rättipoikki väsynyt :)
Kiitos kivasta sunnuntai-iltapäivästä Anna ja Nyx!
Tipi kävi sterkkauksessa 28. joulukuuta. Kyllä oli jälleen kerran ahdistavaa viedä terve koira leikattavaksi, mutta koitin ajatella miten ahdistavaa olisikaan viedä se koira leikkaukseen, kun sillä olisi kohtutulehdus päällänsä, joten...Onneksi se on nyt tehty ja kaikki meni hyvin. Tipi on omasta mielestään jo täysin terve ja mä yritän jotenkin toppuutella. Nimenomaan yritän, koska tuo koira pystyy kiihdyttämään nollasta sataan nanosekunnissa ja hyppäämään sängylle ajatustakin nopeammin. "Ei saa", "Eiiii" ja "seis!!!" käskyt onkin olleet ahkerassa käytössä. Samoin kuin aktivointilelut. Onneksi haava kuitenkin näyttää hyvälle edelleen ja siitä Tipi ei ole ollut oikeestaan missään vaiheessa kiinnostunut. Kauluriakin pidin vain kaksi ekaa yötä, sen jälkeen ollaan menty paidan voimin. Enää 5 päivää tikkienpoistoon, joten voitonpuolella ollaan! Enpä tiedä kumpi meistä odottaa maanantaista tikkienpoistoa enemmän, mutta luulen, että juhlistetaan tuota onnenpäivää sitten heti illasta metsälenkillä :)
Tuunasin Tipille toipilaspaidan, jonka neiti on hyväksynyt ihan yllättävän hyvin. Aamupissatuksen jälkeen tulee suorastaan eteen istumaan ja odottamaan että puen sen. Ja Tipihän siis normaalista inhoaa kaikkia vaatteita. Vähänkö hää on suloinen raitapaita!
Ennen strekkaa saatiin tokojuttuja tosi hyvälle mallille ja mulla vallan sormet syyhyy, että päästään taas kunnolla treenaamaan. Viime sunnuntaina oli Riikka Pulliaisen tokokoulutus, johon olin ilmonnut Tipin, kun sterkan piti alunperin olla jo alkukuusta. Käytännön syistä sterkan ajankohta piti kuitenkin siirtää, joten vaihdoin kurssikaveriksi Sanin. Oli kiva kurssipäivä ja sain tosi kullanarvoisia neuvoja Sanin ongelmiin (ja Tipinkin). Koitan ehtiä tehdä koulutuspäivästä oman postauksensa jossain vaiheessa. Neuvojen lisäksi treenimotivaatio kasvoi taas kummasti ja nyt ollaan tällä viikolla treenattu joka ilta kaikkien kolmen kanssa jotain pientä. Hyvä koulutus antaa kyllä niin paljon!
Tipin tunnelmia yksien treenien jälkeen. Kuvattu siis ennen sterkkausta. Treenit loppuu aina liian lyhyeen, mutta "onneksi" pieni sininen osaa itse avata treenirepun, joten aina silloin tällöin voi jatkaa omatoimisella palkkauksella ;)
Uusivuosikin hujahti mennä rauhallisissa merkeissä, koirien osalta siis, ulkona kyllä paukkui ja jytisi ihan kiitettävästä. Tosin vain sallitun ajan. Viikolla ei pamauteltu yhtään ja aaton iltalenkki kun tehtiin viiden aikoihin, niin ei raketin rakettia. Hienoa Nurmijärvi! Ekat pamaukset kun tuli, niin Kuje vähän höristeli korvia, mutta kun Sani ja Tipi ei reagoineet millään lailla, niin Kujekin kävi nukkumaan. Puolenyön aikaan alkoi semmoinen räiske ja jytinä, että vaikka mulla oli radio ja telkkari päällä, niin seinät vaan tutisi ja pauke oli aivan tauotonta. Kuje kuunteli kovasti ja vähän haukahteli, mutta ei yrittänyt piiloon vaan ennemminkin kulki ikkunasta ikkunaan ihmettelemässä, että mistä äänet oikein tulee. Annoin poppoolle aktivointi lelut ja raketit unohtui sen siljän tien. Yhden aikoihin käytiin vielä pieni lenkki. Vastaan tuli yksi lenkkituttu, joka etsi karannutta koiraansa, tuli surullinen olo. Onneksi koira löytyi seuraavana päivänä :)
Mikä uusivuosi? Mitkä raketit?
Uuden vuoden "kunniaksi" nousin pöydästä ja unohdin laittaa tuolin paikalleen. Noloa, etten vieläkään ole oppinut...Sani käytti heti tilaisuuden hyväkseen ja kävi korkkaamassa kuivakakun. Ei sen parempaa tapaa aloittaa Uutta Vuotta, taisi tuumata :D
Jos Sanin Uusi Vuosi oli onnistunut, niin oli kyllä joulukin kera uuden möhkön. Siinä on onnellisen koiran kuva :)
Vakkari lenkkikavereitakin on ehditty näkemään. Tässä ollaan Kiljavan reitillä. Vauvat Kuje, Hertta ja Kaneli ehtivät livistää kuvasta ;)
Kuva Kirsi Tuominen
Iloista ja onnekasta alkanutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti