Huolta ja murhetta

Kun ahne koira alkaa nirsoilla ruuan kanssa, niin siihen on vain yksi selitys : se on jollain tapaa kipeä, tosi kipeä!! Kun Tipi siis tiistai aamulla ei huolinut kurkku-viipaletta ja illalla jätti iltaruokansa lähes kokonaan syömättä, tiesin, että sillä ei todellakaan ole kaikki hyvin...:( Neiti vaan seisoi kupin vieressä tuijottelemassa ruokaansa.. siitä näki, että teki mieli syödä, mutta ei vaan pystynyt :( Se oli myös koko illan melko vaisu verrattuna normaaliin. Olin tosi huolestunut ja asiaa ei auttanut yhtään, että mulle tuli heti mieleen kaverin koira, joka myöskin yhtenä päivänä vaan lakkasi syömästä. Kahden viikon päästä, tästä koirasta tuli enkelikoira lymfooman paljastuttua. Olin tosi ahdistunut koko illan. Mähän olen siis ihan mestari lietsomaan itseni hysteriaan tällaisten asioiden kanssa.

Seuraava yö tuli nukuttua huonosti, paitsi näiden ajatusten takia, niin myöskin, koska heräsin kolme kertaa siihen, että Tipi oksensi. En ole varmaan ikinä ollut niin iloinen oksentelevasta koirasta..!! Ehkä tää sittenkin on vain vatsatauti! Kun Tipillä aamulla oli myös vatsa sekaisin, niin olin jo lähes varma, että vatsatautia sen täytyy olla. Varasin kuitenkin ajan eläinlääkärille, ihan vaan varmuuden vuoksi. Se käynti oli ehkä enemmän tarpeen mun hermoille kuin Tipille...Lääkärikin oli sitä mieltä, että vatsatautia se todennäköisesti on. Sanoi, että Tipi ei oikeastaan ole edes kuivunut, mutta laittoi kuitenkin tippaan ja antoi oksennuksenesto piikin. Koko loppu-illan (pikku lenkkejä lukuunottamatta) Tipi vain nukkui, nukkui ja nukkui. Toipilasruoka ei kelvannut joten annoin ihan normi-nappuloita, ne meni pitkin hampain. Mitään maitohappo-bakteeri valmistetta en pystynyt antamaan, koska sitten ei enää koskenut ruokaan ollenkaan :( Mutta pikku hiljaa paraneminen alkoi. Sen ekan yön jälkeen Tipi ei enää oksentanut ja vatsakin tuli vuorokaudessa kuntoon, ilman niitä maitohappojakin. Pisimpään kestäneet oireet oli väsymys ja vaisuus, sekä se nirsoilu. Ihan kuin olisi vaihtunut eri koiraksi!

Tänään oli sitten ensimmäinen täysin terve päivä ilman mitään vaisuutta tai nirsoilua, jeeee :) Tänään pieni sininen riepotti taas lelujaan, varasti karkkipaperin yönpöydältä ja kukkakaalin palan tiskipöydältä. Riehui Sanin kanssa ja toivotti mut äänekkään iloisesti tervetulleeksi kotiin töiden jälkeen:D Oli siis oma rasittavan ihana itsensä ja paino sanalla ihana :D Kumma miten tuollaisia jokapäiväisiä arjen pieniä hetkiä voikaan kaivata, kun niitä ilman elää pari päivää...Tämä oli eka kerta kun Tipi oli oikeasti kipeä ja nähtävästi se sairastaa samalla tavalla kun elää muutenkin elämäänsä eli ihan täysillä;) Ekaa kertaa "pääsin" myös käyttämään neidin eläinlääkäri-vakuutusta, vaikka se pennusta asti onkin ollut...Pieni sininen on tähän asti ollut terve kuin pukki ja toivottavasti näin on taas tästä eteenpäinkin!! Terveyttä tulee liian helposti pidettyä itsestäänselvyytenä ja sen arvon muistaa vasta kun jotain tällaista tulee eteen.

Ilmeisesti tällaista tautia on nyt kovasti liikkeellä täällä meidän kylällä, kuulen koko ajan uusista tapauksista! Saana ja Sani nyt onneksi näyttäisi säästyneen, kop, kop! Varsinkin Saanan puolesta olin huolissani, koska vanhemmille koirille tällaiset perussairaudetkin voi olla kohtalokkaita. Iso helpotuksen huokaus siis jos tää nyt oli tässä! Kaverin kanssa juuri eilen viestiteltiin kun hänenkin koirallaan oli joku aika sitten ollut mitä ilmeisimmin sama tauti. Siinäkin laumassa nuori, vahva koira sairastui, pennun ja vanhempien koirien säilyessä terveenä, ihan niinkuin meilläkin...aika erikoista! Pari päivää vielä eletään "karenssissa" ja jos mitään ei kenellekään enää tule, niin loppuviikosta voidaan taas treffata kavereita :) Tällaista tällä kertaa...

 

Onnea on terve koira!