Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät..

...kovin paljon on myös itsestäs kiinni,

 miten tämänkin kuvan värität.

Torstai on toivoa täynnä ja olihan se! Viime torstai oli meille paljon muutakin kuin ystävänpäivä..Se oli Tipin ultrapäivä. En ole asiasta tänne blogiin kirjoitellut, mutta astutin siis Tipin noista tammikuun juoksuista. Astutus ei tällä kertaa mennyt ihan oppikirjan mukaan, kun homma ei Tipin osalta ollut ihan rakkautta ensi silmäyksellä, proge-tuloksesta huolimatta. Ja koska mä en halua pakottaa (siinä menee mun raja miten kovasti pentuja haluan), niin ajeltiin 4 kertaa uroksen luo, ennenkuin onnistui. Astutus oli lopulta helppo ja luonnollinen, mutta onnistuminen tapahtui vasta vuorokaudella 19 ja pariskunta ei jäänyt kiinni. Vähän epävarmoin mielin jäin odottelemaan lopputulosta.

Torstaina vrk 30 mentiin siis ultraan ja eihän siellä ketään näkynyt eli tyhjä on:( Melkein arvasin, kun mitään merkkejä ei tullut, ei rauhoittumista, ei ruokahaluttomuutta, ei mitään muutosta vatsalinjassa. Eläinlääkäri sanoi, että periaatteessa on teoreettinen mahdollisuus, että siellä jotain voisi silti olla ja voin ilmaiseksi ultrauttaa Tipin 10 päivän päästä uudestaan. Jätin ajan tilaamatta, eiköhän se ole ihan yhtä teoreettinen mahdollisuus kuin viime kerrallakin.

En oikeasti enää tiedä itkeä vai nauraa näille mun kasvatushaaveille...Mulla on ollut shelttejä kohta 19 vuotta, neljä eri narttua ja Tipi on ensimmäinen jonka kanssa pääsen edes yrittämään. Melkein tekisi mieli sanoa, että joidenkin ihmisten ei vaan ole tarkoitus ikinä kasvattaa. Mutta koska itsesääli ja negatiivisten ajatusten pyörittely ei taida mua millaan lailla hyödyttää, päinvastoin, niin toteanpa vaan, että ehkä sen seuraavan kanssa sitten..

Pettynyt olen, sitä ei käy kiistäminen. Mutta en Tipiin, en pienimmässäkään määrin. Tipin arvoa tämä ei muuta, se on ihan yhtä hieno, tärkeä ja rakas kuin tätä ennenkin, ihan mahdottoman rakas!! Piipa on mun sininen aarre ja jos en voi siltä pentuja saada, niin se tekee neidistä vaan sitäkin ainutlaatuisemman!!

Pennuille olisi ollut aivan super-ihanat koditkin jo odottamassa ja pennunodottajien puolesta olenkin tosi pahoillani:( On ollut ihana tutustua teihin kaikkiin ja joku päivä jotkut onnekkaat pennut tulee vielä saamaan teidän luota ihanat kodit!!

Ja vaikka olen pettynyt ja surullinen, niin koitan myös muistaa, että voisin surra paljon pahempaakin! Olen kuitenkin kohdannut näiden mun karvamurujen kanssa paljon suurempaakin epäonnea. Saanalla vuoden iässä todetut E-lonkat. Agilityn lopetus Sanin kanssa. Tanulla todettu munuaisvika ja myöhemmin sairauden pahennuttua Tanun päästäminen kissa-enkeliksi. Sissin menetys... Noihin ja moneen muuhun ikävään asiaan verrattuna tää on kuitenkin tosi pieni juttu!!

"Sometimes we just have to make our own sunshine..."

Muruset, jotka tuo auringonpaisteen siihen harmainpaan ja sateisinpaankin päivään:)

Suuret kiitokset vielä uroksen omistajalle neuvoista, tuesta, kärsivällisyydestä ja  ihan kaikesta!!! Ja mun ihanille ystäville kaikesta tuesta ja mukana elämisestä!!! Elämä on ja aina ei mene suunnitelmien mukaan. Kaikelle on varmasti tarkoituksensa! Me ei tätä jäädä murehtimaan vaan uusia suunnitelmia ja haaveita peliin!! Sanoin kaverille jo ennen astutusta, että jos tää pentuprojekti epäonnistuu, niin sitten me korkataan Tipin kanssa tokon alokas luokka kesällä. Ja tää päätös pitää, joten se tietää treeniä, treeniä, treeniä:) Paljon on tehtävää, mutta pohjat on kunnossa, joten eiköhän noi liikkeet tosta valmistu:)  Ja aivan mahtavan ihanaa päästä taas aksailemaankin:) Tässä tulikin liki 3kk tauko(siinä oli joulutauko juoksun ja astutusten lisäksi), joten kovasti on intoa päästä radalle, meillä molemmilla:) Vähän pitää muistutella meidän molempien, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa voi taas alkaa katsella kisakalenteria sillä silmällä:)

Sellaista se elämä on. Yksi pennunodottelija laittoi niin ihanasti ennen ultraa, että jos uutiset on mollivoittoisia, niin sitten pitää vaan iloita jo näistä olemassa olevista ystävistä! Ja se on niin totta!! Vähän myöhässä tulee, mutta toisaalta ystävänpäivähän on joka päivä, joten ihanaa ystävänpäivää kaikille meidän ystäville:) Seuraavalla kerralla varmaan vähän positiivisempaa päivitystä luvassa!!:)