Sani-toko on aina ollut hieman haastavaa ;) Pieni partiolainen on vähän liian utelias, vähän liian itsepäinen, "minä tiedän paremmin"-asenteella varustettu pieni kikkailija, jonka toilailuille ei voi kuin nauraa ja jonka kanssa on pakko harrastaa aina pieni pilke silmäkulmassa.
No meillä on jälleen uusi haaste Sanin kanssa ja tää onkin vähän erikoinen. Sani ei nimittäin kuule ihan kunnolla. Se ei ole täysin kuuro, mutta se ei myöskään kuule ihan täysin. Ja mulla meni kuulkaa aika kauan aikaa tajuta tää. Esimerkkinä Sani lakkasi aina välillä tottelemasta luoksetulon pysäytyskäskyjä (tää on kuitenkin ollut meille vahva liike). Edes korva ei värähtänyt, kun neiti juoksi pysäytyskäskystä(istä) huolimatta läpi. Tai ruudussa ei ottanut kuuleviin korviin mun "seiso".käskyä. Ja toisaalta taas välillä reagoi vaikka en ollut antanut mitään käskyä. Alkuun ajattelin, että neiti on vaan itsepäinen ja tein kuunteluharjoituksia, jotka ei kyllä kummemmin auttaneet. Muistan nauraneeni kaverille, että välillä tuntuu kuin tuo koira olisi kuuro. Kunnes yhtenä päivänä (oisko joskus viime keväänä) aloin pohtia, että mitä jos kyse onkin siitä, että Sani ihan oikeasti ei kuule. Vaihdoin pysäytyskäskyt käsimerkkeihin ja kas, koira alkoi jälleen pysähtyä. Eikä vaan silloin tällöin vaan joka kerta. Aloin seurailla Sania sillä silmällä myös arjen jutuissa ja nyt kun osasin "katsoa", niin kyllähän se huono kuulo sielläkin näkyi. Yhtäkkiä aika moni meidän ongelma muuttui ymmärrettäväksi, oli aika huojentavaa. Ja nyt jos koska olin onnellinen, että oon tällainen kukkahattu-kouluttaja. Jos olisin lähtenyt rankomaan Sania tottelemattomuuden takia, niin miten huono omatunto mulla olisikaan nyt!
Moni varmaan miettii, että miten 10-vuotiaan koiran kuulo voi heiketä, mutta kyllä se vaan voi! Ja melkein väittäisin, että voipi olla yleisempää kuin luullaan. En usko, että tajuaisin asiaa vieläkään jos ei harrastettaisi tokoa. Arjessa Sani pystyy kompensoimaan niin paljon seuraamalla muuta laumaa ja loppu menisi helposti itsepäisyyden piikkiin. Sanihan siis kuulee kyllä, mutta miten paljon, niin en osaa sanoa. Tuuli, ympäristönmelu ym ainakin selvästi vaikuttaa..
Nyt mulla on treenatessa (ja kisoissa) käytössä kaikenlaisia pieniä juttuja, jotka auttaa Sania. Esim. luoksetulossa katson koiraa vasta kun kutsun sitä, muuten katson sivuun. Sama kaukoissa, jotta Sani ei kuvittelisi mun antaneen käskyä ennen aikojaan. Käsimerkit kaikissa liikkeissä missä ne on sallittuja. Ruudussa olen opettanut (yritän opettaa) Sania menemään ruutuun ja siellä maahan mahdollisimman omatoimisesta, jolloin mun käskytys on vain näennäistä. Ruudun kävelyssä käännän pään Sania kohti vain kutsuessani sen seuraamaan ja muita pikkujuttuja, jotka sääntöjen sallimissa rajoissa. Nimenomaan nuo kaukana tapahtuvat liikkeet ja ohjaukset on niitä haastellisia. Läheltä tulevat ohjaukset Sani kyllä kuulee. Voin sanoa, että paaaaljon on tullut tehtyä ajatustyötä ja pohdittua näitä asioita. Enkä oikein vieläkään tiedä miten paljon voin vaatia? Mistä asioista voi huomauttaa? Ja koska Sani on edelleen myös melkoinen kikkailija, niin kaikissa tilanteissa en aina osaa sanoa onko kyse siitä ettei neiti kuule vai ei vaan halua kuulla ;)
Kuva Marianne Timonen
No meillä on jälleen uusi haaste Sanin kanssa ja tää onkin vähän erikoinen. Sani ei nimittäin kuule ihan kunnolla. Se ei ole täysin kuuro, mutta se ei myöskään kuule ihan täysin. Ja mulla meni kuulkaa aika kauan aikaa tajuta tää. Esimerkkinä Sani lakkasi aina välillä tottelemasta luoksetulon pysäytyskäskyjä (tää on kuitenkin ollut meille vahva liike). Edes korva ei värähtänyt, kun neiti juoksi pysäytyskäskystä(istä) huolimatta läpi. Tai ruudussa ei ottanut kuuleviin korviin mun "seiso".käskyä. Ja toisaalta taas välillä reagoi vaikka en ollut antanut mitään käskyä. Alkuun ajattelin, että neiti on vaan itsepäinen ja tein kuunteluharjoituksia, jotka ei kyllä kummemmin auttaneet. Muistan nauraneeni kaverille, että välillä tuntuu kuin tuo koira olisi kuuro. Kunnes yhtenä päivänä (oisko joskus viime keväänä) aloin pohtia, että mitä jos kyse onkin siitä, että Sani ihan oikeasti ei kuule. Vaihdoin pysäytyskäskyt käsimerkkeihin ja kas, koira alkoi jälleen pysähtyä. Eikä vaan silloin tällöin vaan joka kerta. Aloin seurailla Sania sillä silmällä myös arjen jutuissa ja nyt kun osasin "katsoa", niin kyllähän se huono kuulo sielläkin näkyi. Yhtäkkiä aika moni meidän ongelma muuttui ymmärrettäväksi, oli aika huojentavaa. Ja nyt jos koska olin onnellinen, että oon tällainen kukkahattu-kouluttaja. Jos olisin lähtenyt rankomaan Sania tottelemattomuuden takia, niin miten huono omatunto mulla olisikaan nyt!
Kuva Marianne Timonen
Moni varmaan miettii, että miten 10-vuotiaan koiran kuulo voi heiketä, mutta kyllä se vaan voi! Ja melkein väittäisin, että voipi olla yleisempää kuin luullaan. En usko, että tajuaisin asiaa vieläkään jos ei harrastettaisi tokoa. Arjessa Sani pystyy kompensoimaan niin paljon seuraamalla muuta laumaa ja loppu menisi helposti itsepäisyyden piikkiin. Sanihan siis kuulee kyllä, mutta miten paljon, niin en osaa sanoa. Tuuli, ympäristönmelu ym ainakin selvästi vaikuttaa..
Nyt mulla on treenatessa (ja kisoissa) käytössä kaikenlaisia pieniä juttuja, jotka auttaa Sania. Esim. luoksetulossa katson koiraa vasta kun kutsun sitä, muuten katson sivuun. Sama kaukoissa, jotta Sani ei kuvittelisi mun antaneen käskyä ennen aikojaan. Käsimerkit kaikissa liikkeissä missä ne on sallittuja. Ruudussa olen opettanut (yritän opettaa) Sania menemään ruutuun ja siellä maahan mahdollisimman omatoimisesta, jolloin mun käskytys on vain näennäistä. Ruudun kävelyssä käännän pään Sania kohti vain kutsuessani sen seuraamaan ja muita pikkujuttuja, jotka sääntöjen sallimissa rajoissa. Nimenomaan nuo kaukana tapahtuvat liikkeet ja ohjaukset on niitä haastellisia. Läheltä tulevat ohjaukset Sani kyllä kuulee. Voin sanoa, että paaaaljon on tullut tehtyä ajatustyötä ja pohdittua näitä asioita. Enkä oikein vieläkään tiedä miten paljon voin vaatia? Mistä asioista voi huomauttaa? Ja koska Sani on edelleen myös melkoinen kikkailija, niin kaikissa tilanteissa en aina osaa sanoa onko kyse siitä ettei neiti kuule vai ei vaan halua kuulla ;)
Kuva Marianne Timonen
Realisti mussa tietää, että me tuskin voidaan enää ykköstuloksia saavuttaa. Optimisti-minä taas haluaa uskoa, että pienellä onnella se ykkönen olisi ihan mahdollinen. Ja loppujen lopuksi niillä tuloksilla ei ole edes niin väliä! Tärkeintä on, että meillä on edes mahdollisuus yrittää, sekin on paljon se! :)
Mun on pitänyt kirjoittaa tästä monta kertaa blogiin, mutta aina on niin paljon päivitettävää ja tätä asiaa on vaikea kirjoittaa parilla lauseella. En ole surullinen, kuin korkeintaan siitä, että tuo koira vanhenee. Sania huono kuulo ei tunnu haittaavan, ja ainakaan vielä se ei treenejä lukuunottamatta juurikaan vaikuta meidän arkeen. No korkeintaan sen verran, että lenkkeillessä hämärällä Sani on joko hihnassa tai pidän sitä silmällä ettei erkani kovin kauas. Muuten Sani on yhtä iloinen, energinen ja innokas kuin aina ennenkin! Joten jos asia ei haittaa Sania, niin miksi sen pitäisi haitata muakaan! Olen miettinyt, että jos toko käy jossain vaiheessa vaan yksinkertaisesti liian vaikeaksi, niin sitten siirytään Rally-Tokoon. Tokoillaan kuitenkin niin kauan kuin se suinkin on mahdollista, koska laji on vaan niin mahtava ja Sanin kanssa tokoilu on kaikista haasteista huolimatta vaan niin hurjan kivaa!
Mun on pitänyt kirjoittaa tästä monta kertaa blogiin, mutta aina on niin paljon päivitettävää ja tätä asiaa on vaikea kirjoittaa parilla lauseella. En ole surullinen, kuin korkeintaan siitä, että tuo koira vanhenee. Sania huono kuulo ei tunnu haittaavan, ja ainakaan vielä se ei treenejä lukuunottamatta juurikaan vaikuta meidän arkeen. No korkeintaan sen verran, että lenkkeillessä hämärällä Sani on joko hihnassa tai pidän sitä silmällä ettei erkani kovin kauas. Muuten Sani on yhtä iloinen, energinen ja innokas kuin aina ennenkin! Joten jos asia ei haittaa Sania, niin miksi sen pitäisi haitata muakaan! Olen miettinyt, että jos toko käy jossain vaiheessa vaan yksinkertaisesti liian vaikeaksi, niin sitten siirytään Rally-Tokoon. Tokoillaan kuitenkin niin kauan kuin se suinkin on mahdollista, koska laji on vaan niin mahtava ja Sanin kanssa tokoilu on kaikista haasteista huolimatta vaan niin hurjan kivaa!
"Perillä on tuolla, edessämme jossain,
mennään, mutta ajetaan hiljempaa,
toivon että matka jatkuu, jatkuu vaan..."
Kuva Marianne Timonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti