Torstaina oli vika kerta Kujeen pentukoulua. Hän on nyt valmistunut siis eskarista :)
Rankin näistä oli ehdottomasti tuo lemmikkimessut, tunnetasolla siis. Kolmisen viikkoa sitten sain sähköpostia Christinalta, että saisinko kasaan jonkinlaisen esityksen lemmikkimessuille Etelä-Suomen Shelttien "taitavat shelttimme"-ohjelmanumeroon. Alkuperäinen esittäjä oli estynyt tulemaan ja siksi näin nopea aikataulu. Mun eka ajatus oli: ei ikinä! En oo yhtään mikään esiintyjä. Tuntui kuitenkin kurjalta kieltäytyä ja jättää Christina pulaan, joten kysyin paria kaveria mukaan ideoimaan. Marianne innostui ja sai mutkin innostumaan, joten niin me lupauduttiin menemään, iiiks! Suunnitelmat eli ja muuttui matkalla, mutta lopulta meillä oli jonkinmoinen runko kasassa; vähän temppuja ja vähän tokoa. Yhteiset treenailut jäi vaan muutamaan kertaan, joten perjantaina oli aikamoisen epävarma ja pakokauhuinen olo. Kadutti, että oltiin lupaudutti ja olin varma että saan omalla jännityksellä koirat ihan kipsiin ja lamaantumaan. Eikä Mariannella tainnut olla yhtään paremmat fiilikset...Mutta rohkea rokan syö, joten lauantaina löydettiin itsemme messukeskuksesta koirien kera ja valmiina koitokseen. Kuje oli liian nuori (rokotukset) osallistumaan joten mulla oli vaan Sani ja Tipi matkassa. Onneksi mun äiti lähti mukaan tsemppaamaan ja avustamaan, siitä oli iso apu, mm. koirien vaihdot sujui tosi jouhevasti.
Esitys tuli ja meni ja me selvittiin!! Kukaan ei lamaantunut tai pyörtynyt tai mitään. Sani oli ihan oma itsensä, se on niin konkari. Tipin osaaminen näiden liikeiden osalta ei vielä täysin riittänyt näin haastavissa olosuhteissa, mutta Tipikin teki ja oli läpi esityksen iloinen ja innokas. Liikkeet ei olleet niitä Tipille vahvimpia ja tutuimpia ja ehdittiin treeniä niin vähän ennen koitosta, joten sinänsä ei ihme, ettei kaikki mennyt ihan putkeen. Ja asiaa ei varmasti auttanut, että olin itsekin välillä vähän epävarma missä olla ja miten päin. Jälkikäteen mietin, että olisiko Sani handlannut tuon Tipin osuuden varmemmin ja varmaan olisi. Sanilla on vahvempi osaamispohja noille liikkeille ja se on myös kokeneempi. Mutta olen silti iloinen, että otin Tipin. Saatiin arvokasta kokemusta ja uskon, että pienestä epävarmuudesta huolimatta kokemus oli Tipille positiivinen. Marianne ja Robinkin handlasivat oman osuutensa hienosti, joten hirmuisen hyvä mieli jäi esityksestä. Me uskallettiin mennä sinne omalle epämukavuusalueelle ja homma pelitti silti! Itsensä voittamisesta saa aika huikean fiilikset, pitäisi ehkä harrastaa sitä enemmän! Kiitos Marianne ja Robin! Kaikki hyvät asiat ovat vielä parempia ystävän kanssa jaettuina!
Tässä siis meidän "taitavat sheltit" messarissa. Ei täydellistä, mutta ehkä tärkeintä ei ole onnistua täydellisestä, vaan että uskaltaa edes yrittää :) Kiitos Jennille videoinnista!
Lemmikkimessujen TOKO- ja temppunäytös
Iltapäivästä lähdettiin Kujeen kanssa käymään Ojangossa Racinel areenalla. Hain yhden dvd:n lainaan ja treffattiin samalla Anna ja Nyx. Pojat oli innoissaan nähdessään toisensa ja saivatkin rallata sydämensä kyllyydestä pelloilla ja metsässä. Kuje pääsi myös ekaa kertaa elämässään haistelemaan agilitykisojen tunnelmaa, kun poikettiin hetkeksi halliin sisälle. Se on kyllä niin lungi pikku-tyyppi. Ei sitä hetkauttanut kuulutukset tai kisavilinä sitten tippaakaan. Innolla moikkaili vastaantulleet koirat ja pusutti ihmiset. Ja voi jesta miten tarkkaan ja silmä kovana se seurasi radan tapahtumia. Tuli ihan mieleen, että pitäiskö vähän valita kenen menoa annan katsoa. Meinaan jos kovastikin imi vaikutteita katsoessaan ;) Tosi kiva reissu! Kiitos seurasta Anna ja Nyx!!
Päivän kivojen juttujen vastapainoksi ilta toi surullisia ja järkyttäviä uutisia. Oltiin menetetty yksi rakas koiraystävä. Itkettää nytkin kun kirjoitan tätä, elämä on joskus ihan äärimmäisen epäreilu. Omistajalleen iso hali ja paljon, paljon voimia suruun. Kauniita unia rakas ystävä. Voi kun me sinua kaivataan.
Sunnuntaina oli ohjelmassa Tipin aksakisat. Piipa pääsi juoksemaan lainakartturi-Leenan kera kaksi starttia. Luokkanousu jäi kepeistä kiinni ja hyppärikin oli nolla vikalle esteelle asti. Nää kaksi on treenanneet yhdessä tasan kaksi kertaa ja toki vähäinen treenaus näkyi pienenä epävarmuutena molempien osalta. Mutta silti ihan hirmuisen pätevä pari! Yhtään ei harmittanut vaikka nollat jäi noin pienestä kiinni. Pääasia, että molemmilla oli kivaa :) Kiitos Leenalle! Pipakin lähettää kiitokset :)
Tää oli kyllä tunteiden täyteinen viikonloppu, niin hyvässä kuin pahassa. Harvoin tulee parin päivän sisään käytyä läpi näin laaja tunneskaala. Iloa, surua, ahdistuksta, stressiä, onnistumista, itsensä voittamista...Oon aika poikki. Hyvät yöt siis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti