Mä joka päivä töitä teen...ja aksaan :)

Vitsit, kun aksaaminen on kivaa :D Nyt ollaan viikon sisään käyty kolmet treenit, kun sattui tällainen treenisuma. Vakkaristi en haluaisi näin tiuhaan treenata (lepopäivät ja ihan vaan "vapaalla" olokin on koiralle tosi tärkeää), mutta kyllä tää tällainen joskus satunnaisesti menee :) Tipiä tiukka treeniputki ei haitannut yhtään, tosin mun on vaikea kuvitella sitä ikinä koskaan niiiin väsyneeksi, etteikö innostuisi kivasta touhuilusta ;)

Perjantaina oli oman seuran normi viikkotreenit. Huisan kivat treenit ja kiva rata, juoksemista ja haltuunottoa. Tosin treenien jälkeen oli (jälleen kerran) fiilis, että Piipa kyllä ansaitsisi paremman ohjaajan ja mulle sopisi ohjattavaksi joku hidas lompsottaja mopsi tai vastaava ;)

Maanantaina ajeltiin Lohjalle Jennan treeneihin. Töitten takia myöhästyin 10 minuuttia, joten rataantutustuminen jäi vähän vajaaksi ja kun se rata ei kuitenkaan ollut mikään helppo...Ei mikään paras aloitus, mutta nää oli silti yhdet onnistuneimmista treeneistä mitä meillä on ollut! En tiedä mitä taikuutta Jenna käyttää, mutta jotenkin kaikki tuntui niin helpolta ja vaivattomalta. Mun ohjaaminen oli rauhallista ja sujuvaa, tooosi epätyypillistä mulle, ja (tai varmaan juuri siksi) Tipi tuli ihan huikean hienosti kaikkiin ohjauksiin ;) Piipa sai Jennalta erityiskehut tiukoista, mutta vauhdikkaista sylkkäreistä ja poispäinkäännöksistä. Jenna sanoi, että Tipi hallitsee kroppansa niin taitavasti, että sen ei tarvitse edes jarruttaa noihin käännöksiin :) Lopuksi treenattiin vähän itsenäistä puomia. Ja Pipahan osaa nähtävästi suorittaa puomin, vaikka mä jäisin käskyttämään esteen alkuun..aina yhtä hämmentävää, kun koira osaa jotain mitä en tiennyt sen osaavan ;) Me kyllä niin ylitettiin itsemme ja monta kertaa näissä treeneissä, ihan huikea fiilis!! Voi kunpa joskus uskaltaisin myös kisoissa hyödyntää noita Tipin vahvuuksia ja poistua sieltä omalta mukavuusalueeltani...!!! Joku päivä...

Tiistaina jatkettiin Jennan yksärillä. Treenikavereina meillä oli Kajsa ja velipoika Tuima sekä Suvi ja Dippi. Radan "ajatuksena" oli mennä täysillä, ilman varmisteluja. Sekä rytmitys ja linjat. Mä oon ohjaajana niin henkeen ja vereen varmistelija, että nää oli mulle ihan huisan vaikeat treenit :D Mut aika hienoja pätkiä saatiin tehtyä, kun lopulta uskalsin luottaa koiraan :) Vaikea leijeröintikin onnistui niin hienosti, että unohdin loppuradan kun hämmästyin niin kovin :D Sain sitten vähän (ansaitusti!) noottia tuosta mun luottamuksen puutteesta ;) Meidän (tai siis mun!) ikuisuusongelma, I know!! Haastellista oli mutta kivaa!! Jennan treeneistä jää kyllä aina sellainen onnistuja-fiilis, jopa silloinkin kun kaikki ei menekään ihan putkeen :) Jenna sanoi treenien aluksi, että näissä treeneissä sitten juostaan ja tulee hiki..eikä kyllä liioitellut yhtään :D Tänään on jaloissa tuntunut, että eilen juostiin... Tehokkaat treenit siis!! Ihan parhautta :) Seuraavia kertoja ootellen :)

"Mami, mä oon ihan hirmuisen taitava!! Voisitko opetella uskomaan siihen?!?"

Kuva Eija Tienhaara

Tokoiltukin ollaan, mutta niistä enemmän seuraavaan postaukseen..Kukaan ei ehkä jaksa tätäkään romaania lukea :)