Saana, Sani ja Tipi: Kuje 8kk ja kaikenlaista :)

Villi ja vallaton täytti eilen 8 kuukautta!

Ei enää pennunpallero, mutta edelleen ihan baby-face :)

Tää on kyllä yhtä hännänheilutusta ja iloisuutta koko pentu :) Se suhtautuu elämään ennakkoluulottoman uteliaasti ja innokkaasti. Sen kanssa on kiva mennä minne vaan uusiin paikkoihin, kun pikkumiehen mielestä kaikki on vaan niin hurjan hauskaa ja ihanaa :) Positiivinen elämänasenne; siitä on pienet siniset pojat tehty :)

Sattui jokunen aika sitten, että katselin telkkaria ja Kuje makoili mun kyljessä. Yhtäkkiä pikkutyyppi alkoi aivan vimmatusti heiluttaa häntää. Ihmettelin, että mitä nyt, kunnes tajusin, että se on ihan unessa ja heiluttaa siis unissaan häntäänsä :D Nauratti, se oli niin Kujemaista :)

Reilu 6 kiloo silkkaa elämäniloo :)

Viime sunnuntaina oli toinen kerta taitava pentu kurssia. Onneksi edelliskerran läksyjä ei kuulusteltu, koska osa on vielä vähän (tai paljon) vaiheessa ;) Rauhoittumisalustan kanssa ollaan edistytty eniten. Kuje oppi lopultakin laskemaan pään alas. Treenitunnin aikana tuli eka kertaa oivallus ja nyt kotona sujuu jo kuin vettä vaan, jee!! Mietin jo, että pitääkö se opettaa ensin temppuna, mutta Lotta sanoi, että ei, kyllä se tulee sieltä itsestään. Ja tulihan se! Kontaktia ollaan treenattu paljon sisällä iltaruuan kanssa. Tää sujuu. Kun hommaa lisää häiriön (toiset koirat), niin haastetta riittää. Kuje haluaisi ihan mahdottomasti mennä moikkaamaan jokaisen lenkillä vastaantulevan koiran. En edes kehtaa kertoa miltä meidän ohitukset välillä näyttää, niin noloa...Työmaata riittää, mutta onneksi edistymistäkin tapahtuu pikku hiljaa. Odotan kyllä sitä päivää kun päästään kauniissa kontaktissa, ilman kiskomista ja itkemistä, toisen koiran ohi lenkille, se on skumpan paikka se :) Treeneissä onneksi keskittyy (alkuintoilujen jälkeen) tosi hyvin, remmilenkit on se haastepaikka...Leikkimistä ei olla ehditty hirveästi harjoitella :( Mä niin odotan kevättä (tai edes jäiden sulamista) että voisi taas treeniä ulkona. Mihinkään halliinkaan kun ei töiden jälkeen ehdi eikä jaksa lähteä. Ja sisällä tuntuu, että seinät tulee vastaan leikkiessä. Tää ois kyllä hirmu tärkee asia treenata (kävin kuuntelemassa agipaneelia...;) ) joten täytyy vaan yrittää taas tsempata!

Uusina juttuina otettiin nenäkosketusta käteen. Aluksi pelkkä kosketus ja nami siitä kädestä. Tää aukesi Kujeella samantien. Nyt sitten rakennetaan kestoa. Ja sen jälkeen häiriötä. Ehkä tätäkin voisi (sitten kun on valmis) käyttää apuna ohituksissa? Toimii myös rauhoittavana juttuna, jos koira käy treeneissä kuumana tai missä vaan, koska vaatii keskittymistä. Vahva istuminen oli toinen juttu. Eli koiran pitää kestää kaikenlaiset nami/lelu/käden heiluttelut paikallaan istuen ja vasta lupa käskyllä saa nousta. Tää varsinkin aksakoirille tärkeä taitoa lähtöä ajatellen. Nyt ollaan siinä pisteessä, että pystyn laittamaan nameja Kujeen viereen maahan (n. 20cm päähän) ja Kuje ei ota niitä. Toki palkkaus pitää olla tiuhaa. Mutta ajatus tuntuu uppoavan :) Kolmantena juttuna oli rauhoittuminen istumaan jalkojen väliin (oivallinen apu jos matto unohtuu ja koira tarttee saada rauhoittumaan). Otettiin namialusta avuksi. Koira istumaan jalkojen väliin, nami kuppiin siihen eteen ja heti kun lakkaa nojaamasta käsiin = namia kohti, niin vapautus namille. Samalla tulee treenittyä luopumista ja vapautuskäskyä.

Kukkulan kuningas

Jos mä oon koulutellut Kujetta, niin Kuje on myös ahkerasti kouluttanut mua...meinaa korjaamaan tavarat oikeille paikoilleen. Jos unohtuu, niin palaute tulee aina aika nopsaan. Onneksi mitään super-arvokasta ei ole vielä mennyt...Monenlaista pientä kyllä...

Tää oli tosi hyvä!

t. Kuje

(Tietysti lainakirja. Anteeksi Tanja, vielä kerran!)

Uusi navigaattori tarttis myös ostaa, koska eihän sen paikka todellakaan ole eteisen tuolilla... Ja pöydälle jos laittaa tavaraa, niin reilusti sitten keskelle, ei mihinkään reunoille. Pieni tarkkaavainen etsijä löytää kyllä. Mahdollisimman ylös on se paras paikka! Kirjan ja navigaattorin lisäksi on mennyt aika monta lehteä, jokunen nenäliina, sukkia (aaargh tää on yhtä suuri sukka-addikti kuin Tipi), yksi villapaita (jota onneksi oli vain raahattu ei rikottu) ja sen sellaista...eli loppu viimein aika vähän. Mä olen selvästi suht koulutuskelpoinen ja oppivainen :D

Jos nimi on Kuje niin se lienee velvoittaa kujeilemaan aina kun mahdollista ;)

Tipin jalka vaikuttaa hyvälle. Kipulääkekuuri loppui viikko sitten ja lääkärikäynnistä on nyt kaksi viikkoa. Kertaakaan tänä aikana ei ole ontunut/keventänyt jalkaa tai ainakaan en ole huomannut. Toki hyvin pienestihän Tipi oireili akuutissakaan vaiheessa... Mutta hyvältä vaikuttaisi paraneminen näin maallikon arviona. Meillä on kahden viikon päästä fyssari, joten sitten saan ammattilaisen mielipidettä ja tiedän vähän paremmin missä mennään ja mitä uskaltaa tehdä. Lääkärin mukaan nyt saataisiin palata normiarkeen (poislukien agility). Koitan kuitenkin edetä maltilla tuohon fyssarikäyntiin asti. Pari kertaa Tipi on päässyt juoksemaan vapaana ja ei vaikuttaisi haittaavan jalkaa? Ainakin liikunta on ollut puhdasta niin lenkillä kuin sen jälkeenkin. Perjantaina oltiin tokotreeneissä, mutta en kyllä pystynyt nauttimaan treenaamisesta yhtään, kun stressasin koko ajan rasittuuko jalka liikaa :( Joten tokotreenit (ainakin vauhtiliikkeiden osalta) saavat olla tauolla sinne fyssarikäyntiin asti. Loppuun muutama kuva lauantainlenkiltä maustepoikien kanssa. Kyllä tuo Tipi niin onnelliselta näyttää kun pääsi taas vähän juoksemaan vapaana :)