Tiistaina käytiin tosiaan liitelemässä Jennan opissa aivan kertakaikkisen onnistuneet treenit! Kokeiltiin ihan uutta juttua ja se olikin aika success :D Tipin agilitypalkkana on periaatteessa aina ollut pallo (alkuvaiheen esteopetusta lukuunottamatta), nyt kokeiltiin namilla. Namit oli siis kupissa ja kuppi tuli aina Jennalta. Ja nyt vedettiin kyllä niin oikeasta narusta, koska Tipi eteneminen muuttui liki kerrasta. Jenna totesi, ettei ole ikinä nähnyt Tipiä niin fokusoituneena eteenpäin ja esteisiin. Kuppi ei siis ollut houkutteena, mutta kun palkka ei tullutkaan multa, niin Tipin koko liikkuminen ja eteneminen muuttui ihan toisen näköiseksi! Jennan sanoin "miksei me olla kokeiltu tätä aikaisemmin!". Ja kun Pipasen fokus oli enemmän eteenpäin kuin muhun, niin se näkyi tosi selkeästi paitsi vauhdissa niin varsinkin irtoamisessa. Kahden putken leijeröinnissä Jenna totesi hauskasti, että putkien välissä ei oikeastaan ehtinyt nähdä kuin hännänpään, niin lujaa Tipi viiletti mennä :D Kuulemma meidän kannattaa nyt ottaa pidempi namikuppikuuri, jollei sitten kokonaan vaihdeta palkkausta tähän ja en voi kuin olla samaa mieltä. Ero etenemisessä oli ihan huima ja se miten nopeasti Tipin omaksui tän uuden tyylin, kertonee, että se sopii ja toimii!! Leijeröinti pätkien jälkeen jätettiin radan muut pyörittelyt väliin, koska Jenna halusi vahvistaa irtoamista ja etenemistä tällä uudella systeemillä. Otettiin keppejä ja puomia, molempia niin, että jäin lopulta ihan esteen alkuun käskyttämään ja Piipa joutui itsenäisesti suorittamaan koko esteen. Hienoja onnistumisia näilläkin. Puomilla Piipa juoksi niin lujaa, että kuulemma joka kerta näytti ettei se pysähdy ja silti, joka kerta, pysähtyi! Se on niin kultainen! Hauskaa, että koira on 5-vuotias ja pystytään edelleen saamaan näin suurta edistymistä aikaan yksien treenien aikana. Ihanat, onnistumisen täyteiset treenit!! Hymyilytti vielä illallakin ja oikeastaan vieläkin kun muistelen :)
Tällä viikolla typsyt kävi Patricia-fyssarilla tsekkauksessa ja nyt on taas rennon letkeät neidit :) Saatiin taas muutama uusi jumppaliike (temppu) treenattavaksi. Tipillä on kuulemma valtaisat vatsalihakset (sen siitä saa kun treenaa kaiken maailman tasapainotemppuja), mutta selkään pitää saada vähän paremmat. Sani taas sai takapäätä vahvistavia temppuja opeteltavaksi. Saana saa jatkaa samaan malliin. Täytyy kyllä sillekin keksiä joku uusi temppu työn alle, nyt kun kohteen kiertäminen peruuttamalla vihdoinkin onnistuu :)
Tokossakin ollaan saatu edistymistä aikaan, täytyy niistä kirjoitella ihan oma postaus :)
Loppuun vielä pakko kertoa mun maailman parhaasta hankinnasta! Ainakin Saana on taatusti tätä mieltä! Ja se on siis koirafööni, sellainen joka on paljon tehokkaampi kuin hiustenkuivaaja :D En edes muista mistä ajatus lähti, mutta monen monta kuukautta mun piti asiaa sulatella ennen ostopäätöksen tekemistä, kun "se on niin kallis ja mä pesen koirani 1-2 kertaa vuodessa ja ja...". Sitten luin yhtä keskustelua sterkattujen narttujen turkin hoidosta ja siellä neuvottiin, että paras hoito on pesu mahdollisimman usein, joten...;) Piti kokeilla heti ekana iltana Saanan kanssa ja voi luoja miten mahtava laite! Puhallus on niin tehokas, että irtokarvat vaan pöllyää itsekseen (tai pienellä kampa-avustuksella) irti. Siis ne jotka sterkka-nartuilla tarrautuu sinne muuhun pohjavillaan, takuttavat, eivätkä millään meinaa lähteä irti!! Koiraföönin kanssa ne tosiaan irtosi kuin itsestään, eikä turkin selvittäminen sattunut koiraan yhtään! Saana oikeasti makoili unessa (en ole varma oliko silmät kiinni) lähes koko föönauksen ajan. Ihan parasta!! Vanhuskoiria jos ketä, pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä ja nyt ekaa kertaa tuntui, että tää turkinhoito hetkikin oli vain ja pelkästään miellyttävä kokemus. Ainut mikä harmittaa on se, että ostin laitteen vasta nyt! Jos vaan olisin tiennyt...
Kuva Eija Tienhaara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti