Lomatouhuja ja Kujeita

Kesäloman vika viikko läks käyntiin. Kyllä on taas nopsaan mennyt aika... Mä vähän hurahdin noihin kaikkiin aarteisiin mitä metsästä tällä hetkellä löytyy; marjoihin ja sieniin siis. Ja kun vielä sattuu olemaan kavereissa yhtä hurahtaneita, niin homma meinaa ehkä vähän karata käsistä :D Mustikkojen osalta pakastin sanoo jo, että jotta "ei mahdu!". Silti ollaan Ilsen ja issikka tyttöjen kanssa menossa mustikkaan taas huomen aamulla...koska se on vaan niin kivaa!! Täytynee leipasta mustikkapiirakka huomenna, että saan saaliin käytetyksi.

Sienien kanssa meinas eka iskee epätoivo, mutta onneksi Marianne "the sieniguru" lähti opastamaan ja "metsästys"avuksi! Sen jälkeen onkin palailtu reissuilta aina kori täynnä kultaa (=kanttarelleja). Sienestäminen vaatii toisinaan vähän seikkailumieltä mutta se on myös joka kerta yhtä sykähdyttävän ihanaa löytää niitä keltaisia "hattupäitä", joten totally worth it! Yks reissu oli ihan erityisen Indiana Jones-henkinen, kaikenlaisine nokkospuskissa, kosteikoissa ja ihmisen kokoisissa pöpeliköissä rämpimisineen. Me eksyttiin siis :D Mutta sen eksymisen seurauksena löydettiin myös vahingossa ihan valtava vattu-esiintymä, paikillistettiin se jälkeenpäin ja nyt on hurahdettu niihinkin :D Kiitos Marianne, Minni ja Robin (ennakkoluulottomasta) seurasta ja hauskoista reissuista!!

Tiettekö muuten miten pienet shelttiset(ja omistajankin) saa hyvin väsytettyä? Aamusta 3 tuntia mustikkametsässä, iltapäivästä 2-3 tuntia sienessä/vattuilemassa(ei niin helppokulkuisessa maastossa) ja sen päälle vielä parin tunnin iltalenkki metsässä kavereiden kera. Koirat varmasti nauttii tästä mun aktiivilomasta täysin siemauksin. Mutta veikkaan myös, että ne on ihan onnellisia, kun ens viikolla suuntaan töihin ja ne saa oven sulkeuduttua käpertyä sohvan nurkkaan nukkumaan univelkojaan pois :D

Tää loppu onkin sitten silkkaa pentuhehkutusta, eli ketä ei kiinnosta (tai pelkää pentukuumetta) niin nyt kannattaa klikata muualle ;) Käytiin mun äidin kanssa moikkaamassa Kujetta viime lauantaina...Poju oli silloin päivää vajaa 5vk. Voi jestas miten suloinen persoona hää on *tähän sydän*. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä Kujetta kerrakseen :)

Moi, mä oon Kuje! Tuukko leikkimään?

Mitäs sit keksis?

Äipän kanssa

Ihana Peppi-äiti

Mitä meille kuuluu?

Blogi on ollut hiljainen, koska en ole jaksanut, enkä halunnut kirjoitella mitään. Ehkä nyt on aika lopettaa hiljaiselo...Tässä siis reilu 3 kuukautta tiivistettynä yhteen postaukseen. Tulee nyt lähinnä kuvien muodossa, kun en muista mitä kaikkea ollaan touhuiltu :D

Toukokuun lopussa Sani-pieni täytti 10-vuotta! 

"Sus on kaikki mitä ikinä haluun

Sä saat mut nauraan ja kyyneleet valuun

Sus on kaikki mitä ikinä haluun"

Onnea pieni täyden kympin tyttö!

Taisin viime postauksessa kirjoitella, että Sani muuttui vaisuksi ja masentuneeksi Saanan kuoleman jälkeen. Lopulta ihan siinä määrin, että aloin pohtia voiko syy olla elimellinen. Varmuuden vuoksi käytiin sitten lääkärissä verikokeissa. Lääkäri totesi Sanin olevan erittäin hyväkuntoinen, vahvasydäminen ja terveenoloinen. Puhtaista hampaistakin saatiin jälleen erityismaininta. Niin ja niissä verikokeissa kaikki myös kunnossa. Koti-ohjeeksi saatiin touhuilla kaikkea kivaa, harrastaa ja treenata. Ja jos kaiken kivan jälkeen vaisuus vielä jatkuu kesän lopussa, niin sitten takaisin pohtimaan asiaa uudestaan. Onneksi aika auttoi ja nyt Sani on taas ollut normaali, iloinen itsensä. Niin parasta :)

Me otettiin siitä kesän yhdestä helle viikonlopusta kaikki ilo irti ja suunnattiin laguunille

Tää paikka ja nää maisemat on vaan jotain niin speciaalia :)

Onnellinen koira. Taas. Onneksi!

Aika autuaan onnellinen ilme tälläkin, sanoisin :D

Hiljaa lipuen ja nautiskellen

Pisaroita metsästän...

Aina niin viisas ilme :D

Kaverit tekee ilosta tuplan!!

Hellepäivää parhaimmillaan

10-vuotiaat sisarukset joita ei ikä paina :)

Muutamissa tokokokeissa ollaan Sanin kanssa ehditty pyörähtää. Kahdessa viimeisessä ykköset on olleet enää tosi pienestä kiinni eli ehkä suoritusvarmuus alkaa pikku hiljaa löytyä? Nyt kuitenkin pieni koetauko, että saadaan uudet säännöt opeteltua. Toiveissa on, että päästäisiin kokeilemaan koe-onnea jo syksyn aikana, katsotaan miten toiveiden käy :) Tässä video yhdestä kokeesta. Sataa, sataa ropisee, mutta pieni sateenkestävä Saniainen pistää parastaan, joten ykkönen jää vain 7 pisteen päähän ruudun nollautuessa (ja sekin jäi vain metristä kiinni). Tuomarin sanoin: se oli niin varma suoritus, että liikkuri oli selvästi vain pistänyt ruudun väärään kohtaan :D

Sani VOI 2 

Tipikin on käynyt korkkaamassa AVO-luokan, tosin epiksissä vain...Marianne ehdotti, että lähdettäiskö kokeilemaan ja mehän lähdettiin, koska niin hullu mä olen :D Liikkeethän meillä oli ihanasti rempallaan ja tiesin sen, mutta kun ei tää oo niin kauheen vakavaa! Eikä se mikään katastrofi ollut. Paljon kaikkea pientä viilattavaa ja sitten vastapainoksi melko hieno luoksetulon pysäytys, tosi hienot kaukot ja ennenkaikkea läpi kokeen säilyvä vire, into ja heiluva häntä. Kotiinviemisiksi saatiin rutkasti kokemusta ja treeni-intoa sekä 2.sija (oisko 6 koirasta?) ja hienot palkinnot! Kaipa tän kisavideon kehtaa julkaista?

Piipa epistelee

Seuraavat kuvat eivät ole kokeesta vaan Mika Jalosen ja Krista Karhun tokopäivästä, joka oli joskus toukokuun lopussa.  Kuvat on ottanut Oona Mäki.

Nyt ollaan viimeiset kaksi viikkoa vietelty kesälomaa. Ja toiset kaksi vielä jäljellä, ihanaa!! Helteet ei ole tänä kesänä hellineet, mutta näin koiranomistajana ei haittaa :) Normaalista tähän aikaan vuodesta ei koirien kanssa pysty muuta kuin uimassa käymään. Nyt ollaan pystytty lenkkeilemään pitkiä metsälenkkejä joka ikinen päivä. Ja koska meidän taikametsässä ei sada juuri ikinä, niin olen vain kerran tämän kesän aikana kastunut oikein kunnolla. Oikeesti! Kengistä kyllä vähän useammin. Siinä metsässä on oikeasti jotain taikaa :)  Mustikoiden kerääminenkin on miellyttävää puuhaa kun on raikas ilma. Ja kun käy keräämässä mustikoita, niin voi palkaksi nauttia tällaisia:

Idea "varastettu" Sirpan fb-päivityksestä, kiitos :) On muuten ihan suussasulavan ihanaa!!

Muutamilla kuvausreissuilla ollaan käyty. Tässä kuvia Hangosta.

"Pikku Ferrari" pääsi posettamaan ison Ferrarin viereen ;)

Siinä kurkkaus meidän kesään. 

Syksylle onkin tiedossa jotain uutta ja sinistä, kun tällainen pieni Kuje-kujeilija liittyy laumaan muutaman viikon päästä ;) Pennuntuoksuinen syksy siis tulossa, iiihanaa!!

Kuje 2 vk (kuvattu 19.7.2015)

Tyhjentelin (=siirsin kuvia ulkoiselle kovalevylle) tässä päivänä eräänä konetta ja törmäsin vanhoihin RAW-kuviin jotka oli unohtuneet koneen kätköihin. Nää on otettu vain vähän ennen Saanan sairastumista ja ehkä siksi ne olikin multa unohtuneet. Ne oli kuin tuulahdus jostain menneestä ajasta. Voi itku tätä ikävää....

"Voi olispa aikaa jo kulunut tarpeeksi

kuukaudet menneet ja sydän ois ehjä...

Tai ettei ois, hän lähtenyt sittenkään pois..."

Ikävä

Saanan lähdöstä on melkein viikko. Tuntuu, että paljon enemmän. Ihan liian kauan! Ikuisuus! Ikuisuus viimeisestä halista ja rapsutuksista. Saana on mielessä ihan koko ajan, kaikki muistuttaa.

Saana oli toipunut niin hienosti. Kulki taas muun porukan mukana pidemmilläkin metsälenkeillä. Kunnes tasapaino taas huononi, kolmatta kertaa. Ehkä se olisi jälleen ajan kanssa tasaantunut, mutta olisiko seuraava romahdus ollut edessä taas muutaman kuukauden päästä? Nyt Saanan ei tarvitse käydä läpi enää yhtään toipumisjaksoa. Eikä jäädä yhdeltäkään lenkiltä pois. Nyt Saana saa kulkea aina mukana, sydämessä.

Mulla ei pitänyt olla torstaina vapaapäivä, mutta onneksi mulla on ihana työpaikka ja maailman paras työkaveri. Ei me mitään ihmeellistä tehty. Käytiin heittelemässä frisbeetä koko poppoon kera. Saana oli niin innolla mukana, eikä edes juurikaan kompuroinut. Ehkä vauhdissa on helpompi pitää tasapaino kun rauhallisessa menossa? Syötiin herkkuja, otettiin kuvia ja nukuttiin päikkärit vierekkäin. Kerroin Saanalle uudestaan ja uudestaan kuinka hieno ja rakas koira se on. Illalla mentiin eläinlääkärille viimeistä kertaa. Nyt Saana saa kirmata nuorena ja terveenä siellä jossain. Oma sydämeni särkyi, mutta Saanun on hyvä olla ja se on pääasia!

Aika erikoinen juttu muuten tapahtui eläinlääkärillä. Äitini rannekello pysähtyi Saanan kuolinhetkeen. Sama tapahtui kerran aikaisemmin, kun mummoni kuolessa meidän seinäkello pysähtyi siihen aikaan. Uskon, että se oli jokin merkki. Ehkä joku oli Saanaa vastassa? Sissi? Tanu? Birka ehkä? Ja ehkä se joku halusi kertoa, että Saanasta pidetään kyllä huolta. Niin haluan uskoa!

Sani on ollut Saanan lähdön jälkeen jotenkin vaisu. Liikuttava tapaus kävi oisko ollut Saanan kuolemaa seuraavana päivänä. Lenkille lähtiessä, Sani oli jo ulko-ovella, kun se yhtäkkiä kääntyi, juoksi olkkariin ja haukahti pari kertaa. Ihan kuin se olisi huikannut Saanalle, että "tuu jo, me mennään!" :') Tipi taas on ruvennut pomottamaan Sania. Aina se on ollut dominoiva, mutta nyt saa olla vähän väliä komentamassa. Meillä kaikilla taitaa olla ikävä...Saana lempparipetikin on ollut viime torstaina lähtien käyttämätön. Aikaisemmin se on kyllä ollut kaikkien käytössä, nyt se vaan odottaa illasta toiseen tyhjänä...

"Yritä muistaa ne iloiset asiat, hauskat hetket, hullunkuriset jutut ja muista hänet lämmöllä."

Näin kirjoitti Saanan kasvattaja kun kerroin surulliset uutiset. Viisaita sanoja. Kaiken surun keskellä pitää muista iloita kaikista niistä lukemattomista ihanista muistoista, joita saatiin yhdessä. Onneksi saatiin niin monta yhteistä vuotta aikaa kerätä niitä. Niistä jokaisesta olen kovin kiitollinen.

"Sä ehkä tiedät, että mitään ei saa pitää.

Et toista lopulta ei voikaan omistaa.

Ja onni vaihtelee, mut jos vain toivo itää,

se ehkä huomenna taas alkaa versomaan.

Minäkin halusin pitää kaikesta kiinni ja omistaa.

Minäkin menetin jotain kaunista oikeaa.

Jota en takaisin enää luokseni milloinkaan saa.

Mulla arpeni on ja ne muistuttaa kuinka onni on lainassa vaan."

-Hauli Bros

Laulu, joka soi radiossa kun Sissin kanssa ajettiin viimeistä kertaa eläinlääkäriin. Siellä ne nyt on yhdessä taas, Sissi ja Saana, mun ihanat tytöt. 

Rakkaudella Saanalle

Voi Saana-kulta.

Arvaatkohan ollenkaan miten kova ikävä meillä on? Miten suuren aukon jätit jälkeesi? Meidän lauma ei pienentynyt yhdellä koiralla. Ei, vaan paljon enemmän tapahtui, me ei olla enää Me! 

Haluaisin kirjoittaa jotain kaunista. Jotain joka kertoisi miten aivan erityisen hieno koira olit. Miten mahdottoman rakas ja tärkeä. Kaikkea ja vielä enemmän. Mitkään sanat ei vaan riitä. 

Kiitos kultamuru ja hyvää matkaa. Ajatuksissa suukotan sinua kuonolle ja sinä heilutat häntää, niinkuin aina. Minun iloinen tyttö.

Vie terveiset Sissille ja Tanulle. Ja kaikille muilla rakkaille ystäville sinne jonnekin.

Kiitos ihan kaikesta!

TK3 Dalimattas Lilla Monna 15.3.2001 - 23.4.2015

Koira parhaassa iässä!

Pääsiäisen alla 2.4 yks ihan speciaali pääsiäistipu täytti 6-vuotta!

Onnea, onnea, onnea pieni sininen!

Ei kyllä uskoisi ikäisekseen, mutta ehkä tää neiti ei vaan meinaa koskaan kasvaa aikuiseksi :)

Treasure,

that is what you are.

Honey, You're my golden star

I know you can make my wish come true

-Bruno Mars-

Vain taivas on rajana... :)

Pari viikkoa sitten aksailtiin taas Jennan opissa. Motivaatio tähän lajiin on ollut aika hukassa ja olin päättänyt, että ainakin tuleva kesä ja syksy taukoillaan lajista. Ollaan muutenkin jo pitkään treenattu agilitya ihan äärimmäisen vähän, lähinnä vaan noissa Jennan treeneissä eli noin kerran kuussa. Näillä ajatuksilla menin treeneihin ja enpä olisi ikinä uskonut miten täynnä aksa-intoa lähdin treeneistä pois. Jenna on vaan ihan uskomaton tsemppari ja kannustaja! Joo, osattiinhan me vaikka mitä ja treenit sujui hienosti, mutta parasta on kuitenkin se fiilis!! Jotain taikoja Jenna varmaan tekee, kun saa mut aina uskomaan, että meistä on ihan mihin vaan :) Näitä treenejä ennen olin kuitenkin jo niin asennoitunut taukoiluun, etten ollut hakenut meille kesätreenipaikkaa enkä edes vapaatreeni oikeutta :( Ja hakuajat oli tietysti menneet umpeen jo ajat sitten. Että kyllä me nyt sitten vaan joudutaan taukoilemaan...No syksyllä taas uudella innolla! Tää oli kuitenkin ihan paras tapa ja parhaat treenit aloittaa taukoilu. Ihan niinkuin koiran koulutuksessakin, pitää lopettaa silloin kun on kaikista hauskinta, niin seuraavalla kerralla sitä on jo valmiiksi intoa täynnä :D

Ja jos aksailu nyt jääkin hetkeksi ohjelmistosta pois, niin tokon kanssa meillä riittää kyllä puuhasteltavaa. Olen pähkännyt ja pohtinut, että yritettäisiinkö saada avo läpi vanhoilla säännöillä vai odotetaanko elokuuta ja uusia sääntöjä. Uusi avo-luokka vähän helpottuu, ainakin osan liikkeiden osalta, mutta toisaalta vanhat säännöt on tutut ja ei tarvitsisi jännittää sitä osaanko itse toimia kehässä oikein. Päädyin, että yritetään saada paketti kasaan ja koevalmiiksi pikapuoliin. Ja koulari tavoitteeksi ennen elokuuta. Jos ei onnistu, niin nou hätä, meillä ei ole kiire mihinkään :) Tällä hetkellä eniten työtä on paikallaanolossa (isoin ongelma on se etten treenaa tätä liikettä) ja seuraaminen (tähän saatiin hyvät vinkit kaverilta, joka kävi huippu opissa). Muiden liikkeiden osalta tarvitsee lähinnä liittää palasia yhteen, hienosäätää ja vahvistaa. Kova on usko, että saadaan valmista aikaan! Onneksi meillä on huisasti treeni-intoa ja muutamakin innokas treenikamu, jotka jaksaa kannustaa, potkia eteenpäin ja ennenkaikkea innostaa lähtemään kentälle silloinkin kun sää on huono tai muuten vaan laiskotuttaa! Treenikaverit on oikeesti tässäkin lajissa ihan kullan arvoisia! 

Seuraavat tokokuvat on ottanut Marianne Timonen, kiitos :)

Täysiiii!!

Valmiina hommiin!

Tämähän käy kuin tanssi vain!

Tältä siis näyttää kun koira nappaa kapulan..Jaa-a, missähän sen etujalat on? :D

ps. tänään treeneissä tehtiin 1 minuutin mittainen piilo paikallaanolo onnistuneesti. Pidempikin aika olisi varmaan sujunut, mutta halusin pelata varman päälle. Ja treeni-into vaan kasvaa!

Hymyssä suin kohti uusia haasteita!

Juhlaa ja kisailua

Saana-muori täytti 14 vuotta 15.3! Onnea muru!

"Elämä ei ole vuosia, viikkoja, tunteja vaan silmänräpäyksiä.

Iltaruskoja, aamukasteita, elettyjä, jaettuja hetkiä.

Niissä mitataan kaikki se, millä todella on merkitystä."

Juhlan kunniaksi päästiin ystävien kanssa metsälenkille vihreään metsään ja sen jälkeen kakkukahviteltiin. Kiitos kaikille seurasta :) 

Synttäripoppoo

Kuva Eija Tienhaara

Sama kööri :)

Kuva Eija Tienhaara

Iloinen päivänsankari
Kuva Eija Tienhaara

Synttäripose!
Kuva Eija Tienhaara

Synttärien jälkeisenä maanantaina tehtiin taas reissu Porvooseen. Synttärisankari ja pikkuneidit pääsi jälleen fyssarille ja nyt on kaikki taas rennon letkeitä ja vetreitä :) Koko vapaapäivä (tai ainakin se valoisa aika) siinä hurahti, mutta hyvän asian puolesta.

Viime viikonloppu olikin sitten varsinainen tehoviikonloppu. Lauantaina tokokoe ja sunnuntaina näyttely. Molemmat Sanin kanssa, joten saatiin neiti Saniainen kanssa viettää oikein tupla-annos laatuaikaa keskenämme :) 

Lauantain koe oli Ojangossa Racinel areenalla. Ilmotessani suunnittelin kovasti treenaavani "hullun lailla", mutta unohdin tykkänään nuo pimeät illat...Niin monen voi-liikkeen treenaukseen tarvitsisi valoa ja tilaa mitä tähän vuoden aikaan on aika hintsusti tarjolla. Joten treenailtiin se mitä tuolla pimeässä kyettiin eli aika vähän. Onneksi tämän suhteen helpottaa ihan kohta kun siirrytään kesäaikaan, jeee :) 

Tuomarina lauantain kokeessa oli meille uusi "tuttavuus" Aino Juhantalo. Juuri ennen paikallaaolon alkua (oltiin siis jo kehässä) toinen koira karkasi kehääntulotarkastuksesta Sanin luo haistelemaan. Ihan ystävällisellä mielellä onneksi ja onneksi Sani on sen verta kylmähermoinen, ettei ottanut asiasta mitään pulttia. Se kun on koiralle aika epäreilu tilanne olla käskyn alla kun toinen tulee iholle. Vähän kyllä jännitti, että pysyykö karkurikoira paikallaanolon ajan paikallaan, mutta hyvin pysyi. Vissiin tartti vaan päästellä hyöryt pihalle ennen töihin ryhtymistä ;) Paikallaanolosta "tienattiin" 10 pistettä.

Paikallaanolossa.

Kuva Laura Nissinen

Seuraaminen ei ollut ihan parasta Sania, vaikka ei huonoakaan. Mutta tätä pitää muistaa taas vahvistaa. Seuraamisesta 8.5. Istumisessa ei pysähtynyt heti, joten tartti tuplakäskyn, tästä 6 pistettä. Luoksetulo epäonnistui ihan täysin ja nollattiin. Sani oli vissiin tekemässä jotain ihan eri liikettä? Ruutu, se meidän ehdottomasti epävarmin liike, oli yksi hienoimmista mitä ollaan ikinä koetilanteessa tehty! Ruudussa maahanmenoon tuplakäsky, joten pisteitä 8. Periaatteessa käskyjen määrä ei edes ylittynyt, koska en antanut ollenkaan seiso-käskyä, mutta näinhän se säännöissäkin tulkitaan virheeksi. Muuten niin hieno ruutu, sydän, sydän, sydän! Hyppynoudosta 10 ja metallista 9. Tunnarissa katseli kehänlaidalle kun annoin etsi-käskyn eli tuplakäsky siihen ja liikutteli vääriä. Mun mielestä käytti suussakin, mutta ilmeisesti sitten ei, koska pisteitä 5.5. Kaukoissa jätön maahanmenoon ja vikaan maahanmenoon tuplakäsky. Muuten hienot vaihdot, ei mitään ennakointeja ja aikas paikallaan. Tästä 6.5.

Kuva Laura Nissinen

Tuomari oli tosi tiukka haukkumisen suhteen ja rokotti meidän yhteistyöpisteitä tästä syystä aika lailla, saatiin 6. Ripitti mut oikein kunnolla asiasta kehän jälkeen. Kuulemma hänen kehässä saa haukkua vain hän (lisäsi kyllä että toisin sanoen kukaan ei siis hauku ;)) ja vaikka Sani ei haukukaan liikkeissä niin kuulemma liikkeiden välit on yhtä lailla arvosteltavaa aikaa jne, Totesi kyllä loppuun, että muuten meno oli iloista ja kivannäköistä ja kunhan laitan nuo pikkuvirheet kuntoon niin aletaan tehdä hienoja tuloksia. Lopputulema siis tällä kertaa VOI 3 216p.

Se on ihan totta, että säännöt kieltää haukkumisen ja mua ei mitenkään haittaa, että asiasta rokotetaan, kovallakin kädellä. Ja ehkä sen saisi opetettua pois, ehkä ei? Mutta enpä kyllä aio edes yrittää. Sani tykkää tokosta, mikä on mulle se tärkein juttu! Ja meidän tapauksessa sen innon ja motivaation mukana nyt vaan tulee sitä haukkumista. Mulle se on vähän niinkuin osa pakettia, eikä haittaa mua! Muutenkin Sani täyttää kohta 10 vuotta. En tiedä minkä ikäisenä tokokoirat yleensä eläköityy lajin parista (toivottavasti ei vielä piiiitkään aikaan, en halua ajatellakaan), mutta joka tapauksessa en aio käyttää yhtään aikaa mihinkään semmoiseen mikä ei ole kivaa. Yhteistyön kerroin on joka tapauksessa vain 1, joten ihan sama vaikka saataisiin siitä 0. Näillä mennään ja se riittää mihin riittää, pääasia että on hauskaa! Ja onhan me haukkumisesta huolimatta jo yksi VOI1 tienattu... :) 

Haukkui? Kuka muka? En minä ainakaan!!

Oli kyllä ihan hirmu kivaa käydä taas kisailemassa. Seuraava koekin on jo katsottuna kalenteriin, jos vaan mahdutaan mukaan...

Myös Mikaela ja Tao oli samassa kokeessa. Meidän yhteistreeni-yritelmät on peruuntuneet milloin minkäkin syyn takia, joten oli kiva nähdä pitkästä aikaa ajan kanssa. Kiitos vielä kivasta seurasta :) 

Sunnuntai aamuna suunnattiin sitten (ei niin reippaana) Lahden KV-näyttelyyn. Hyvinkäältä nappastiin Heidi kyytiin mukaan, joten matkat sujui rattoisasti. Veteraanit oli siirretty eri tuomarille ja olivat jo heti aamusta. Sania varmaan vähän väsytti edellispäivän koitokset, koska ei ollut ihan niin riemukkaalla tuulella kuin edellisessä näyttelyssä. Namitkin unohtui kaikessa hötäkässä kotiin, joten jouduttiin pärjäämään repusta löytyneillä kuivanapuilla. Vähän temputtelua ennen kehää ja löytyihän se fiilis sieltä. Tällainen arvostelu saatiin ruotsalaiselta Nina Lönner-Anderssonilta.

Very feminine bitch. Nice expression. Too broad in skull. Nice shape. Good reach of neck. Could have better spring of ribs. Elbows bit loose. Good enough angulations. Short sloping croup. Lovely temperament. Showing in very good condition but needs more reach and drive.

VET EH

Nyt luulen, että jäädään näyttelyiden osalta odottelemaan toukokuun loppua ja Sanin synttäreitä. Sen jälkeen voidaan sitten alkaa bongailla niitä "yli 10v veteraanit ilmaiseksi-näyttelyitä" ;)