Pikkutyyppi kasvaa ihan silmissä :)
14vk
säkä 27cm
15vk
säkä 28,5cm
17vk
säkä 30,5cm
Tänään käytiin fyssarilla. Kujekin mukana seurapoikana. Tytöt oli oikein hyvässä kunnossa, pieniä kireyksiä kummenpaa ei kummaltakaan löytynyt. Niin loistavaa, varsinkin kun Tipi on aksannutkin aika ahkeraan viime viikot. Kysyin myös Patrician mielipidettä Tipin ranteista. Mä oon aina välillä katsellut, että onko ne vähän löysät. Nyt kun taas aksataan ahkerammin, niin asia on enempi vähempi vaivannut/stressannut/ahdistanut mua. Patricia totesi heti, että eivät näytä mitenkään pahoilta, mutta kokeili ja "väänteli" ne vielä pöydällä. Ihan turhaan kuulemma murehdin. Sanoi, että suurin osa bortsuista olisi tuollaisista ranteista kateellinen, niillä kuulemma isolla osalla on löysät ranteet. Tipin ylin anturakaan ei ole yhtään kulunut. Löysäranteisilla aksakoirilla ne on kuulemma yleensä aina kuluneet, jopa rikki. Sanoi että jos haluan niin voin toki treenata ranteita vahvemmiksi ja neuvoi pari liikettä mitä voidaan tehdä. Sanoi kuitenkin että ei todellakaan tarvitse yhtään stressata, Tipin ranteet ovat täysin normaalit, että hyvillä mielin vaan aksaamaan! Huh, mikä helpotus. Aika iso kivi vierähti sydämeltä. Toki aksankin suhteen hieno juttu, mutta ennenkaikkea koiran itsensä takia. Terveys on vaan niin tärkeä asia!
Patricia kokeili myös Kujeen "pallitilanteen". Se on ennallaan, toinen on alhaalla ja toinen kanavassa, mutta ei vielä laskeutunut. Samalla Patricia totesi, että Kujeen ristiluu on vinossa, sekin tuli sitten "kaupanpäälle" suoristettua. Patricia sanoi, että vino ristiluu saattaa kuulemma vaikuttaa myös pallin laskeutumiseen. No vaikutti tai ei, niin hyvä että tuli laitettua kuntoon. En oikeestaan jaksa harmitella tuota pallihommaa. Olisi kiva jos se tulisi, kun onhan tuo ihan kivannäköinen, joten olisi kiva päästä pyörähtämään kehässä edes muutaman kerran. Mutta jos ei tule, niin meidän maailma ei siihen kaadu. Maailma on täynnä kivoja juttuja joita voi harrastaa ilman pallejakin ;)
Oon viime aikoina miettinyt Tipin pysäytyskontaktien muuttamista juoksareiksi. Vaikka nuo Tipin ranteet olikin ok, niin silti tuntuu pahalla se rasite mikä etupäälle tulee pysäytyksillä, varsinkin A:lla. Syy miksi aikanaan en halunnut juoksareita oli se, että ajattelin niiden mukana tulevan helpommin ne järkyttävät A:n"ylilennot" mitä Sani harrasti. Vasta myöhemmin olen tajunnut mikä rasite pysäytyskontaktit on :/ Mutta ehkä me nyt otetaan talven proggikseksi juoksareiden treenaus, kunhan ensin saan oikean opetusmetodin valittua. Tässä vielä Marin ja Tipin menoa viime viikonlopulta. Kun on osaava kartturi niin koirallakin on aika paljon helpompaa :)
Lauantaina mennään tyttöjen sekä Mariannen ja Robinin kanssa esiintymään lemmikkimessuille. Kuje oli liian ala-ikäinen näihin karkeloihin, joten se ei valitettavasti pääse mukaan... Esityksen nimi on "taitavat shelttimme" vaikka voi olla että tulee olemaan kaikkea muuta kuin sitä ;) "Ihan pikkasen" jännittää, mutta oon nyt ahkerasti kuunnellut Pauli Hanhiniemiä "Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa jne..." Ehkä me selvitään hengissä ja pyörtymättä... ;)
Sunnuntaina Tipi pääsee juoksemaan pari kisarataa aksaa Leenan kanssa, niin jännää sekin. Toivottavasti niillä on molemmilla kivaa :)
Näiden halloween-leivosten myötä hauskaa loppu viikkoa kaikille. Uudenmaan leivän leipurit on kyllä melkoisia taiteilijoita, miten voikaan leivokset saada niin hyvälle mielelle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti