fyssarilla ja aksaamassa

Käytiin tänään Patricialla fysioterapiassa trion kanssa. Olin jo kovasti odottanut tätä, koska mulla oli fiilis, että taitaa tulla tarpeeseen:) Sani on yleensä kesän uintien jälkeen ollut älyttömän hyvässä kunnossa, mutta nyt olen jo pidempään seurannut, että seisooko se toisinaan vähän selkä köyryssä ja takajalat allaan? Tää on mua vähän vaivannutkin, joten olin tosi iloinen, että nyt lopultakin päästiin Patricialle tsekkaukseen. Tipissä ei jumit ja kireydet ikinä koskaan näy päällepäin, mutta koska se on elänyt omaa villiä elämäänsä (lennellen vähän väliä mukkelis makkelis metsässä ja aksassa olen ainakin muutaman kerran nähnyt neidin liukastuvan), joten epäilin Tipinkin olevan aika jumissa. Saana oli ainut jonka etukäteen ajattelin olevan ok kunnossa.

Saana pääsi ekana käsittelyyn ja sillä tosiaankin oli kaikki ok! Patricia sanoi, että on 13 vuoden uransa aikana päässyt ainoastaan kaksi kertaa merkitsemään, että asiakkaalla ei ole mitään missään. Saana sai kunnian olla kolmas :D Saana oli siis kaikin puolin aivan loistokunnossa! Patricia totesi vaan, että Saanan osalta tää meni pelkäksi hemmotteluhoidoksi:D Jee, super ihanaa!!!

Teräsmuori!

Sanin kohdalla oli sitten vähän eri juttu. Sillä oli koko alaselkä ja lonkankoukistajat/ojentajat (en muista kummat) aivan tukossa. Pohdittiin, että voisiko johtua tuosta paljosta uimisesta, mutta kun Sani ui tosi hyvällä tekniikalla ja rauhallisesti, niin se ei tuntunut oikein järkeenkäyvältä. Sitten tuli puheeksi Sanin sterkkaus. Patricia kokeili sen vatsaa haavan kohdalta ja sieltähän löytyi pieni kiinnike nahan alta. Niitä kuulemma tulee monastikin leikkausten jälkeen ja siksi haavan parannuttua haavakohtaa pitäisi hellästi hieroa, jotta näitä ei pääse syntymään. Patricia käski mun pitää Sanista kiinni, koska tuo kiinnikkeen irrottaminen sattuu. Mulle tuli sympatiakipuja ihan pelkästä ajatuksesta, mutta Sanilla ei edes ilme värähtänyt kun kiinnike irtosi, pikku-kovanaama :D Mitä suurimmalla todennäköisyydellä jumit ovat siis seurausta kiinnikkeestä, joka on kiristänyt ja nipistänyt ja sen seurauksena saanut Sanin käyttämään kroppaansa väärin. Pieni vaiva, jolla iso vaikutus! Patricia selitti miten nuo kiinnikkeet tulee, liittyi jotenkin siihen miten paljon lääkäri joutuu sorkkimaan vatsalihaksia leikkauksen yhteydessä...mutta lyhyesti sanoen, mitä taitavampi lääkäri, sitä vähemmän kiinnikeitä!! Olen taas kerran niin iloinen, että Sani leikattiin Mevetissä! Joskus noita kiinnikkeitä voi kuulemma tulla koko haavan alueelle, se vasta ilkeeltä tuntuukin :/ Sani oli aika onnellisen näköinen hoitonsa jälkeen, retkotti pitkin pituuttaan ja nautti jumittomasta tilastaan :D Ihanaa, että nyt on kaikki ok :)

Tästä näkee hyvin tuon köyryssä olevan selän

 

versus kuva viime vuodelta...

"Hiukka" erinäköinen selkälinja...

Piipa pääsi vikana käsittelyyn ja mun ennakko-odotuksista poiketen, neiti olikin hurjan hyvässä kunnossa. Etu-osassa ei mitään, taka-osassa ei mitään! Ainut lukko/kireys löytyi lannerangan kahden vikan nikaman välistä. Sitä Patricia joutui hetken avaamaan, mutta lopulta se aukeni. Aika hienoa, että kaksi kolmesta oli noin hyvässä kunnossa. Ja Saninkin jumeihin löytyi syy, joka on nyt hoidettu pois vaivaamasta:) Patricia on kyllä ihan huippu!!! Hymy huulilla ajeltiin kotiin:)

Tipin meno kun on monasti just tätä, niin olisi voinut kuvitella sen olevan aivan jumissa...Onneksi ei :)

Eilen päästiin Piipan kanssa aksaamaan ekan kerran kesätauon jälkeen. Lähdin treeneihin tosi huonolla asenteella. Treenit alkoi klo 18. Töistä pääsin 18.15, joten vaikka menin tukka putkella, niin olin silti tosi myöhässä:( Paahtaminen paikasta toiseen ilman taukoja on tosi rankkaa ja olin jotenkin tosi väsynyt... teki niin mieli perua koko treenit:( Mutta olin perunut jo edellisen viikon treenit samaisesta syystä ja ajattelin, että tällä menolla me ei päästä treenaamaan koko syksynä, joten...Onneksi mentiin, koska treenit oli tooooosi kivat, vaikkakin vaikeat!! Tipi oli ihan liekeissä, se viiletti ihan sata lasissa ja mä yritin pysytellä perässä:) Monessa kohtaa saatiin hinkata linjoja ja mun liikettä, kun en vaan ehtinyt ohjaamaan. Täytyy sanoa, että meidän kouluttaja oli kyllä ihanan kärsivällinen ;) Jaksoi selittää uudestaan ja uudestaan, kun en osannut ja kannustaa niin kauan, että lopulta aina onnistuttiin. Totesi, että mulla on niin nopea koira, etten voi tehdä mitään ylimääräisiä askelia mihinkään tai saatella liian pitkälle. Välillä jouduttiin hinkkaamaan ihan yksittäisen esteen ja ohjauskuvion kanssa, mutta vaikka muutamassa kohdassa saatiinkin viilata kauan ja huolella, niin lopulta kuitenkin päästiin rata onnistuneesti läpi loppuun asti. Treenin lopussa kouluttaja sanoi, että rata oli kooste mm-karsintojen ekan päivän radoista, joten voidaan olla ylpeitä, että saatiin kaikki kohdat selvitettyä ja onnistumaan:) Onneksi sanoi vasta lopussa, muuten multa olisi varmaan loppunut usko ihan kesken:) Treeneistä jäi aivan tosi kiva fiilis ja nyt odotan jo innolla ensi viikon treenejä. Ehkä tää agility-innostuskin alkaa taas löytyä :)