Tykkään susta niin että halkeen :)

Jaettu ilo tuplaantuu ja oikein hyvän ystävän kanssa jaettuna se melkeinpä triplaantuu! Uidessa ainakin, kysykää vaikka Sanilta ;)

Sani ja uikka-ystävänsä Karma

 

Nää kaksi on oikeesti niin hupaisia, kun uikkaavat mennä peräkanaa :D Tai oikeastaan se on aina niin, että Karma menee edellä ja Sani perässä. Kun Karma kääntyy, niin Sani kääntyy. Kun Karma tekee u-käännöksen, niin Sanikin tekee. Ja tätä jatkuu parhaimmillaan puoli tuntia putkeen pitkin poikin järveä. Mulle tosi helppoa, kun ei tartte heitellä keppiä tai mennä itse uimaan. Karma uittaa Sanin mun puolesta:D En ole ennen moista nähnyt, mutta ehkä tällaisia uikka-ystäviä on enemmänkin...toivottavasti! niin liikuttavan suloista :') Tässä mini-mini video näiden kahden menosta (kuvattu joskus heinäkuussa).

 

Klik ja kurkkaus

 

 

"Miten niin kesä on ohi? Miten niin ei pääse enää uimaan?..."

 

Tipi voi erinomaisesti, suorastaan loistavasti! Sunnuntaina neiti onnistui pihistämään namipussin pöydältä, repimään sen riekaleiksi sekä hotkimaan sisällön mun imuroidessa. Luulin sen jo kasvaneen aikuiseksi näistä tempuista (siis pöydältä varastelusta), mutta ehkä neiti sininen ajattelee, että tää on nyt korvausta kaikista niistä menetetyistä ruoka-annoksista, jotka meni sairastelun aikana ;) En voinut kuin nauraa :D Että juu, sairastelut on nyt sairasteltu ja arki is back, kaikessa ihanuudessaan :D

 

Kuono kohti uusia haasteita...Ja ensi viikonlopussa sitä haastetta onkin ihan riittämiin...siitä lisää myöhemmin ;)

 

Voi elämä sentään, kun mulla on pentukuume! Tai oikeastaan pentukuume yhtä tiettyä yhdistelmää kohtaan, joka on syntymässä piakkoin...Voi kääks! Emä on aivan super, isä on aivan super, kasvattaja tosi mukava, emä erittäin tukevasti tiine...ainut huono puoli on ajoitus, nyt en vaan voi ottaa, en vaan voi, en, en, en! En muista koska mun viimeksi mun olisi näin paljon tehnyt mieli sivuuttaa kaikki järkisyyt ja mennä vaan tunteella, mutta mutta...mulla on kolme koiraa, joista kaksi kisaa aktiivisesti ja Saanankin kanssa treenaan ihan yhtä lailla, vaikkei kisatakkaan, tietenkin, koska se niin tykkää! Ja kaikki nää tarvii yksilöllistä aikaa ja touhuamista. Pentu vie aikaa, paljon ja se kaikki aika olisi pois näiltä muilta. Ja kun vuorokaudessa on vaan se 24 tuntia ja viikossa 7 päivää...Joten tyydyn vaan haaveilemaan ja iloitsen näistä mun nykyisistä "pennuista" :) Aina välillä mietin, että miten mulla on voinutkin käydä joka kerta näin hyvä tuuri? Onnistun aina hankkimaan vain niitä maailman parhaita koiria ;) No ehkäpä kaikki koiranomistajat ajattelee omistaan näin, ainakin toivottavasti! :)

 

Siinä ne on, mun maailman parhaat!

 

Alla omenapuun :)