Se on loma nyt! ja kesä :)

Nyt se alkoi, se niin odotettu ja kaivattu kesäloma!! Ja tulihan se kesäkin sieltä! Kaikkien niiden sateisten ja kylmien ilmojen jälkeen, nää lämpimät ja aurinkoiset päivät on jotain niin ihanaa! Ekaa kesälomapäivää vieteltiin tänään näissä merkeissä

Kyllä kelpaa näillä keleillä harrastaa tätä "lajia" :)

 

"Joku" oli aika happy kun pääsi uikkaamaan :D

 

Tältä näyttää onni!

 

Joululahjaksi saadut uimalelutkin päästiin "koeajamaan". Kalalla oli monta ottajaa :D

Tytöt uikkailee

Saanakin uskaltautui vilvoittelemaan!

 

Todelliset prinsessat menee(lipuu) veteen tyylikkään hienostuneesti!

 

ja sit on nää raikuli-rinsessat... :D

 

Rantavahti piti tarkasti vahtia!

 

Uinnin jälkeen oli vilpoista rallattaa!

 

Kala saa kyytiä :D

Onnelliset!

 

On se vähän hönö :)

 

 

Torstaina käytiin taas Jennan aksa-opissa ja jatkettiin meidän uuden palkkausmenetelmän kanssa. Kovasti oli Piipanen tehnyt ajatustyötä tässä välissä ja sisäistänyt juttuja, koska mulla oli aivan erilainen koira ohjattavana kuin vielä hetki sitten! Nyt neiti ei enää tullutkaan kiltisti mun mitä-sattuu-ohjauksiin, vaan napsi esteitä sieltä täältä matkan varrelta. Jenna totesi, että nyt kun Tipi on fokusoituneempi eteenpäin ja katsoo enemmän esteitä kuin mua, niin se myös helpommin lukee mun epämääräiset huitaisut tai väärän rintamasuunnan ym. ohjaukseksi, vaikka esteet olisikin siellä kauempana jossain. Toisin sanoen Piipasta on tullut sinkoilija ja Jennan sanoin, se on nyt kuin Neon :D Ettei jää epäselväksi, niin tarkoitti siis tapaa liikkua radalla, muuten ei toki voi mitenkään rinnastaa Neoniin, vaikka kuulostihan se ihan kivalle, että verrataan tuollaiseen huippu lahjakkuuteen!! :) 

 

Jenna sanoi, että nyt alkuun Tipin ohjaaminen on hankalaa, koska mun pitää opetella ihan uudenlainen ohjaustyyli, mutta toisaalta neidin meno on myös niin vau! Ja siltä se tuntuikin. Vaikeaa, mutta toisaalta kun löydetään yhteinen sävel, niin uskon, että loppu viimein ohjaaminen tulee helpommaksi mitä se on ollut. Kun Piipa suorittaa itsenäisemmin, niin mullekin jää enemmän aikaa :) Nyt alkuun radalla tuli myös tilanteita, joissa Piipa unohtui tuijottamaan namikuppia (esim käännöksissä tai kontakteille), mutta se kuulemma kuuluu asiaan ja sitä pitää vaan treenata. Vähän niin kuin pennun kanssa lähtisi liikenteeseen :) Vauhdistaan Pipa sai Jennalta kovasti kehuja. Neidin vauhtikapasiteetti on kuulemma valtaisa, mutta niin kauan kun neiti on kiinni mussa, niin tuo kapasiteetti ei vaan pääse kunnolla esille! Tällä uudella tyylillä saadaan sekin paremmin hyödynnettyä. Olen samaa mieltä, että Tipin iso vahvuus tosiaankin on huisan nopeat jalat ja jos saadaan tää etu kunnolla mukaan radalle, niin olisihan se vallan kiva :) Olin suunnitellut kisoja heinäkuun lopulle, mutta ne me unohdetaan nyt. Haluan ensin kunnolla sisään ajaa tämän uuden palkkaus- ja ohjaussysteemin ja mietitään vasta sen jälkeen kisaamista. Agirotuun olin jo ilmonnut open classiin, mutta jätettiin sekin välistä (kävin kyllä kaveria kannustamassa joten vähän pääsin kisatunnelmaan kuitenkin!). Tehdään nyt kerrankin asiat rauhassa, huolella ja ajatuksella. Meillä riittää nyt molemmilla opeteltavaa, mutta ai miten kivaa tää on!!

 

Aina valmiina!!

 

Löydettiin tällainen hyvänmielen kivi!

 

Jatkamme lomailua näissä fiiliksissä!! :) 

 

 

 

Kärpäsiä ilmassa

agility sellaisia :) Meijän agilityharrastus on jo jonkin aikaa ollut tosiaankin vaan harrastelua. Treeneissä ollaan kyllä käyty ja aina on ollut kivaa, mutta en ole jaksanut panostaa lajiin noin muuten oikeastaan ollenkaan. Eikä harrastelussa mitään vikaa siis, ihan yhtä hienoa se on kuin tavoitteellisempikin touhuaminen, mutta jos kisata haluaa, niin sitten tarttis kyllä vähän panostaakin! Ei se kehittyminen ilmaiseksi tule! No muutama viikko sitten ajeltiin Mikaelan kanssa katsomaan agilityn sm-kisoja ja huomasin, että pitkästä aikaa tuli oikein kaiho radalle ja treenaamaan! Sit yhdet tosi onnistuneet Jennan treenit ja viikonloppuna kun katsoin livestreamilta karsintoja, niin huomasin merkkaavani ylös ratapätkiä, joita voitaisiin mennä treenimään itseksemme. Eilen selasin kisakalenteria...Kesäkö nämäkin kärpäset toi, en tiedä, mutta olen pitkästä aikaa niin innoissani ja täynnä treeni-intoa ettei mitään rajaa :)

Hulivili viipottaa!

Tiistaina käytiin tosiaan liitelemässä Jennan opissa aivan kertakaikkisen onnistuneet treenit! Kokeiltiin ihan uutta juttua ja se olikin aika success :D Tipin agilitypalkkana on periaatteessa aina ollut pallo (alkuvaiheen esteopetusta lukuunottamatta), nyt kokeiltiin namilla. Namit oli siis kupissa ja kuppi tuli aina Jennalta. Ja nyt vedettiin kyllä niin oikeasta narusta, koska Tipi eteneminen muuttui liki kerrasta. Jenna totesi, ettei ole ikinä nähnyt Tipiä niin fokusoituneena eteenpäin ja esteisiin. Kuppi ei siis ollut houkutteena, mutta kun palkka ei tullutkaan multa, niin Tipin koko liikkuminen ja eteneminen muuttui ihan toisen näköiseksi! Jennan sanoin "miksei me olla kokeiltu tätä aikaisemmin!". Ja kun Pipasen fokus oli enemmän eteenpäin kuin muhun, niin se näkyi tosi selkeästi paitsi vauhdissa niin varsinkin irtoamisessa. Kahden putken leijeröinnissä Jenna totesi hauskasti, että putkien välissä ei oikeastaan ehtinyt nähdä kuin hännänpään, niin lujaa Tipi viiletti mennä :D Kuulemma meidän kannattaa nyt ottaa pidempi namikuppikuuri, jollei sitten kokonaan vaihdeta palkkausta tähän ja en voi kuin olla samaa mieltä. Ero etenemisessä oli ihan huima ja se miten nopeasti Tipin omaksui tän uuden tyylin, kertonee, että se sopii ja toimii!! Leijeröinti pätkien jälkeen jätettiin radan muut pyörittelyt väliin, koska Jenna halusi vahvistaa irtoamista ja etenemistä tällä uudella systeemillä. Otettiin keppejä ja puomia, molempia niin, että jäin lopulta ihan esteen alkuun käskyttämään ja Piipa joutui itsenäisesti suorittamaan koko esteen. Hienoja onnistumisia näilläkin. Puomilla Piipa juoksi niin lujaa, että kuulemma joka kerta näytti ettei se pysähdy ja silti, joka kerta, pysähtyi! Se on niin kultainen! Hauskaa, että koira on 5-vuotias ja pystytään edelleen saamaan näin suurta edistymistä aikaan yksien treenien aikana. Ihanat, onnistumisen täyteiset treenit!! Hymyilytti vielä illallakin ja oikeastaan vieläkin kun muistelen :)

Meidän juhannuksen lenkkiseurue

Tällä viikolla typsyt kävi Patricia-fyssarilla tsekkauksessa ja nyt on taas rennon letkeät neidit :) Saatiin taas muutama uusi jumppaliike (temppu) treenattavaksi. Tipillä on kuulemma valtaisat vatsalihakset (sen siitä saa kun treenaa kaiken maailman tasapainotemppuja), mutta selkään pitää saada vähän paremmat. Sani taas sai takapäätä vahvistavia temppuja opeteltavaksi. Saana saa jatkaa samaan malliin. Täytyy kyllä sillekin keksiä joku uusi temppu työn alle, nyt kun kohteen kiertäminen peruuttamalla vihdoinkin onnistuu :)

Tokossakin ollaan saatu edistymistä aikaan, täytyy niistä kirjoitella ihan oma postaus :)

Rantavillit!

Parhaat ystävät: pikku-leijona ja ulvova susihukkanen :)

Loppuun vielä pakko kertoa mun maailman parhaasta hankinnasta! Ainakin Saana on taatusti tätä mieltä! Ja se on siis koirafööni, sellainen joka on paljon tehokkaampi kuin hiustenkuivaaja :D En edes muista mistä ajatus lähti, mutta monen monta kuukautta mun piti asiaa sulatella ennen ostopäätöksen tekemistä, kun "se on niin kallis ja mä pesen koirani 1-2 kertaa vuodessa ja ja...". Sitten luin yhtä keskustelua sterkattujen narttujen turkin hoidosta ja siellä neuvottiin, että paras hoito on pesu mahdollisimman usein, joten...;) Piti kokeilla heti ekana iltana Saanan kanssa ja voi luoja miten mahtava laite! Puhallus on niin tehokas, että irtokarvat vaan pöllyää itsekseen (tai pienellä kampa-avustuksella) irti. Siis ne jotka sterkka-nartuilla tarrautuu sinne muuhun pohjavillaan, takuttavat, eivätkä millään meinaa lähteä irti!! Koiraföönin kanssa ne tosiaan irtosi kuin itsestään, eikä turkin selvittäminen sattunut koiraan yhtään! Saana oikeasti makoili unessa (en ole varma oliko silmät kiinni) lähes koko föönauksen ajan. Ihan parasta!! Vanhuskoiria jos ketä, pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä ja nyt ekaa kertaa tuntui, että tää turkinhoito hetkikin oli vain ja pelkästään miellyttävä kokemus. Ainut mikä harmittaa on se, että ostin laitteen vasta nyt! Jos vaan olisin tiennyt...

Pesun ja föönauksen lopputulema. Tää on otettu pari päivää pesun jälkeen, joten housu- ja häntäkarvat kaipaisi taas jo vähän harjaa. Muuten turkki onkin kuvassa ja on yhä edelleen tosi ihanan tuntuinen :)
Kuva Eija Tienhaara

 

Pieni breikki vois toimia meille peruskiireisiin unohtuneille...

Täällä taas, hei vaan hei :) Viime blogikirjoituksesta onkin vierähtänyt tovi...Viime viikot olen tehnyt astetta tiukempaa työputkea, joten muulle touhuilulle (kuten blogin kirjoittelulle) ei ole oikein jäänyt aikaa. Enpä toki normaalistikaan mikään ahkera kirjoitteli ole, mutta nyt mulla sentäs on syy ;) Tää pieni Juhannusbreikki tuli kyllä enemmän kuin oikeaan saumaan! No ensi viikolla palataan taas normiin, joten sitten helpottaa! Ja kesälomakin lähenee päivä päivältä, enää pari viikkoa... :D

Toukokuun lopussa vietettiin aurinkoinen viikonloppu Inkoossa Etelä-Suomen shelttien järjestämällä harrasteleirillä. Tällä kertaa leireiltiin vajaalla kokoonpanolla Saanan jäädessä mun vanhempien hoiviin viettämään laatu-aikaa :) Mielellään olisin muorinkin ottanut mukaan, mutta tiesin viikonlopun olevan täynnä ohjelmaa ja toimintaa, joten aika rankka viikonloppuhan se olisi ollut Saanukalle. Niin pirteä ja touhukas kuin hää onkin, niin tuossa iässä päikkäreiden väliin jättäminen ei enää käy tuosta vaan. Näin jälkikäteen ajatellen tosi hyvä, että päädyin tähän ratkaisuun, koska lämpömittari pyöri koko viikonlopun 30 asteen hellelukemissa ja majapaikan huoneissakin vallitsi aika sauna-tunnelma, varsinkin päiväsaikaan :) Aika rankkaa olisi ollut mummo-koiran olla mukana!

Perjantai illasta starttattiin siis kohti Inkoota kera Reetan ja maustepoikien. Kaikki namit ja lelut unohtui matkasta, joten yhden Valintatalo-pysähdyksen taktiikalla taittui matka perille. Ekan illan ohjelmassa oli koirafrisbee näytös sekä vapaata yhdessäoloa.

Elli-sheltti osasi vaikka tehdä vaikka miten hienoja koppeja!

Käytiin myös tutustumassa viikonlopun lenkkimaastoihin ja maisemiin...

Siellä oli kyllä ihan hiekkatiet, ettei heinikossa tarvinnut tallustaa :)
Päästettiin vaan koirat vähän rallaamaan!

 

Ilta-aurinko kylvyssä :)

 

Jiihaa!

 

 

Lauantai aamu alkoi hakutreeneillä. Kouluttajana toimi Janna Grönholm (en ole varma nimestä?), joka toimii omien kelpiensä kanssa pelastuspuolella hälyryhmässä. Treenattiin alkuun isolla voikukkapellolla ja sen jälkeen siirryttiin metsään. Meidän aiemmista treenailuista poiketen (joissa ollaan etsitty vain yhtä maalimiestä kerrallaan) kaikki maalimiehet menikin tällä kertaa heti piiloon ja koirat sai etsiä neljä "ukkoa" putkeen. Hienosti typsyt selviytyi urakastaan, vaikka suhteellisen kokemattomia hakuilijoita ovat noin yleensäkin ja tän tyyppisessä treenailussa ihan ekakertalaisia. Molemmat sai kehuja kouluttajalta, Tipi ihan erityisesti. Kouluttaja totesi, että jos laji oikeasti kiinnostaa, niin Tipissä olisi todellista potentiaalia ja potkua ja lisäksi aivan loistavaa nenätyöskentelyä. Neiti sähikäisestä löytyy aina vaan uusia puolia!

Taavi on paikallistanut "ukon"

Pelto oli valtaisa ja heinikko näin korkeaa, että kyllä ne ihan nenää joutuivat käyttämään, mikäli mielivät löytää etsimänsä :)

 

Metsästä ei ole kuvia, kun oli liian hämärää kuvailuun.

 

Hurjan kivat treenit ja olipa ihana katsoa onnellisia koiria tekemässä työtä jota ne tekee enemmänkin luonnostaan kuin opetuksen tuloksena! Huomaa, että nenähommat on niille äärimmäisen mieluisaa puuhaa :) Hakukouluttaja totesi treenien lopuksi, että hänen koiriaan ei minkään pituisilla lenkeillä väsytetä, mutta yhdet hakutreenit ja ne on ihan virrat veks :) Tehokas koiran väsytystaktiikka siis! Niin kivat treenit ja aivan huisan mukava kouluttaja! Näistä treeneistä jäi tosi kiva fiilis :) 

 

Hakuilun jälkeen suunnattiin lounaan kautta agility treenien pariin.

Majapaikan keittiön taulu! Ei mitään lisättävää.. ;)

 

Lauantain agility kouluttajana toimi Anu Rajaheimo. Anu oli ihanasti huomioinut tukahduttavan helteisen sään ja sen faktan, että koirilla oli jo alla muuta touhuilua eli olivat mahdollisesti jo vähän väsyneitä. Ensin juteltiin vähän teoriaa, sitten harjoiteltiin hypyn tarjoamista ja lopuksi pieni helpohko rata. Tykkäsin kovasti! Tuon vaikeammat treenit olisin jättänyt itseasiassa väliin ja olin jo vähän varautunutkin tähän vaihtoehtoon ennen treenien alkua. Olen ihan tosi tarkka siitä, että harrasteluissa levon osuus on rittävä. Nämä puuhapetet kun ei valitettavasti yleensä itse näytä kuinka väsyneitä ovat, kun on kivaa tekemistä! Joten se on sitten mun vastuulla pitää huoli tästä puolesta :) Kiitokset siis Anulle kivoista ja hienosti tilanteeseen suunnitelluista treeneistä!

 

Aksailun jälkeen siirryttiin hetkeksi huoneeseen huilimaan ja lataamaan akkuja, itse kukin! Jossain vaiheessa jollekin pälkähti päähän miten ihanaa olisi päästä pulahtamaan järveen. Saatiin tietää, että 10 minuutin ajomatkan päästä löytyisi järvi jossa myös koirat saavat uida :) Loistavaa, eikun menoksi kera Reetan, Mikaelan ja koko karvavarvas-lauman! "Muutaman" mutkan kautta löydettiin perille..Tulipahan Inkoo tutuksi ja muistojahan ei syntyisi jos kaikki menisi aina suunnitellusti ;) Mutta lopulta päästiin virkistäytymään ja heittämään talviturkit tämän kesän osalta. Mä taisin enemmänkin vaan kastautua, mutta koirat nautti uikkaamisesta ihan koko rahan edestä:)

 

Onnellisia lillujia :)

 

"Vepekoirat tulossa pelastamaan"

 

Niin mahtavaa!!!!

 

 

Kenenkä keppi tää olikaan?

 

Tämän parempaa hyppykuvaa en onnistunut saamaan..En ikinä ehtinyt tarpeeksi kauas, kun Piipa oli jo loiskaissut menemään :)

 

Sani meni rantaan huilimaan Kanelin ja Tillin seuraksi...

... ja hetken päästä uikkailu mun luo tämän näköisenä...Oiskohan hyppy hieman epäonnistunut :D

 

Taavi ja Sani uimassa auringon laskuun :D

 

Kyllä virkisti!

 

Uinnin jälkeen tultiin hyvällä hevosella leiripaikalle takaisin, päästiin nimittäin saman tien nauttimaan vaikka millaisista ihanista grilliherkuista. Ai että maistui hyvälle!

 

Monta oli nälkäistä suuta...! :D

 

Loppu ilta kului rupatellessa muiden leiriläisten kanssa. Ja siitä iltalenkin kautta nukkumaan.

 

Vähän jaksoivat vielä rallatakin, mutta kyllä me aika väsynyttä porukkaa oltiin kaikki!

 

Sunnuntain oli ohjelmassa aamupalan jälkeen koiratanssia ja TOKOa Nadja Böckermanin opastuksella. Molemmat tytöt pääsi vähän tanssahtelemaan eli temputtelemaan.

 

Hippi näytti mallia!

 

 

 

Myös hallitseva suomen mestari Flow pääsi näyttämään taitojaan!

 

Sanikin pääsi hetkeksi "estradille" demo-koirana, kun Nadja näytti miten vanhakin koira oppii uusia temppuja :)

 

 Taas muistin miten kiva laji tämäkin on! Voi kun olisi vaan vähän enemmän aikaa ja jaksamista! Temppujahan me kyllä opetellaan koko ajan, mutta laji vaatii niin paljon enemmän kuin vaan yksittäisten temppujen opettelua! Ehkä joskus...

 

Tokossa Tipi pääsi treenaamaan paikallaanoloa. Ensin yhdessä muiden kanssa ja sitten yksin erilaisilla häiriöillä. Uskomattoman hienosti molemmat tytöt jaksoi treenailla, vaikka takana oli melkoisen toiminnantäyteinen viikonloppu. Iso kiitos Nadjalle jälleen hyvistä opeista :)

 

Tässä vaiheessa leiri alkoi olla pakkailua ja loppusiivousta vaille pulkassa. Moikkailtiin vielä kaikki leirikaverit ja käytiin keräämässä Reetan tekemän luontopolun rastit pois. Samalla tuli luontopolkukin katsastettua, kun se oli meiltä kaiken tohinan keskellä ihan unohtunut. Ihana polku olikin :) Kurvattiin vielä uimapaikan kautta pikaisella pulahduksella..

 

 

 

Ja sit kotia kohti!

 

Iso kiitos vielä ahkerille järkkäreille hienosti järjestetystä leiristä. Kaikki toimi ja sujui aivan loistavasti!! Ohjelmaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja todella monipuolisesti!! Kiitos myös kivoille kouluttajille antoisista treeneistä sekä leirikamuille seurasta! Erityisesti Reetalle ja Mikaelalle!!

 

Väsyneet, mutta onnelliset kiittää, kuittaa ja toivoo, että tästä leiristä tulee perinne!! :)

 

 

Salon tokokoe

Pikainen päivitys tän päivän tokokokeesta, joka siis Salossa Harri Laisin arvioitavana. Ei ehkä maailman järkevin idea ottaa kokemattomalle koiralle kahta koetta samalle viikolle, mutta joskus ne pöhkötkin ideat saattaa johtaa ihan onnistuneeseen lopputulokseen. Piipanen nimittäin tokotteli toisen ALO 1 tuloksensa 171,5p ja sijoitus 4./12 :) Luokan voittajan pistemäärä oli 173,5, joten ei me paljoa kärjestä jääty!

Koe sujui aikalailla samalla kaavalla kuin helatorstainkin koe. Paikallaanolo onnistui kympin arvoisesti ja tällä kertaa mua ei edes jännittänyt niin kamalasti, vähän kuitenkin... Hihna seuraaminen oli jopa aika hienoa (parin päivän motivaatio seuraamistreenit tuotti tulosta), mutta vapaana seuraamisen lopussa ihme sähellystä. Se on selkeästi kesto mikä meiltä puuttuu. Jäävät oli hyvät, samoin luoksetulo. Hypyssä taas lopun kanssa ongelmaa. Vielä ollaan aika kaukana siitä tekemisen meiningistä mikä meillä oli piirimestaruus kisoissa, mutta parempaan päin menossa kuitenkin. Olen kyllä niin ylpeä Tipistä!! Täytyy tunnustaa, etten etukäteen ihan uskonut tähän tulokseen... On mulla vaan melkoisen hieno pieni sininen!

Myös kaverikoira-Lucylle ALO 1 tulos, joten oli pakko ottaa ykköstytöistä yhteiskuva!
Pätevät siniset!
Kuva Leena Himberg

Myös Sani pääsi kisailemaan, mutta tänään ei selkeästi ollut Sanin päivä. Nollattiin tunnari, ruutu, liikkeestä istuminen ja hyppynouto. Sanille siis ei tällä kertaa tulosta, pistemäärä taisi olla jotain 157, (en jaksa kaivaa tuloslappua esille). Tuomari totesi, että vaikka tulikin nollia, niin paljon oli myös hyvää! Meidän seuraaminen on kuulemma erittäin hienoa, kaikki osa-alueet kohdillaan. Luoksetulossa hyvät pysäytykset, kaukot hienot, metalli hyvä. Paikalla ollut tuttu kommentoi, että Sanilla oli ihana vire, varsinkin seuraamisessa. Mustakin se oli kiva, mutta ei ehkä parasta Sania. Oltiin luokan eka koirakko, joten en oikein saanut viriteltyä Sania niin hyvin kuin olisin halunnut. Pitäisi tätäkin harjoitella treeneissä. Täytyy muuten mainita vielä, että paikallaanolossa Sanin vieressä oli heeleri. Sania silloin kuukausi sitten kuonoon purrut koira oli myös heeleri. Pieni luonnetesti siis heti kokeen alkuun. Iloisena voin todeta, että hienosti ja rauhallisesti neiti makasi koko paikallaanolon ajan (piilon seinässä oli pieni reikä josta pystyi kurkkimaan). Kympin arvoisesti sujui tää liike! Nyt voinee siis todella todeta, että purematapaus ei jättänyt mitään henkisiä traumoja, niin hieno juttu!!

Sani näki myös pitkästä aikaa Alexin. Sani on tuntenut Allun ihan pikku-pennusta asti (Alex on myös syy miksi Sani ensimmäiset puoli vuotta taisi luulla olevansa bordercollie :)) ja vaikka välissä on ollut pitkä aika etteivät ole tavanneet, niin kyllä ne vaan muisti toisensa. Pakko oli ottaa pari kaverikuvaa...Molemmat kuvat on ottanut Leena Himberg

Allu 11v ja Sani 9v

 

Tämän päivän kokeesta ei ole videoita, mutta sain helatorstain kisan siirrettyä kamerasta koneelle..Kaipa tän kehtaa julkaista vaikka ei ihan tyylipuhdasta menoa olekaan ;)

 

Helatorstain tokokoe